keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Vähän valoa ja vapautta


Ha ha, meinasin päiväkirjasta katsoa, mitä tein esim. vapaapäivänäni keskiviikkona ja kaikki päivät sen jälkeen, mutta eihän siellä luekaan mitään. Ei ihme että oon seko. En oikein muista mitään, mutta enpä ole raportoinutkaan. 


Muistan vain, että paljon erilaista teemaa jotenkin kosketin. Ai joo, nousin tosi aikaisin aamulla vapaaehtoisesti, kummallisesti. Ja ruokakaupan kävin. Vissiin autolla. Ja tietty huolsin ulkolintujen ruuat ja kylpyvedet. Ja tanssin kaksi kappaletta jumppana, vau.


Täällä on krookus.


Käytiin edellisviikonloppuna Arcenissa kahvilassa, jossa on kesällä yläterassi Maas-joen vieressä. Sisällä talvipuutarhassa eli valoisalla katetulla terassilla oli tilaa. Aurinko paistoi kirkkaasti silmiin ja huomasi aurinkolasien tarpeen. Se oli juhlallinen vapauden avaus, eka kerta ravitsemusliikkeessä viiden viikon totaalisulun jälkeen. (Käytössä on tosin edelleen ainakin neljänlaiset rajoitukset yhtaikaa: passirajoitus, aukioloaikarajoitus, istumapaikkarajoitus, maskit liikkuessa... mutta ovatpahan edes jotenkin auki.)





Eräs hollantilainen työkaverini oli palannut pikku sairaslomalta. Aina silloin, kun joku tulee taudista selvinneenä paikalle, minusta sopii esittää DDR:n kansallishymniä: ”Auferstanden aus Ruinen” - ”Raunioista noussut”. Siteerasin tekstin ja kerroin hänelle, mikä kappale se on. Vieressä saksalainen tyrskäytti suunnilleen aamukahvit näppäimistölle sen johdosta, että ”en olis arvannu että täällä Hollannissa tulee suomalainen siteeraamaan tyynenä DDR:n hymniä”. - ”Und der Zukunft zugewandt”, jatkuu teksti - ”Ja tulevaisuutta kohti katsoen”. Enempää en sitten osaakaan. Sanoin, että Suomella on outoja DDR-yhteyksiä, kuten se, että meillä on lainasana ”broileri”. ”Der Broiler” on tyypillinen itäsaksalainen sana, lännessä se on ”Brathähnchen”.



Graffititunnelin toisella puolella on vähän komiampaa taloa.



Paistoi aurinko ja tein lounaskävelyn pitkälle. Dorus-kolli oli löytänyt taemman talon ikkunalaudan aurinkopaikaksi, jolla se istui pystyssä ottamassa suulista. (Luulin ensin, että omistaja sanoi Doris ja siten naaraskissa, mutta myöhemmin totuus ja nimen uudenlainen maskuliinimuoto selvisi.)


Yhtenä päivänä Dorus nukkui koko päivän meidän etupihassamme. Menin ja tervehdin sitä kohteliaasti, tulin takaisin ja taas tervehdin sitä, ja vielä 5 tunnin ajan näin välillä ikkunasta, että ”ai, siinä se makaa vieläkin sikeässä unessa kerällä”. 



Hollannissa oli virallinen lintujen pihabongaus samaan aikaa kuin Suomessa. Varpusia kävi kylvyssä peräkkäin ainakin 4. Punarinta, talitiainen ja sinitiainen näkyi, 2 peippoa, 3 turkinkyyhkyä ja 3 sepelkyykyä ja 1 harakka. 


Erikoisvieraana kävi kottarainen. Kottarainen! (koskaan ei ole meidän pihassamme ollut.) 1 kappale! (eiks ne aina esiinny 100 kpl parvissa?) Siilossa! (en olisi uskonut, että kottarainen ymmärtää ja uskaltaa siilloon suoralta kädeltä.) Enkä olisi uskonut, että ne edes tykkäävät siemenruuasta. 


Olipa sillä pitkä nokka. Kottaraiset ovat sellaisia, että kun olen katsellut sellaisen parven sirkutusta ja niiden pystyä kävelyä nurmikolla, en ole saanut niihin yhteyttä. En ole tajunnut niiden olemusta. Ne ovat outoja minulle, eivät avaudu. Tämä yksittäinen oli vähän parempi ymmärtää, kun näki läheltä. Mutta silti tosi erilainen kuin muut lintulajit, jotka tunnen.



