Kauppalistasta se alkoi. Yksi lista oman kylän kauppoihin ja yksi lista Venloon.
Omalla kylällä Venrayssa on kätevä käydä perjantai-iltana, koska silloin kaupoilla on erityispitkät aukioloajat. Jos ne arkisin muuten sulkevat klo 18, perjantaina ne ovat auki klo 20 tai 21 saakka.
Monilla Saksan paikkakunnilla on torstaisin tämä erityispitkä ilta. Hollannissakin suureksi osaksi, mutta joissain kunnissa se on päätetty laittaa perjantaille.
Jos meillä olisi ollut ”älä osta mitään” -kuukausi menossa, niin tähän se loppui. Intensiivistä kaupassakäyntiä kaksi päivää. Taloustavaroita tarvittiin.
Uunilapanen oli esimerkiksi hajonnut. Se oli muistaakseni Stockmannilta 90-luvulta, ja nyt jo rispaantui, höh. (Eihän 90-luvusta ole kuin 3 vuotta.) Sen täytteeseen oli tullut reikiä, joista poltti kuuma uunivuoka suoraan sormiin läpi kankaan.
Uusi uunilapanen ja paljon muuta löytyi helposti. Törkeänä olin kirjoittanut myös Quality Streetin listalle muka välttämättömänä ostoksena. Olin sentään etsinyt niitä nameja jo joulukuussa joulutoiveenani, enkä löytänyt niitä mistään kaupasta koko keskustasta. Nyt sekin tuli vastaan.
Quality Street. Viikko on pelastettu. |
Listan vikasta kohdasta tuli ongelma. Tein vastikään vesivärimaalauksen ja A3-akvarellilehtiöni loppui siihen. Nyt mistään paperitavaraa tai piirrosvälineitä myyvästä kaupasta ei löytynyt A3-akvarellipaperia.
Tai no yhdessä oli tarjolla kierrevihkonen, eli oikeaan akvarelliin käyttökelvoton. Basic-tieto on, että akvarellipaperin tulee olla joka reunaltaan kiinni liimattu, jotta se kestää kosteudesta rypistymistä ja kuivuu takaisin suorana eikä ihan aalloille. En minä niin amatöörimäistä paperia huolinut.
Minusta on surullista, että tietous kunnon tarvikkeista ei ole läsnä välineitä myyvissä kaupoissa. Ettei kukaan tiedä maalaamisesta ja piirtämisestä mitään enää. Kävimme yhteensä 7 eri kaupassa etsimässä. Ei ollut, ei.
Eli nykyään koko meidän 40 000 asukkaan paikkakunnalta ei saa ollenkaan A3-akvarellilehtiöitä.
Erikoistunut askartelu- ja taidetarvikekauppa lopetti muutama vuosi sitten. Ja isoin kirjoitustarvikekauppa vaihtoi ketjun alaisuuteen, muutti pienempään liiketilaan ja kutisti valikoimiaan. Näistä molemmista sai ennen kaikki kunnolliset piirustuslehtiöt, mutta nyt enää vääriä tai liian pieniä.
Jos Venlosta sitten?
Mikä on Venlo? 20 minuutin moottoritien ajomatkan päässä oleva hitusen suurempi kaupunki. Venray on kunta, Venlo on kaupunki, lähes 70 000 asukasta. Venlon ostoskeskusta on selvästi laajempi ja monipuolisempi kuin Venrayn.
Venlossa on ihan sirkus lauantaisin, suuren maailman tungos. Vaikka se on todella lähellä meitä, siitä on ikuisuus, kun olemme sinne keksineet spontaanisti lähteä.
Päivälämpötila +4 astetta: pipo päähän ja karvaa kaulaan. |
Ennen kaikea Venlo on hurjasti vilkkaampi saksalaisten päiväturistien ansiosta. Venlo on lähellä rajaa ja on aina vetänyt seudun saksalaisia ostoksille. Joka lauantai on tori ja siellä saksalaisille kukkasipuleita, leikkokukkia, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, halpaa karkkia, kankaita, vaatteita, juustoja.
