Väsymystä ja kielikylpyjä

Makaan aamuyöllä onnettomana hereillä ja mietin: mometasonifuroaatti. 

Ja onhan sitä laatikossa. Pitäisi vaan viitsiä alkaa käyttää. Se on kortisoninenäsuihke, jota kannattaisi ottaa nyt siitepölykautena päivittäin, jotten joka yö kärsi siitä, että ilma pihisee huonosti sierainten kautta.

Kohti valoa käyn - harvinaisena aurinkopäivänä.

Kävelen ulos, väännän avainta lukossa ja mietin, ettei vain mitään unohtunut. ”Lääkkeet, lääkkeet!” Muistinko varmasti ottaa lääkkeet? Täytyy kelata sitä hetken aikaa. Koska aina on joku kuuri menossa. Nenäsuihketta päivittäin, tai astmasuihketta päivittäin, tai allergiatabletti, tai joku migreenin estolääke menossa, tai vähintäänkin multivitamiinit.

Lenkillä.

Ja sano, onko se normaalia väsymystasoa, että aina kun minulla on vapaapäivä eikä tarvitse laittaa herätyskelloa, nukun keskipäivään saakka ihan putkeen ja sikeästi? Herään postiluukun kolinaan, että ”mitä mua aina häiritään aamulla sillon ku saisin nukkua” ja sitten huomaan, että se ”aamu” on tosiasiassa klo 12.19. Onko tämä taas tätä allergiakauden alkua vai jotain muuta?

Mutta kuinka monta monipolvista uniseikkailua voi mahtua yhteen yöhön? Kuinka monta matkaa eri maissa, kulkuneuvoa, kaupunkia, rakennusta, opiskelua, työtä, asuntoa, muuttoa, säätöä ja projektia? Miten voi olla edes mahdollista, että näen 10 kokoillan elokuvan pituista tarinaa yhden yön sisällä? Ja joka yö uudestaan? Onko tämäkään ihan normaalia?

Nyt kun firmallamme on uudet ranskalaiset omistajat, porukka yrittää siellä tankata ranskaa. Ei siis ole mitään käskyä osata ranskaa, mutta tämä käänne inspiroi monia hassuttelemaan eli yrittämään muistella ainoita tietämiään ranskan sanoja. En ole sellaista saksalaista tai hollantilaista kohdannut, joka spontaanisti oikeasti osaisi ranskaa paitsi ne oman kielen satunnaiset lainasanat. Ollaan kaikki ihan surkeita ja yritetään, että ”mersii mösjöö silvuplee ja mitä vielä osais”.

Yksi yritti puhutella työkaveria, että ”madame... ööh, boulangerie”, koska hänen sukunimensä oli Leipuri hollanniksi, Bakker. Räkätettiin huonolle yritykselle, että no nyt siitä tuli leipomo, kas kun ei conditorie. Ja pitäisikö nyt kaikkien sukunimiä alkaa kääntää ranskaksi jotenkin. 

Ja meillä odotetaan sitä utopiaa, että ruokalaan tulisi ranskalainen sfääri ja oikein french cuisine -menyy.

Ainakin löytyi jo belgialaisia suklaita.

Saksalaisnuorison puolella harjoittelevat vapaaehtoisesti kai ihan oikeaa ranskaa. Muistin, mistä oppii ranskaa: Nina Hagenin Frühling in Paris -kappaleesta, jossa hän imitoi ihan törkeänä mukaranskaa tai ihan oikeaakin (tässä linkki) . Klassikko. Muistin sen jostain 80-luvulta suoraan, kun siskollani oli levy tai kasetti. Se on jännä, kuinka suomalaislapsi kuuli ummikkonakin saksankielisestä kappaleesta läpi sen, että kertosäkeessä laulaja ihan koomikkoasenteella liioittelee ranskan ääntämystä kuin jossain sketsiohjelmassa, ja se nauratti yli rajojen. Nyt tarkasteltuna ranskan lauseet siinä ovat hyvin pitkälti korrekteja, mutta ääntämys on silti vitsi.

Katsoin ranskalaisen johtajan videota 20 minuuttia ja totesin sen jälkeen, etten osaa vieläkään ranskaa. Onneksi on tekstitykset. Unohda englanniksi äännetty ”management meeting”, sano ranskaksi ”lö manashmen mitiiing”.