Ei, naapuri, et nähnyt minua oviaukossa föönaamassa lintujen ruokintasiiloa. Ei sellaista tapahdu. Ehe. Siis totesin isossa siilossa paakkuuntumista ja tiesin, että se pitää tyhjentää ja siistiä. Sisälaidoille oli päässyt kertymään kosteutta ja raavin sieltä puutarhaharalla paakut irti. Puuhun jäi homeläikkiä. Keitin vettä ja kaadoin kiehuvaa puupalkkien saumoihin pihalla. Jaa, nyt tämä on märkä, mutta haluan täyttää tämän taas ja ottaa käyttöön. Kosteat lankut aiheuttavat vain sen, että pian uudet siemenet alkavat takertua. Täytyy kuivata, eli mitä: fööni tosiaan. Föönipä fööni. Hygienian puolesta.


Tiaiset laulavat jo välillä keväästi ti-ty-ti-ty. Virallisesti leppä ja pähkinäpensas kukkivat eli siitepölykausi on käynnissä. Minulla on kutittanut korvia hirveästi viikon, ja nyt alkoi tulla vähän sen tuntuista astmaa ja aivastusta.


Gudrun Sjödénin nettikaupan paketti tuli Ruotsista. Ihan sopivat vaatteet ja kesäkengät. Nyt vielä se kesä.


Tankkasin autoon 70 euroa. Muistan sen pari vuotta sitten, kun bensan hinta nousi niin, että ekaa kertaa sain tungettua sinne 60 euroa, pieneen autoon. Nyt sitten jo 70. Kiva energiakriisi ja muutenkin inflaatio. Vaikka bensan hinta olisi kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa, työnantajat eivät tietenkään nosta kulukorvauksia senttiäkään koskaan. Yhä enemmän omaa tappiota se tankkaaminen. Ja Hollannissa on raskaan verotuksen takia Euroopan kallein bensa.


Inflaatiosta tulee mieleen se, kun taannoin osallistuin sellaiseen kuluttajapaneliin. Huomasin, että on ihan kiva kertoa mielipiteensä asioista ja sain viikottaisia galluplistoja ja niistä pientä korvaustakin, muutaman euron kun olin täyttänyt monta kyselyä kuukaudessa. Kaikenlaiset yhteiskunnalliset ja moraalis-eettiset kysymykset olivat mielenkiintoisia, mutta sitten se alkoi mennä yhä enemmän kaupallisten kulutustuotteiden pilkunviilaukseksi. ”Oletko nähnyt tämän hammastahnamainoksen mediassa? Ostaisitko tätä hammastahnaa? Miksi ostaisit tuota etkä tätä hammastahnaa? Millä argumentilla tämä on parempaa kuin tuo?” Joo just. 


Ja ihan viimeinen niitti oli, kun se meni ekonomismatemaattiseksi pilkunviilaukseksi inflaatiosta. En tiedä aiheesta yhtään mitään eikä kiinnosta ja siinä oli sellainen 45 minuuttia kestävä kysymyslista inflaatioennusteesta. ”Luuletko, että inflaatio on kahden kuukauden kuluttua suurempi kuin 2%? Millä todennäköisyydellä luulet, että näin on? 40% todennäköisyydellä vai 80% todennäköisyydellä? Entä 3 kk kuluttua? Luuletko että inflaatio on silloin 2,1% vai ennemminkin 2,2%? Millä todennäköisyydellä luulet, että inflaatio laskee 4 kk kuluttua? Laskeeko alle 2 prosenttiin 80% todennäköisyydellä vai vähemmällä todennäköisyydellä? Jos inflaatio laskee 3 kk päästä 1,8 prosenttiin, millä todennäköisyydellä luulet, että se sen jälkeen taas nousee 2 prosenttiin?” Aargh, aargh! Tämä veivaus ei loppunut ollenkaan. Irtisanouduin tehtävästä tämän jälkeen.


Ruokasaavutuksia: Tein erittäin kauniit savulohimunakkaat.

Ja käytiin kerran pikaruokalassa pitsalla.

Venrayn teatteritalo odottaa parempia aikoja ilman yleisörajoituksia.


4 kommenttia:

  1. Tulipa sitten broileri sanan alkuperä tietoon, en ollut edes koskaan asiaa ajatellut. Kiitos. Blogeja lukemalla tieto lisääntyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä näin on. Ja broileri-sana kiersi amerikanenglannin ja Bulgarian kautta DDR:ään ja sieltä sitten suomen kieleen.

      Poista
  2. Älä välitä. Sain vasta tästä postauksestasi idean lukea DDR:n kansallislaulun tekstin 31 vuotta sen lopettamisen jälkeen. Muistan enää yhden ainoan pupuvitsin DDR:n ruoan puutteesta: Haddu Möhren?
    Broilereita en siellä nähnyt kummallakaan kerralla ravintolassa käydessäni: kaksi siivua sianlihapaistia (120 g ?) näytti olevan standardiannos. Olikohan broilerit varattu suomalaisille tovereille, kun kävivät siellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan olikin enemmälti eliitin saatavissa kunnon "Goldbroiler". Berliinin DDR-museo oli mainio, ostettiin sieltä Broiler-jääkaappimagneetti.

      Poista