Autolla Norjaan Osa 1 – Tanskan tunnelmaa

Uudelleenjulkaisu: juttusarja Norjan automatkasta, joka tehtiin heinäkuussa 2018.
Koska ylläpitäjä poistaa entisen blogiosoitteeni kokonaan, julkaisen säilyttämistarkoituksessa joukon vanhoja artikkeleita uudestaan täällä.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin heinäkuussa 2018.

1. päivä: Venray, Hollanti – Kolding, Tanska, 680 km

On toi jatkuva autobahn sanalla sanoen puuduttavaa. Jotkut ovat pettyneitä, jos Saksassa ei saakaan kiitää koko matkaa sataaviittäkymppiä, vaan joutuvat vaikkapa tietyömaalle ajamaan kahdeksaakymppiä. Mutta minut se moottoritienopeus tekee parin tunnin päästä niin puolihulluksi, etten muuta toivokaan kuin että voisin ajaa taas pätkän rauhallisempaa tahtia, sellaista tajuttavaa nopeutta, jossa pää ehtii mukaan matkaan.

Kuten Kraftwerk sanoi: Wir fahrn fahrn fahrn auf der Autobahn...

Jatkuvassa tungoksessa taas toivoo, että pääsisi Bremenin pitkistä tietyömaista ja Hampurin ja sen jälkeisen A7:n aivan kamalan pitkistä tietyömaista ja matelevista sumista pois rauhallisemmille alueille. Sitten kun se rauhallinen löytyy - eihän siellä Kielin ja Husumin jälkeen tapahdu enää mitään Saksassa - niin sitä alkaakin inhota, kun se on niin yksitoikkoista ajettavaa. Maisema ei muutu miksikään. Saksa on maissipeltoa ja matalaa kukkulaa ja oikein ihmettelee, että eikö täällä ole mitään asutusta, kylää tai toimintaa yhtään missään näkyvissä, ei oikealla eikä vasemmalla. Tanskassa viljapellot keltaisina eikä näy kuin sitä vihreää ja keltaista, välillä metsää, ja ihan yksin siellä ajaa harvassa autojonossa jatkumona ja alkaa tuntua, että tämä tie ei lopu koskaan, ei koskaan. Peba puutuu sekä ajaessa että vieressä istuessa ja selkään syntyy vähitellen joku kramppi.

First world problems osa 1. Mitäs läksit lomalle.

Vaikka vaihtelemme kuskivuoroja säännöllisesti - ja aiomme myös ajaa koko matkan noin fifty-fifty jakaen - niin on selvä, että meiltä lähdettäessä on laitettava yöpyminen viimeistään Tanskan ja Saksan rajan lähelle. 700 km riittää yhdeksi päiväksi.

Hampurin satamaa.

Olihan niillä rajatarkastus Skandinaviaan tullessa. Kotoisasti liehuivat kaikkien Pohjoismaiden liput Tanskan tulliasemalla, ja Politi oli vaanimassa. Piti ajaa 40:ä ja luki ”Kontrol” -”Siis mikä? Eihän Pohjoismaissa ole rajatarkastuksia”, epäili mies. -”No on, tossa se lukee.” Poliisimies huitoi syrjään joitakin satunnaisia. Meidän edessä ajavan saksalaisen pakun ohjasi tarkastukseen, meidät vinkkasi läpi. ”Se näki mun naamasta, että mä oon  suomalainen!”

Kiva oli tulla Koldingiin. Hotellin edessä oli aseman puistikossa kolme suloista raidallista riippumattoa. Hygge. Sorsia käytiin tervehtimässä lammella. Rauhallinen tuppukylä sunnuntai-iltana, tyyliin ”se on otettava ruoka siitä putiikista, joka ylipäätään viitsii olla auki nyt”. Löytyi hauska sisäkatu, jossa oli diskopallot terassien yllä ja englantilainen pubi, josta sai mamman kotiruokaa, tanskalaisia liha-soosiannoksia; minipølser eli -makkaroita ja herneitä, ja jauhalihapihvi ja perunat, perus.

Tähän voisi väsähtää loppuillaksi tämän ajon jälkeen.

Terassilla katsottiin jalkapalloa ruokailun ohessa. Varmistin tiskiltä ensin englanniksi, että käyhän teillä joku maksukortti, kun käteisiä Tanskan kruunuja ei aiottu hankkia. Kyllä käy. Ja sitten tankkasin tarjoilijalle muka-tanskaksi päivän annoksia lapulta ja asia selvisi; yksi kumpaakin lajia kiitos.

Illalla myöhemmin oli Tanskan MM-matsi. Se oli kyllä näky, kun viikingit kokoontuivat punavalkoisissa kylän isoimmalle futisaukiolle katsomaan. Hyvin ei käynyt siinä pelissä. Vetäydyimme muutenkin hotelliin rättiväsyneinä jo sen aikana.

Ihan suloistahan täällä on. Kahvilan nimi on Hyggefabrikken.

Osasin käyttää pysäköintiautomaattia hotellin vieressä. Automaatti halusi luottokortin ekaksi, sieltä tuli lippu, ja lähtiessä oli tarkoitus näyttää automaatille se sama luottokortti ja maksaa käytetty aika. Ihan looginen loppujen lopuksi, vaikka ensin outo. Saahan sitä lähteä ajamaan pois maksamatta, mutta niillä on jo sun luottokorttitiedot ja sitten ne ottaa maksimitariffit, jos et itse käy maksamassa. Ja jos aloituslipuketta ei ole ottanut ollenkaan, niin parkkivahtihan se täällä kävelee, tuli jo vastaan.