Tämän aukion nimi on Markt, tori, mutta täällä ei ole toria (nykyään). Tori on Nolenspleinillä. |
Sen sijaan täällä on Venlon raatihuone. |
Tori oli nytkin vilkas. Tosin sulkemassa aikaisin, kai klo 13. Hassua, kuinka torimyyjillä on usein sen verran erikoisia vaatteita, että ne ovat minun mieleeni heti sata kertaa enemmän kuin oikeiden vaatekauppojen koko valikoima. Hetken katselin.
Torin vieressä on supermarket nimenomaan saksalaisia varten, ”2 veljestä”, ”2 Brüder (von Venlo)”, ollut siinä 60-luvulta saakka palvelemassa turisteja hollantilaisin tuottein ja halvoin kahvein.
Saksalaisille suunnattu kauppa toimii saksaksi. |
Monilla saksalaisilla on ihan viikottainen perinne käydä ostoskierros Venlossa ja samalla syödä jotain perinteistä hollantilaista kojusta tai pikaruokalasta, ranskalaisia tai frikandel-kepakkoja tai uppopaistettua kalaa tai pehmistä.
Me vain vedimme espressokahvilassa jotain italialaista biscottia ja tiramisukakkua sen verran, ettei tullut ollenkaan nälkä lounasta varten.
Missio: akvarellipaperi. No ei Venlokaan näyttänyt hyvältä kartalla. Sielläkään ei ole varsinaista taidetarvikeliikettä, ja entinen askarteluketjun liike on lopettanut. Olikin yllätys, että mentiin sekalaisen harrastekaupan ohi, jossa oli karnevaalimeikkejä ja -asuja tällä hetkellä, mutta niillä oli myös taidenurkkaus näkyvissä näyteikkunan takana ja siellä kunnon papereita.
Polvistuin alahyllylle tutkimaan isojen lehtiöiden pinoa. Seisoin polvillani, nostin löytämäni A3-akvarellilehtiön käsissäni ilmaan kuin jonkin pyhän esineen ja huusin miehelleni: Hallelujaa!
Paperit sekä vesiväripaletin irtovärinappeja löytyi. Olin ilonen, ettei tarvinnut ruveta niitä(kin) tilaamaan netistä. Mutta yhä vaikeammaksi se menee, kun erikoiskaupat näin harvenevat ja kutistuvat.
Yhteensä on ollut viime vuonnakin monta objektia, joita olemme etsineet ihan koko Venrayn kaikista kaupoista, mutta niitä ei vain ole olemassa / saatavilla. Joten on ollut pakko lopulta tilata netistä. Mediasta lukee valituksia, kun ihmiset eivät mene kivijalkakauppoihin enää ja kaupat kaatuvat konkurssiin. Me oikeasti yritämme mennä kauppoihin! Mutta emme löydä ihan normaaleja arkisia tarvitsemiamme juttuja niistä. Joku niiden sisäänostossa kusee.
Toinen missio oli mennä Venlossa teekauppaan ja hankkia uutta varastoa irtoteetä eri lajeja. Mutta se ei onnistunutkaan. Yhtä kauppaa, joka oli google mapsissa, ei ollutkaan enää olemassa. Toinen kahvi- ja teekauppa oli niin huono, ettei siellä ollut kuin pari pussia mustaa perusteetä.
Etsimme sellaista puotia, jossa on seinä täynnä irtoteepöniköitä ja valinnanvaraa sadasta lajista. Sellainen kauppa löytyy esim. Nijmegenistä ja Saksan Aachenista. Kunnon teekauppoja on kai sitten vain isoimmissa kaupungeissa. Pitää matkustaa Nijmegeniin tai Utrechtiin saakka saadakseen irtoteetä? Minusta se on omituista.
Eikö kukaan juo teetäkään enää koko maassa? Kukaan ei maalaa eikä juo teetä?
Venlossa ilahduttavat kyllä pienet itsenäiset putiikit, siellä on esim. suloisen näköisiä lelukauppoja, ja kaduilla kivoja liitutaulumainoksia ja muita yksityiskohtaisia erikoisia näyteikkunoita. Ja oikein iso historiallinen ja laaja levykauppakin löytyy, Sounds.