Hollannin kulttuuria: olutkori pyörän korina, nuorisomuotia.

Tein jotain hyödyllistä: tsekkasin online ja ihmettelin, miksei uusinta kirjaani ole Hyvinkäällä, vaikka Oodissa ja Lahdessa on. Kirjoitin meilin Hyvinkään kirjastoon, että hyvinkääläislähtöinen kirjailija tässä kröhöm, miksi ette hankkisi myös uusintani... Ja sieltä tuli positiivinen vastaus: laittavat hankintaan. Eivät vain aina huomaa omakustanteita listoilta hankintoja tehdessä. Tai siis eihän siinä lue isolla, että olen Hyvinkäältä. Kannatti mainita.

Ja promosin jo, että tulevassa kirjassa on sitten Hyvinkää miljöönä lapsuusmuistojen taustalla... lämmittelen sitä, että sitten pitäisi päästä Aamupostiin ja kirjastoon esittelytilaisuuteen. Lämmittelen ylipäätään: tämä kolmas on nyt se kirja, mistä uskallan ilmoitella ja mainostaa jo etukäteen ennen kuin se on valmis ja markkinoilla. Myös kirjasto sanoo odottavansa lapsuusmuistoja.

Joo, se pitäisi vaan saada valmiiksi. Kesä-syksyä kaavailin. Ei mitään paineita... Oliko minulla se ajatus, että tammikuun pidän taukoa ja helmikuusta voisin alkaa katsella kässäriä? Se on helmikuu nyt! Hmmh.

Yllärisynttäri

Miehelleni tuli eteen viisikymppiset, ja sitten erikoinen pyyntö ystävältä.

Paskahalvaus ja kusiset paikat, millä mä tän luovin. Kaveri kysyi, saisinko järjestettyä niin, että mieheni on, tai me olemme molemmat, poissa sunnuntaina iltapävällä, jotta kaveriporukka voi tulla salaa koristelemaan talomme synttäreitä varten. Ja sitten meidän pitäisi myös tulla sopivasti takaisin klo 17, jolloin he ovat täällä yllärinä ja sitten voitaisiin kippistää. 

Kiva idea ja ihanaa, että he tekevät yllärin, kun mies ei oikein ole vielä suunnitellut mitään juhlia. Hollantilainen tapa on tosiaankin koristella talon julkisivu / etuoven tienoo näkyvästi aina kun juhlitaan pyöreitä synttäreitä, tai vaikka 18-vuotiasta, tai taloon on syntynyt vauva. Ystävällämme on meille vara-avain lomahuoltoja ja avaimen katoamisia varten, joten sisäänpääsy hoituu helposti. Annoin luvan, että saavat tulla sisälle sillaikaa ja yllättämään.

Mutta minun pitäisi sitten saada joku retki siihen, vaikka se päivä näyttää sateiselta. Ilman että mieheni aavistaa mitään. Hööh hööh apua.

Alustava suunnitelmani oli mennä kahville johonkin. Päätin, että yritän hienovaraisesti ohjata asian tapahtumaan ja vielä oikeaan aikaan, paljastamatta salaisuutta. Mutta jos aikataulut eivät natsaa tai mieheni ei haluakaan lähteä, pidätän itselleni mielessäni oikeuden hätätapauksessa kertoa hänelle asian laidan ja pyytää häntä sitten olemaan kertomatta muille, että olen paljastanut yllärisuunnitelman.

Joku hätävara minulla oli mielessäni oltava, muuten psyykkinen paine olisi ollut liian suuri, kaikki yhden kortin varassa ja minun manipulaatiotaidoistani kiinni, että suunnitelma onnistuu tasan tarkalleen.

Mutta onnistuihan se salaisuus. Vaikka oli kauhea sössöharmaa sadesää, kehittelin ideoita siihen suuntaan, että ”jos johonkin kahville taas kivasti vaihteeksi”. Olin katsonut, että Reindersmeerin luontoalueen kahvila on auki, siellä otettiin herkkukahveja kesällä terassilla, ja se kelpasi. Sain mieheni liikkeelle juuri sovitusti vähän ennen klo 15 ja sitten laitoin viestiä ystävälle, että tie on vapaa. 

