Kissatesti, vaalikone ja karvasatula

Sain oman karvasatulan. Miehelläni on sellainen talven lämmittäjä-satulasuoja ja sain kokeilla sitä parilla pyöräretkellä. Että auttaisiko se, kun vähän satula hankaa pebaa ja iho herkistyy. Hollantilaisilla on tietysti oma sanansa sille, kun pyöräretken jälkeen istuinkyhmyjä jomottaa: zadelpijn, satulakipu.

Auttoihan se, ihanan pehmeä, eikä mihinkään sattunut enää. Mutta mieheni vaati karvasatulansa takaisin kesken kaiken ja minun piti hankkia oma. 

Pelkäsin pahinta, ettei sitä paikalliskaupoista ehkä saa, koska usein on liian pienet valikoimat kun jotain tiettyä etsii, ja toisekseen lampaankarvainen satula on varmaan enemmänkin talven sesonkituote, jollaista taas lahjakkaasti etsin kesähelteillä. Mutta siellähän niitä roikkui hyllyssä ja sain omani. 

Vaihtiksena oli halvempia, joissa on vaahtomuovipehmuste, mutten uskonut niihin niin paljon kuin tuohon jo kokeiltuun karvaiseen.

Ruokakauppaan mennessä oma ostoskärrypolettini oli kadonnut autosta. Olen taas varmaan tunkenut sen johonkin taskuun ostosten jälkeen ja unohtanut palauttaa paikalleen autoon. Tarkistin kaikkien vielä kaapissa roikkuvien välikausitakkien taskut. Ei mitään. Äh. Sitten se on joidenkin housujen taskussa ja niitä saa tarkistaa 20 kpl jos siihen ryhtyy. Tai jossain takissa, joka on jo laitettu talvivarastoon muovilaatikkoon, ei jaksa. Onneksi lähikaupan asiakaspalvelutiski antoi minulle ihan oman uuden poletin, kun menin pyytämään apua.

Euroopan parlamenttivaaleissa saan äänestää myös paikallisesti hollantilaisia jäseniä. Äänestyslippu tuli. Se on ihan totta, näköjään EU-kansalainen voi EU-passillaan äänestää hollantilaisia. Saisin myös äänestää suomalaisia, kun jaksaisin mennä sitä varten 2 tunnin ajomatkan päähän Haagiin tai Amsterdamiin. Mutta 4 tuntia autossa edestakas on aika hankalaa vain sitä varten. Tyydyn Hollannin vaaleihin.

Tein sellaisen online-vaalikoneen, jotta näen, mitkä puolueet vastaavat arvojani edes jonkin verran. Tulos oli jotenkin epäilyttävä, tai mieheni ainakin nosti älämölön. ”Jos noi sais päättää niin bensa maksaa kohta 10 euroa litralta!” Eikä kyseessä ole edes vihervasemmisto. Viimeksi sain pyydellä anteeksi kunnallisvaalien vaalikoneesta saamaani epäilyttävää tulosta, kun sain puolueen, jolle jokainen on nykyään tuohtuneena kääntänyt selkänsä, koska ovat kuulemma tyhmiä, ja kannatus on pudonnut kellariin.

Väriä kertyy naamaan kun istuu pihalla pari päivää aurinkovarjon alla ja kävelee ja pyöräilee paisteessa, vaikkakin lierihatun alla. Kyllä olen jo tummentunut. Paras oli se, kun yhden, kevään ensimmäisen, lounaan söin auringossa terassilla, ja sitten töissä työkaveri kysyi, että olenko ollut etelän lomalla. Kun olen niin ruskea. Ei, vain tunnin oman kylän terdellä. Ei viikkoa Välimerellä.

Yläkerrassa lämpeni niin, että oli pakko alottaa tuuletustoimenpiteet makuuhuoneessa. Eli uskaltaa laittaa uusi hankkimamme hyttys- ja kissaverkko karmeineen ikkunaan ja luottaa siihen, etteivät kissat revi sitä irti innostuessaan. 