Mutta me kävimme nirsoilemassa isossa vaatekaupassa. Katselin kevyesti yöpaitoja ja totesin, että niissä on kaikissa joku iso sarjakuvahahmo. Punapilkullinen mekko olisi kiva, mutta siinä on metrinen Mikki Hiiri. Raidallinen olisi kiva, mutta siinä on metrinen Väiski Vemmelsääri. Miksi? Tämän ehkä joku kirjoittikin johonkin joskus: miksiköhän muodin kohdalla oletetaan, että siinä vaiheessa kun nainen etsii yöpaitaa, hän taantuu 10-vuotiaaksi ja siksi jokaisessa yöpaidassa pitää olla joku Nalle Puh / Ressu? (No, minulla on olohousuissa kissa... mutta vähän enemmän valikoimaa eri tyyleistä kaipaisin.)
Torilla olisi ollut kissa-alkkarit... |
Koko ison vaatekaupan valikoimassa oli näköjään vain sellaisia värejä, joita minun ei tee mieli. Mutta kyllä minun lempivärejänikin on olemassa maailmassa, jossain, harvassa.
Esimerkiksi autoliiton kaupassa. ANWB julkaisee jäsenlehteä ja kaupoissaan myy kaikenlaista retkivarustetta, karttoja, matkaopaskirjoja, polkupyörän ja auton teknisiä varaosia, navigaattoreita, kiikareita, vaelluskenkiä, tuulitakkeja ja retkeilyvaatteita. Osuin vaatehyllylle ja olin että ”Vau, violetteja puseroita! Katsotaas tarkemmin.”
Se fiilis on selvä, että jos jossain on violetteja vaatteita, niin kannattaa periaatteessa tarttua tilaisuuteen, koska niitä ei löydy usein.
Epäilys: ”ANWB? Voiko ihminen ostaa vaatteita ANWB:stä? Mikä tässä on juoni? Ovatko nämä jotenkin erikoisia outdoor-vaatteita?” Mutta kyllä nämä olivat ihan normaalin oloisia trikoopuseroita ja neuleita.
Ja lupasivat isot alennukset jäsenille. Kiva olla jäsen. Kahdesta puserosta sain yhteensä 61 euroa alennusta! Jäsenmaksu on 15 euroa vuodessa eli kannatti.
Torin takana käytiin tarkastamassa meille uusi, hieno eliittiruokakauppa Beej Benders. Olin lukenut siitä lehdistä, kun se avattiin. Moderni konsepti, kauniisti sisustettu ruokatorimainen, keskellä ravintolatila, jossa voi syödä tuoreeltaan tiskiltä ostettuja annoksia. Sisältää osiltaan shop-in-shopmaisesti eri yrityksiä.
Murre kukoistaa Venlossa. Normaaliksi hollanniksi tämä olisi Eetplein, ruokatori. |
Bendersillä jään tuijottamaan hienoja kosmosmaalattuja kiiltäviä kultahileisiä suklaapalluroita hyllyssä ja sitten luen suklaapakkauksesta ”Visser chocolade”. Nostan katseeni ja näen niiden tutut konvehdit siinä tiskillä yksitellen ostettavina. Benders sisältää Visserin oman suklaanurkkauksen!
Halasin miestäni emotionaalisesti kyynelehtien, että nyyh, Visser on tullut takasin! Mikä onni!
Ja vaikka juuri sain sen Quality Streetini, niin tätä ei voi ohittaa. Muistan nämä lajitkin vielä yksitellen! Metsämansikka-mustapippuri-hyytelötäyte! Sitkeä cranberrynugaa! Butter Scotch!
Otettiin eliittikaupasta muutenkin iltaruoka mukaan, ja hyvää emmentalia (halvalla! Meidän arkisessa pierumarketissa se maksaa tuplasti enemmän! Miksi!), ja suolapaloja. Torilta mieheni osti palasen peppadew-juustoa. Eli kaikkea herkkua löytyi Venlosta kyllä.
Olin siis iloinen akvarellipaperista, puseroista ja herkuista. Vaikka tee pitää jättää ensi kertaan ja toiseen kaupunkiin.
Ehkä ensi kerralla Roermondiin sitten, siellä näkyy olevan teekauppa.