Marenki-toffee-pecan-kakku

Inkivääritee

Synkän taivaan alla, suljetun kanavan yllä

Kun olimme siellä lopettelemassa leivoskahvia, tuli viesti, että koristelu alkaa olla valmis, saa tulla takaisin. 

Ja mitään en hiiskunut. Käännyimme autolla kotikadulle ja alkoi ilmapalloa ja viiriä näkyä nurkan takaa ja olin että ”o-ou” yhdessä miehen kanssa. Hän tajusi, että meillä on valo ja joku on sisällä ja kysyi, että ”sinähän kai sitten tiesit tästä”. Sanoin, että jep, annoin luvan, että porukka saa koristella ja mennä sisään.

Kaikki olivat paikalla ja mies ilahtui kovasti yllätyksestä ja kiitteli kauniista koristelusta. Yksi kaverimme on hitsaaja, joka on jämämateriaalista askarrellut metallisen suuren numeron 50, puolitoista metriä korkean, jonka aukkoihin tungetaan ilmapalloja, ja päälle on vedetty värivalot illaksi. Ja pari ilmapalloa oli puussa ja lampussa ja pätkä viiriä. 

Ihan nätti ja värikäs, parempi tämä kuin se ihan perinteinen viisikymppiskoristelu: silloin moni hollantilainen saa kauhean isokokoisen ihmisnuken etupihalleen, miehellä se esittää partaista Abraham-vaaria ja naisilla Sarah-mummoa Raamatun kertomusten ”vanhusten” mukaan.

Joimme kahvit ja kaljat siinä kaikkien kanssa. Autokuskeille olin jo etukäteen salaa onnistunut hankkimaan alkoholittomia radler-oluita, sitruunan makuista ja punaista marjan makuista ”olutta”. 

Päätimme sitten pitää seuraavana lauantaina vielä oikeat bileet. Ja ne pidettiin kunniallisesti, oli hauskaa, meni 3:een yöllä, ja minulle sopi erittäin hyvin DJ:n rooli: valvoin nurkasta läppärillä Sonos-kaiuttiminen melutasoa ja Spotifyn soittolistaa ja etsin kappale-ehdotuksia väliin toiveiden mukaan. Ja lauloin mukana. Lista koostui pitkälti 80-luvun parhaista, mukana myös 70-lukua ja 90-lukua. Täysillä hoilotettiin ainakin Bee Gees: Staying alive falsetissa, ja Cranberriesien Zombie. Ainakin ne pari hoilottivat, joista se on hauskaa. Sori naapurit. 

Suomi-juomaakin kului

Keskenämme otimme juhlimisen iisisti. Olemme sopineet, ettei synttäreinä tarvitse stressata lahjojen keksimisestä toisillemme, vaan mennään syömään juhlakalun valitsemaan ravintolaan joku sopiva ilta, ja toinen kustantaa.

Terveisiä kreikkalaisesta

Kukkakimpun hankin, värikkään, ja kortin, ja jossain vaiheessa juhlaviikkoa valitsin konditoriasta luksuskakun palat.

Julkisivun ilmapallot kestivät pari ekaa myrskyisää ja sateista yötä kiitettävästi paikallaan. Sitten pallot alkoivat kutistua kylmässä säässä ja muutenkin vuotaa, ja siten irtoilla telineestä. Poimin niitä nolona naapurien etupihoista. Kunnes keräsimme nuutuneet pallot kaikki pois.

Sunnuntai-iltana tuli numeroiden omistajapariskunta hakemaan pois viisikymppiset talon edestä, värivaloineen kaikkineen. Ne oli paalattu maahan korkeilla bambukepeillä. 

Nyt on taas siisti talo, paluu arkeen, ja maa jonka voin jossain vaiheessa siivota syksyn lehdistä ja viime vuoden talventörröttäjistä.

Höpöttelyvideoita

Innostuin kuvaamaan videopätkiä Instagramin tarinoihin ja sain moneltakin taholta palautetta, että ”arkiset höpöttelyvdeot” ovat kivoja. Joten höpöttelin lisää. 

Instassa pätkät häipyvät 24 tunnin päästä näkyvistä eivätkä kaikki suinkaan ole siellä, joten säilytin videot ja tein niistä 2 koostetta Youtube-kanavalleni katsottavaksi. Siitä onkin aikaa, kun olen sinne sisältöä ladannut.