Valvoin ensin kissojen ensireaktiota iltapimeässä. Heti oli kiinnostavaa, että ulkoilman haistaa ja äänet kuulee suoraan ulkoa. Molemmat menivät nenä pitkällä ikkunalaudalle tutkimaan tilannetta. Pitihän siihen verkkoonkin lätkäistä tassu kerran ja melkein jäädä kynnellä jumiin reikään. Ja vähän nojailla verkkoa vasten.

Ne olivat todella pitkään ihmeissään ulkoilman ääressä kuuntelemassa, haistamassa ja katsomassa. Jotain ne myös tuijottivat pimeässä alas pihapolulle päin. 

Jip halusi välttämättä vaihtaa toiselle puolelle. ”Mä tulen tästä  - Et sä mahdu! - Mutta mä haluan sun ohi! Kiipeän yli sitten pitkillä koivilla! - Höh, ryömin sun alitse sitten, tyhmä.” Olisipa sen kasan saanut videolle. 

Hetken päästä ne istuivat kauniisti vastapäätä toisiaan ja sitten tuli riitaa, ja ne läimivät toisiaan etutassulla ihan kuin missä vaan kissafilmissä. Pam pam. Jännitys kävi hermoille kai.

”Et usko mitä näin.”

Ikkunalauta on muutenkin suosittu.

Huhtikuussa ostin Amsterdamista kissatestikirjan ”Is your cat a psychopath?” Käytiin se läpi. Siinä oli neljä luonteenpiirteiden osiota ja tuloksena eri persoonallisuustyyppejä, joista osa on psykopaatteja ja osa ei. 

Rohkeus-akselilla nämä ovat rohkean puolella. Siksi ne aiheuttavat niin paljon kaaosta. Kaikkialle pitää tunkea ja tutkia. Hulluuden akselilla ne ovat keskimääräisen hulluja, mutta on niillä jotain harkintaakin. Eli se rohkeus + hulluus aiheuttaa vähän hankaluuksia eittämättä. Sosiaalisuus-akselilla ne ovat hieman enemmän sosiaalisia kuin asosiaalisia. Parasta on, että ilkeys-akselilla ne eivät ole ilkeitä, vaan hyvin kilttejä.

Eli nämä eivät ole psykopaatteja. Enemmänkin opportunisteja. Mutta enimmäkseen ystävällisiä. Jipin persoonallisuustyyppi on Dolly Purrton ja Janneken Leonardo Di Catrio.

Hulluus ja rohkeus ajaa vitriinikaappiin.

Mikään ylähylly ei ole turvassa.

Sukka on pyydystetty pyykkitelineestä.

Aamupalalla on vähän hankalaa, kun yritän valmistella itselleni leivät ja jugurtin. Koska Jip tuo nenänsä jokaiseen jugurttikulhoon ja -astiaan ja juustoon ja voihin yhtaikaa ennen kuin ehdin korjata kaiken talteen. Sillaikaa Janneke harjoittelee ruokapöydällä, miten nostaa pois kissaa estävä hyönteiskupu leipälautasen päältä. 

Ne ovat kohta rikollistiimi: Jip sanoo, että ota pois tuo este, Janneke älykkäänä ratkaisee tekniikan ja raivaa tien, ja Jip pääsee syömään ruuat.

Jip on niin tyytyväinen, kun se saa vain katsoa vierestä keittiön touhuja. Se katsoo aamulla aina tarkkaan, kun kuorin appelsiinin. Se makaa tiskipöydällä ja tarkkailee ja hurisee. Mukava seuralainen. Se on sellanen laiskanpuskea seurakissa ajoittain. Sillaikaa Janneke yleensä kuljeskelee lelujen kanssa ja antaa kyytiä vessapaperirullille, aktiivisempana toimintana ja ilman ihmisseuran tarvetta.

Menestys oli se, kun puhalsin kissoille saippuakuplia. Saimme idean tutulta kissanomistajalta. Janneke oikein nousi takajaloille seisomaan, jotta sai leijuvan pallon ylhäältä kiinni, ja kahdella etutassulla pyydysti hienosti. Se oli hauskaa.