Oli siinä jotain englannin ja saksan lippuja kosketusnäytössä kielen vaihtoa varten, mutta en saanut pömpelistä ulos kuin tanskaa, vaikka miten painelin. No, kaikki tuntemani pohjoismaiset ja saksat käyttöön luovalla tulkintavaihteella ja tanskaa lukemaan. ”Vent” eli ”venaa sekka”, kun se lukee korttia; ja sitten suunnilleen, että ”placer billetten synligt i forruden”. Platseeraa eli pläjäytä piletti synligt eli näkyvästi eturuutuun eli tuulilasiin. Okei.

First Hotel Kolding asema-aukiolla oli hyvin moderni rakennus.

2. päivä: Kolding – Hirtshals, 275 km

Aamulla vielä pohdittiin, että ”miten me saadaan päivä kulumaan, mihin mennään”, kun ei tarvitse kuin huitaista Jyllannin läpi, ja sitten hengattiinkin kahdessa paikassa niin, että melkein kiire tuli ehtiä illaksi laivalle.

Jumituttiin heti alkuun. Vejlen ohi vievältä korkealta sillalta näin hiekkarannan ja halusin mennä katsomaan. Kahlattiin vedessä merenpohjan merietanoiden kanssa, jotka olivat vetäneet jälkiä hiekan läpi ryömiessään.

Pakollinen heh heh -kuva.

Ainoa huono oli, että rantakiskasta ei saanut luottokortilla eikä pankkikortilla juomaa ja jätskiä, joten ajettiin kahvitauolle Horsensiin. Mentiin suklaapuodin kahvilaan, joka mainostikin sopivasti ”kylän parhaita pehmiksiä”. Ilmainen ostoskeskuksen vessakin löytyi ja ilahdutti, kun suklaapuodissa ei saniteettitiloja ollut.

Suklaapusuja oli kondiittorilla tarjolla monilla eri koristuksilla ja eri lajisilla suklailla päällystettynä ja kookoshiutaleilla tai ilman, ja niiden pohjavohveliin saattoi olla leivottuna kerros mantelimassaa ja vadelmahilloa. Kauheat herkut Tanskassa kyllä osataan. Marsipaania ja konvehteja hyllyt pullollaan, ja kirpeitä salmiakkipalloja, ja suomalaista lakua; ”Finsk lakrids”.

Hotellin aamupalalla oli pikkuviinereitä. Ja Arlan laktoositonta maitoa kylmäaltaassa. Tästä tuntee, että on Skandinaviassa: vessat ovat pysähdyspaikoilla, ostoskeskuksissa ja huoltoasemilla ilmaisia, paitsi harvoja poikkeuksia. Laktoositon maito on käsite ja saatavilla. Ja että on lakua ja salmiakkia.

Suklaapuodin hurmaa.

Tanskan MM-pusu.

”Suomalainen laku”.

Nähtiin abien rekka-ajeluita. Näin myöhään, heinäkuun alussa. Nuorilla ihan suomalaisen tapaiset valkoiset lakit päässä. Mekastavat rekan lavalla. Koldingissa ja Horsensissa niitä riitti tasan yhteen autoon. Lisäksi Horsensissa kulki joukkio jalan, vihellellen pilleihin ja mökäten yhteislaulua, edes takaisin ostoskatua. Keskellä jotain heinäkuun maanantaita.

Ohjelmoitiin navigaattoriin loppumatka ja tajuttiin, että ollaan satamapaikkakunnalla Hirtshalsissa ehkä puoli viideltä: apua, tulee jo kiire. Hyvä kun ehtii ajaa, syödä jotain ja jossain parkkipaikalla pakata laivaan tulevat laukut valmiiksi ennen kuin pitää olla sataman jonossa, jonne haluttiin kuuden aikaan.

Paahdoin moottoritietä. Yksi ruuhka. Arvasin ikävä kyllä, mitä ennakkovaroitus ”Kø” tarkoittaa digitaalisessa liikennemerkissä, kun ruotsin ”kö” on jono. Onneksi siinä ei ryömitty kuin 10 minuuttia. Ja kyllä sitä Jyllanninkin moottoritietä riittää tylsäksi asti. Vaikka onkin kivoja kukkulamaisemia viljapeltoineen.

Huoltoaseman pikahodarien jälkeen oltiin ajoissa. Passit katsottiin ilmoittautuessa. Saatiin hyttikortit eli avaimet, sekä läpyskä ripustettavaksi auton sisäpeiliin. Oltiin kaistan nro 16 kolmansia. Odotus kaistajonossa oli kyllä pitkä. Aurinko paahtoi ja paahtoi.

Smyril menisi Färsaarille. Ei tällä kertaa sinne.

Muutama muukin jonotti.

Odotuskaistan vieressä oli ruosteinen ikivanha kuplavolkkari, joka oli ihan museoauto, muinaismuisto siihen jätettynä, josta kaikki ottivat kuvia. Mutta se ei ollutkaan tilataideteos, vaan lopulta se putputti autojonossa laivaan! Se olikin oikeasti jonkun norjalaisen auto, katsastettu ja ajokelpoinen. Ja katon kaljat eivät olleet retro-rekvisiittaa, vaan oikeasti Tanskasta haettu paletti. Uskomaton kosla. Miten se voi edes ajaa, siinä oli ihan littanat vinot renkaatkin. Ymmärrys loppuu.

Seikkailu jatkuu laivalla seuraavassa osassa!