Filmeillä näkee taas sitten erilailla Hollannin perusarkea. Ensimmäisessä on pikkukävely ja kotipuuhia, toisessa kierrän kävellen koko keskustan kehäteitä pitkin ja kerron paikallisista ilmiöistä.

https://www.youtube.com/watch?v=R6Z6gcsF_iQ

https://www.youtube.com/watch?v=13JHAVlWIQs

Vähän valoa ja vapautta

Ha ha, meinasin päiväkirjasta katsoa, mitä tein esim. vapaapäivänäni keskiviikkona ja kaikki päivät sen jälkeen, mutta eihän siellä luekaan mitään. Ei ihme että oon seko. En oikein muista mitään, mutta enpä ole raportoinutkaan. 

Muistan vain, että paljon erilaista teemaa jotenkin kosketin. Ai joo, nousin tosi aikaisin aamulla vapaaehtoisesti, kummallisesti. Ja ruokakaupan kävin. Vissiin autolla. Ja tietty huolsin ulkolintujen ruuat ja kylpyvedet. Ja tanssin kaksi kappaletta jumppana, vau.

Täällä on krookus.

Käytiin edellisviikonloppuna Arcenissa kahvilassa, jossa on kesällä yläterassi Maas-joen vieressä. Sisällä talvipuutarhassa eli valoisalla katetulla terassilla oli tilaa. Aurinko paistoi kirkkaasti silmiin ja huomasi aurinkolasien tarpeen. Se oli juhlallinen vapauden avaus, eka kerta ravitsemusliikkeessä viiden viikon totaalisulun jälkeen. (Käytössä on tosin edelleen ainakin neljänlaiset rajoitukset yhtaikaa: passirajoitus, aukioloaikarajoitus, istumapaikkarajoitus, maskit liikkuessa... mutta ovatpahan edes jotenkin auki.)

Eräs hollantilainen työkaverini oli palannut pikku sairaslomalta. Aina silloin, kun joku tulee taudista selvinneenä paikalle, minusta sopii esittää DDR:n kansallishymniä: ”Auferstanden aus Ruinen” - ”Raunioista noussut”. Siteerasin tekstin ja kerroin hänelle, mikä kappale se on. Vieressä saksalainen tyrskäytti suunnilleen aamukahvit näppäimistölle sen johdosta, että ”en olis arvannu että täällä Hollannissa tulee suomalainen siteeraamaan tyynenä DDR:n hymniä”. - ”Und der Zukunft zugewandt”, jatkuu teksti - ”Ja tulevaisuutta kohti katsoen”. Enempää en sitten osaakaan. Sanoin, että Suomella on outoja DDR-yhteyksiä, kuten se, että meillä on lainasana ”broileri”. ”Der Broiler” on tyypillinen itäsaksalainen sana, lännessä se on ”Brathähnchen”.

Graffititunnelin toisella puolella on vähän komiampaa taloa.

Paistoi aurinko ja tein lounaskävelyn pitkälle. Dorus-kolli oli löytänyt taemman talon ikkunalaudan aurinkopaikaksi, jolla se istui pystyssä ottamassa suulista. (Luulin ensin, että omistaja sanoi Doris ja siten naaraskissa, mutta myöhemmin totuus ja nimen uudenlainen maskuliinimuoto selvisi.)

Yhtenä päivänä Dorus nukkui koko päivän meidän etupihassamme. Menin ja tervehdin sitä kohteliaasti, tulin takaisin ja taas tervehdin sitä, ja vielä 5 tunnin ajan näin välillä ikkunasta, että ”ai, siinä se makaa vieläkin sikeässä unessa kerällä”. 

Hollannissa oli virallinen lintujen pihabongaus samaan aikaa kuin Suomessa. Varpusia kävi kylvyssä peräkkäin ainakin 4. Punarinta, talitiainen ja sinitiainen näkyi, 2 peippoa, 3 turkinkyyhkyä ja 3 sepelkyykyä ja 1 harakka. 

Erikoisvieraana kävi kottarainen. Kottarainen! (koskaan ei ole meidän pihassamme ollut.) 1 kappale! (eiks ne aina esiinny 100 kpl parvissa?) Siilossa! (en olisi uskonut, että kottarainen ymmärtää ja uskaltaa siilloon suoralta kädeltä.) Enkä olisi uskonut, että ne edes tykkäävät siemenruuasta. 