Jip on hameväkeä. Jos minulla on pitkä kesähame päällä, se haluaa ryömiä sen alle kankaaseen, tai tunneliin kankaan taitoksiin jos laskeudun lattialle.

Sisään tuli iso paksu kärpänen tuulettaessa. Jip pyydysti sen olohuoneen ikkunalta, leikki sillä lattialla ja söi sen. Nam nam nam. Oli hyvää.

Entä jos se on ampiainen? Eivät ne sitä tiedä, jos se on mehiläinen, ampiainen tai kimalainen, että se pistää niitä suuhun. Meidän pitää yrittää olla ajoissa poistamassa sellaiset eläimet sisältä.

Heti pian sekin tapahtui. Kuului ryminää yläkerrasta. Molemmat kissat oli käytävän ikkunalaudalla innoissaan. Yläpuolella ikkunaa vasten pörräsi valtava herhiläinen. Sellainen virallinen herhiläinen joka on 10 kertaa ampiaista isompi. Hälytyys! Saimme elukan mukiin kannen alle ja ulos.

Kissa-ansa: piirrä lattialle ympyrä millä tahansa materiaalilla, ja kissa menee siihen. Toimi.

Kissoilla oli 1-vuotissynttärit. Ostettiin niille joku hieno sheba-patee. Ei aavistustakaan, arvostavatko ne sitä. 

Eivät arvostaneet. Vähän maistoivat. Halusivat mieluummin tavallista tuttua ruokaa.

”Onko tämä lähetys minulle?”

Synttäriposeeraus molemmilta.

Viiden päivän lepo ja viisudraama

Oltiin parsa-automaatilla ja syötiin kaksi päivää parsaa. Mansikoita myös.

Mikäs tämä on?

Helatorstait ja pitkät viikonloput. Ensin oli vielä kauheasti hoidettavia asioita ja auton katsastuksen sopiminen ja pyykkäystä. Mutta sitten voisin yrittää relata 4 päivää. Tulee lämmintä ja aurinkoista.

Ristiriitaiset odotukset taas siihen relaamiseenkin. Toisaalta aika kauan olen halunnut vain istua ja lukea, lukea lehtiä ja kirjoja ja ostaa e-kirjoja ja lukea niitä. Kaikessa rauhassa. Vaikkapa pihassakin voisi lukea, jos on lämmin.

Toisaalta juuri se sää sanoo: olisipa ihanaa olla ulkona terassilla, ottaa juoma, ehkä lounas, tai jopa syödä illallinen ulkona. Ja olisi ihanaa kävellä ja pyöräillä, tehdä retkiä, nähdä maisemia, olla ulkona vehreässä. 

Tai sitten jopa mennä vaikka Nijmegeniin ostoksille ja terasseille. Emme ole olleet missään pitkään aikaan. Entäs se kylpyläpäivä. Mutta se on kyllä tyhmä näin hyvällä säällä, koska se on ihanaa myös huonolla ja viileällä säällä.

Eli stressi siitä, minkä linjan valitsen. Nautin auringosta ja kuljen? Vai luen ja luen ja luen vihdoin? Turhauttavaa, etten osaa tällaiseenkaan tehdä linjausta ja tiedän, että jälkikäteen harmittaa aina juuri se, mitä en tehnyt.

No selvisi se sitten päivä kerrallaan. Ensin olimme pihalla päivän. Ulkona oli juuri tarpeeksi lämmin istua tavallisissa vaatteissa ja sitten vain luin ja otettiin kahvit sinne ja vadelmia ja kookospalloja. Oli rauhoittavaa ja mukavaa ja aloitin lainakirjaa. Oli hyvä päätös saada vain olla kotona ja lukea.

Ensin tarvittiin neulepaitaa. Seuraavina päivinä ei enää.

Tein edellisenä iltana kookospalloja.

Keittiöhommiin kuuluu kissa, joka katsoo palvovasti pesualtaasta.

No nuuski nyt sitten.

Ja sinäkin siinä.

Eväät puutarhassa.

Seuraavana päivänä pakotin meidät Reindersmeerin vaelluskierrokselle. Tekojärven pinta oli selvästi noussut. Varmaan koko talven sateisuuden ja pohjaveden tason takia. Saaret sillan vieressä olivat veden alla. Ei ollut enää maaperää. Nuoret koivut seisoivat rungot vedessä. 

Hukkunut pusikko, formerly known as saari.

Etenimme kävelytiellä käsikäyttöistä lauttaa kohti, mutta tiellä lilluikin vesi polvenkorkuisena. Puomi ja kyltti: lautalle ei pääsyä. Vesi pakotti meidät isommalle kierrokselle koko järven ympäri. 

Se oli ihan liian pitkä. Alkoi ärsyttää, kuinka paljon siellä on löysää kuivaa hiekkaa, johon uppoaa ja joutuu tarpomaan pääsemättä eteenpäin. Viimeiset pilvet poistuivat, aurinko paahtoi, oli ihan liian kuuma, ei tuullut tarpeeksi, ja missään ei ollut varjoa tien päällä. ”Mä alan suuttua tälle Saharalle!”

Jäimme juomaan luonnonpuiston kahvilaterassille, kun selvisimme takaisin. Se palautti jonkun verran, kun sai ison pullon mineraalivettä.

Täällä on kuuluisa marenki-toffeekääretorttu.

Ajoimme vielä ehdotuksestani yhden ennallistetun suoalueen kautta, jossa lilluvat nyt matalat järvet Arcenin takana Saksan rajalla. Siellä ui 7 joutsenta ja oli koivuja puuaidan takana hirveän suomalaisena näkynä. Aita oli sellaisessa matalassa lintutornissa, johon kiivettiin tien vieressä.

7 joutsenta.

Kävelimme sinä päivänä 12 tuhatta askelta. Sanoin, että loppuillan istun peballani, kunhan käyn suihkussa. Ja loppuviikonloppuna ei tarvitse tehdä mitään.

Aurinkomyrsky on menossa ja revontulia nähtiin Hollannissa ja Baijerissa ja Sveitsissä asti. Katsoin pohjoiseen ikkunoista keskiyöllä mutten nähnyt mitään.

Vielä yksi lepopäivä pihassa tuli vietettyä ja seurattua samalla netistä Euroviisujen kulissien rakoilemista ja draamaa, joka eskaloitui Hollannin kohdalla erityisesti, laulajan diskaamiseen koko kisasta. Hermoja raastavaa.

Kun keksii kaupasta avokadon, raejuuston ja savulohen, niin syntyykin luksusaamupala.

Kävimme sunnuntaina vielä pyöräilyllä. Kuuma sää, ja shortsit toimivat. Kiva maaseutu. Itätuuli oli vastassa paluumatkalla.

Kyläjuhlat tulossa helluntaina.

Tässä on joku pelastanut historiallisen tienviitan, ja takana näkyvän moottoritien varrella olleen hätäpuhelimen, jotka huutokaupattiin pois takavuosina.

Tosiaan aivan pelkäksi politikoinniksi ja ristiriitaisuuksiksi kulisseissa meni koko tämän vuoden viisut. Tässä ei nyt ole mitään mahista yrittää keskittyä musiikkiin tänä vuonna.

Euroviisut olivat viimeisinä finaalipäivinään yksi farssi. Johtuuko aurinkomyrskystä vai Israelin läsnäolosta. Yhä useampi maa valitti, että I-maan delegaatio tai toimittajat tahallaan ärsyttävät ja provosoivat heitä ja salakuvaavat ilman lupaa. Irlanti vaatii maata diskattavaksi ja Espanjan tv on tehnyt valituksen heidän journalisteistaan. Neljä maata uhkasi jättää koko kisan kesken ja kriisikokousta pidettiin pitkälle yöhön. EBU ei ole kunnolla reagoinut valituksiin.