Olipa sillä pitkä nokka. Kottaraiset ovat sellaisia, että kun olen katsellut sellaisen parven sirkutusta ja niiden pystyä kävelyä nurmikolla, en ole saanut niihin yhteyttä. En ole tajunnut niiden olemusta. Ne ovat outoja minulle, eivät avaudu. Tämä yksittäinen oli vähän parempi ymmärtää, kun näki läheltä. Mutta silti tosi erilainen kuin muut lintulajit, jotka tunnen.

Ei, naapuri, et nähnyt minua oviaukossa föönaamassa lintujen ruokintasiiloa. Ei sellaista tapahdu. Ehe. Siis totesin isossa siilossa paakkuuntumista ja tiesin, että se pitää tyhjentää ja siistiä. Sisälaidoille oli päässyt kertymään kosteutta ja raavin sieltä puutarhaharalla paakut irti. Puuhun jäi homeläikkiä. Keitin vettä ja kaadoin kiehuvaa puupalkkien saumoihin pihalla. Jaa, nyt tämä on märkä, mutta haluan täyttää tämän taas ja ottaa käyttöön. Kosteat lankut aiheuttavat vain sen, että pian uudet siemenet alkavat takertua. Täytyy kuivata, eli mitä: fööni tosiaan. Föönipä fööni. Hygienian puolesta.

Tiaiset laulavat jo välillä keväästi ti-ty-ti-ty. Virallisesti leppä ja pähkinäpensas kukkivat eli siitepölykausi on käynnissä. Minulla on kutittanut korvia hirveästi viikon, ja nyt alkoi tulla vähän sen tuntuista astmaa ja aivastusta.

Gudrun Sjödénin nettikaupan paketti tuli Ruotsista. Ihan sopivat vaatteet ja kesäkengät. Nyt vielä se kesä.

Tankkasin autoon 70 euroa. Muistan sen pari vuotta sitten, kun bensan hinta nousi niin, että ekaa kertaa sain tungettua sinne 60 euroa, pieneen autoon. Nyt sitten jo 70. Kiva energiakriisi ja muutenkin inflaatio. Vaikka bensan hinta olisi kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa, työnantajat eivät tietenkään nosta kulukorvauksia senttiäkään koskaan. Yhä enemmän omaa tappiota se tankkaaminen. Ja Hollannissa on raskaan verotuksen takia Euroopan kallein bensa.

Inflaatiosta tulee mieleen se, kun taannoin osallistuin sellaiseen kuluttajapaneliin. Huomasin, että on ihan kiva kertoa mielipiteensä asioista ja sain viikottaisia galluplistoja ja niistä pientä korvaustakin, muutaman euron kun olin täyttänyt monta kyselyä kuukaudessa. Kaikenlaiset yhteiskunnalliset ja moraalis-eettiset kysymykset olivat mielenkiintoisia, mutta sitten se alkoi mennä yhä enemmän kaupallisten kulutustuotteiden pilkunviilaukseksi. ”Oletko nähnyt tämän hammastahnamainoksen mediassa? Ostaisitko tätä hammastahnaa? Miksi ostaisit tuota etkä tätä hammastahnaa? Millä argumentilla tämä on parempaa kuin tuo?” Joo just. 

Ja ihan viimeinen niitti oli, kun se meni ekonomismatemaattiseksi pilkunviilaukseksi inflaatiosta. En tiedä aiheesta yhtään mitään eikä kiinnosta ja siinä oli sellainen 45 minuuttia kestävä kysymyslista inflaatioennusteesta. ”Luuletko, että inflaatio on kahden kuukauden kuluttua suurempi kuin 2%? Millä todennäköisyydellä luulet, että näin on? 40% todennäköisyydellä vai 80% todennäköisyydellä? Entä 3 kk kuluttua? Luuletko että inflaatio on silloin 2,1% vai ennemminkin 2,2%? Millä todennäköisyydellä luulet, että inflaatio laskee 4 kk kuluttua? Laskeeko alle 2 prosenttiin 80% todennäköisyydellä vai vähemmällä todennäköisyydellä? Jos inflaatio laskee 3 kk päästä 1,8 prosenttiin, millä todennäköisyydellä luulet, että se sen jälkeen taas nousee 2 prosenttiin?” Aargh, aargh! Tämä veivaus ei loppunut ollenkaan. Irtisanouduin tehtävästä tämän jälkeen.