Sen sijaan Hollanti heitettiin ulos koko kisasta Joostin sanaharkan takia. Koko Hollanti ja tv-yhtiöt raivoissaan ja koko viisuyleisö myös. Asia on poliisitutkinnassa, mutta sillaikaa olisi pitänyt vain antaa heidän vetää se show. Juridinen prosessi kestää kuukausia ja eikö oikeusvaltiossa ole ”syytön kunnes toisin todistetaan”? EBU:lla on omat lait näköjään.

Kulisseista alkoi tulla eri maiden negatiivisia tunteenpurkauksia esiin ja monilla alkoi olla se tunnelma, että ”f**k EBU”. Oli muhiva ruutitynnyri, että sinne päästettiin se Israel ollenkaan. Tottahan se oli oikea periaate, että organisaatio yritti pitää kisan epäpoliittisena ja suoda Israelille esiintymisrauhan, mutta ei se vain toimi tässä tilanteessa. Mielipiteet kuuluivat ja kärjistyivät, vähintäänkin useiden maiden artistien subtiileina protesteina.

Jännittävintä olikin finaalissa nähdä, minkälaisia isoja tai pieniä protesteja lavalla vielä nähdään, vai jättääkö joku vaikka spontaanisti esiintymättä, kestävätkö turvatoimet estämään keskeytykset, ja kuinka paljon buuataan niin ettei sitä pysty enää SVT:kään sensuroimaan äänitekniikalla. Ihan romuna koko kisa.

Hollannin raatiäänet annettiin pelkkänä kuvana, koska kukaan ei halunnut niitä Hollannista käsin iloisena antaa tv-kuvassa tässä diskaustilanteessa. Hollannin 12 pistettä luki sijaisena EBU-pomo Martin Österdahl ja hänelle buuattiin ja vihellettiin koko ajan erittäin kuuluvasti. Muussakin kohdassa Österdahlille buuattiin. Kaikki siis vihaavat nyt EBU:n johtajaa. Great.

Äänestystuloksista iImeni, että monessa maassa joku äärioikeiston trollialusta on saanut anarkistit liikkeelle äänestämään Israelia maksimaalisilla 20 äänellä ehkä myös monesta prepaid-liittymästä kerrallaan ja siis masinoinut Israelille äänivyöryn, jonka takia esim. Suomi ja Hollanti antoivat teleääniä Israelille maksimaaliset 12 pistettä. Mikä ei vastaa kansan enemmistön mielipidettä eikä musiikkiin perustuvaa kantaa. Tästä on kuvakaappauksia, että jossain Ylilaudalla kehotetaan, että ”jos haluatte Ruotsiin sisällissodan niin äänestetään Israel voittoon”. Eli vain eripuraa kylvävät häiriköt päättävät musiikkikilpailun tuloksesta.

Miksi ei Suomen lehdistö tartu tähän? Tutki tätä? Selitä tätä? Televoting voi olla näin korruptoitunut.

On tämä maailma kyllä ihan viturallaan.

Ja millon viisuista tulee poliittista peliä? Aina silloin kun mukana on sotaa käyvä maa. Sama myös Ukrainan tapauksessa. Se saa sodan uhrina niin paljon sympatiapisteitä, ettei sen voitoissa ja tuloksissa ole pelkästään kyse musiikista.

Paras uudistusidea tähän asti on, että pitäisi määrätä, ettei sodan minkäänlaisena osapuolena oleva maa saa osallistua sen vuoden viisuihin. Koska sellainen pakottaa aina jokaisen katsojan valitsemaan kantansa, onko se maa hyvis vai pahis, ja tuo poliittisen äänestämisen peliin, ja poliittisen eripuran backstagelle esiintyjämaiden delegaatioiden kesken.

Tosi ikävä kisa kaikille tämä vuosi. Pakko tämä on jotenkin puhdistaa ja uudistaa, jotta tämä voi jatkua mitenkään järkevänä kisana, johon mikään maa haluaa enää osallistua. EBU:n ja monen yleisradioyhtiön suhteet ovat nyt huonolla tolalla.