Ruokasaavutuksia: Tein erittäin kauniit savulohimunakkaat.

Ja käytiin kerran pikaruokalassa pitsalla.

Venrayn teatteritalo odottaa parempia aikoja ilman yleisörajoituksia.

Lisää lumisanoja

No niin, parikymmentä sanaa sain kerättyä lisää suomen kielen lumi- ja jääsanastoa. Ensimmäinen lista löytyy tästä linkistä, viime postauksesta. Kiitos Facebookin Ulkosuomalaisten blogit -ryhmäläisille! Myös mediasta ja muutoin bongasin ja keräilin pari lisää. 

Laitoin näihin selityksiäkin, jotka ovat välähdyksiä sieltä täältä, ja varmasti löytyy erilaisia merkityksiä ja täsmennyksiä. Tässä on aika monta itselleni tuntematonta sanaa.

Lisää lumisanoja

viti, vitilumi = vastasatanut (pehmeä) lumi

kohva, kohvajää = Yle: ”höttöinen kohvajää” sanoo Kolilla jäätieurakoitsija; jäätynyt sohjo

teräsjää

korppajää = keväällä järven jään eri paksuisia kerroksia, joiden välissä on vettä

hyyde

iljanne = liukas jäinen paikka

kaljama, kaljamo (Pohjanmaalla kalijama) = liukas jäinen paikka

sanonta ”Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat” = marraskuun nimipäivien mukaan

pääkallokeli

hankiainen = hankikanto

hanki, hankikeli = hankikanto

hangenkanto = hankikanto

kirsi = hankikanto tai routa

kieppi = missä riekko tai muu lintu nukkuu hangen alla

polanne = tielle pakkautunut jääharjanne, tai: polun tapainen poljettu jälki lumessa

tiera = hevosen kavioihin kertyvä lumipaakku

pöykky (Tampereella) = lumikasa

jääkide

suvilumi

lumirulla = tuulen tekemä

huurretykky = tykyn alalaji

nuoskatykky = tykyn alalaji

Jos suomen kielessä on lumisanoja legendan mukaan 200, niin meiltä puuttuu näiden listojen jälkeen vielä noin 120...

Lumen sanat

100 words for snow tai jotain. Aina jossain ihmetellen ja ihaillen mainitaan, kuinka vaikkapa inuittikielissä on satoja sanoja lumen eri olomuodoille. Ensin ajattelen, että höh, Suomessakin eletään paljon lumen kanssa, mutta ei niitä sanoja nyt niin paljon ole... Lumi on lunta.

Edes sellainen perusasia kuin lumen sataminen ei ole saanut omaa verbiä. Englannin ”snowing” on suomeksi vain ”sataa lunta”, mikä on aika heikko konstruktio, kun se aloitetaan vesisateen verbillä ja sitten täydennetään, mitä sieltä taivaalta tulee. Ihan kuin sellaisen kansan ilmaisu, joka ei ole koskaan lunta nähnytkään.

Mutta onhan meillä ”pyryttää”. Siihen ei tarvita kahta sanaa, ja tietää että se on lunta.

Lumen ja jään olomuodoille ja ilmiöille on suomessa lopulta ainakin viisikymmentä sanaa, kun laajasti miettii kaikkea, mikä talvisäihin liittyy. Eri murteista varmasti löytyy paljon lisää.

pyryttää

tupruttaa

tuiskuta

tuisku

pyry

myräkkä

hiutale

loska

sohjo

räntä

pakkanen

nietos

kinos

kinostua

lumivalli

paukkupakkanen

suojasää

lauha

lauhtua

tulipalopakkanen

pakkaslumi

puuterilumi

ensilumi

nuoska

(pakkanen kiristyy)

(lumi narskuu)

hankikanto

umpihanki

tykkylumi

routa

peilijää

huurre

kuura

kuurankukka

riite

kelirikko

avanto

jääkalikka

jääpuikko

jäähile

ajojää

ahtojää

jäälautta

railo

sula

ja mitä vielä muistat?