Lukunäytteitä kirjasta

Kauan sitten jo suunnittelin lukevani joitakin osia kirjastani videolle. Nyt tuli aika tarttua hommaan. Ykköset päälle ja artikuloimaan. Näitä oli hauska tehdä! Filmille päätyi kolme kokonaista lukua kirjastani ”Sitä menee Hollantiin ja alkaa puhua hollantia”.

Otsikon linkistä klikkaamalla aukeaa oma iso Youtube-ikkunansa. Ruudusta taas voi käynnistää pikkuvideon, jonka voi alakulman symboleista myös suurentaa tai siirtyä Youtuben puolelle.

Luku 6: Satu belgialaisista autonajotaidoista

Luvussa 6 aiheena mm. ajomatka Brysseliin, Pohjanmeren hiekkaranta, uimahypyt, työpaikkahuumori, belgialaisten autonajotaidot, ikuinen jahkailu, nakkipaketit, urbaani elämä ja ura siivoojana.

Luku 8: Elämän rikkaus kaikesta köyhyydestä huolimatta

”Ihmetyttää tuo joulunpyhinä Suomen radiossa toisteltava lause ’Joulunvietto on sujunut rauhallisesti’ tai jopa uhkaavampi versio ’Joulunvietto on sujunut toistaiseksi rauhallisesti’.”

Aiheena mm. metallin muodonmuutokset, työpaikkakokemukset, kärsimättömyys, amsterdamilaiset ja pelkojen voittaminen.

Hollantilaisten oudot etunimet - Luku 22: Tässä näemme lapasen 

Mikä kaikki mättää hollantilaisten etunimissä? Tässä luvussa paljon kieliasiaa: nimianalyysin lisäksi paikallismurteen piirteet ja monikielisyyden ilmeneminen muistilapuissa. Sekä vanhanaikaiset bonusmerkkien askartelut Hollannin supermarketeissa ja Suomi-kuva: miten niin lumen ja jään keskellä voi elää ja ajaa autoa? On siinä ei-suomalaisella ihmettelemistä.

Asiaa kirjoista löytyy nettisivulta liisarauhakoski.net

Hyvä uimapaikka löytyi helteeseen

Kuka minut huijaa katsomaan jalkapalloakin, ihan kauheaa. Suomi vaan häviää. 

Ennen kisoja meinaan, että ”mä mitään potkupalloa rupea kattomaan, pelkkää ajan tuhlausta ja tylsää.” Sitten niitä katsoo puolella silmällä sittenkin, ”no mikä siellä kentällä taas makaa ja väittää että jalkaan sattuu”, ”olipa surkea yritys”, ”tehkää nyt edes jotain”. 

Ja sitten siihen tottuu, kunnes alkaa kaivata helppoa jalkapalloviihdettä: ”Mitä! Miten niin ei ole sunnuntaina mitään matsia klo 21? Miten ne kuvittelee, että mun pitää kestää ilta ilman jalkapalloa!” Tähän on tultu.

Ulkona oli 35 astetta, olohuoneessa 27,5. Hikoo. Kaikki ukkoset, joita piti tulla, peruttiin, ei tullut meille yhtään mitään. Aamuyöstä näin kaukaisuudessa 1 salaman välähdyksen taivaalla. Ilma ei liikkunut. Ikkunat olivat auki koko yön. Aamulla oli ensin pilvistä, vähän parempi, mutta pian alkoi aurinko taas paistaa, sika.

Mutta toisena päivänä tuli kyllä sitten sadetta ja jyrinää.

Helteellä harakkakin kävi juomassa kulauksen lintujen kylpyammeesta. Naakat saavat kaakatuskohtauksia taivaalla suurina parvina, kuten myös klo 8 aamulla. Ja aikaisin auringon noustessa (klo 5?) mustarastas alkaa vetää biisiä. Siinä vaiheessa kun alkoi valostua ja biisi kuulua LUJAA, nousin laittamaan ikkunan kiinni. Sori poika, kiva kun laulat.

Teki mieli uimaan töiden jälkeen. Kasteelse Bossen on kai kokenut renessanssin. ”Linnan pusikot”. Kasteel nimessä tulee vanhoista linnan raunioista, jotka ovat sen lätäkön vieressä. Paikalle on nyttemmin rakennettu myös 4 tähden hotelli, joka vähän muistuttaa linnaa torneineen. 

Taustalla linnamainen hotelli.

Ranta on ollut takavuosina rähjäinen paikka, mutta nythän se on oikein siisti hiekkaranta ja ilmainen. Se on naapurikunnassa Horstissa 10 minuutin ajomatkan päässä. Väkeä käy, vesi tuntuu tavalliselta järvivedeltä, on kirkasta, testit on otettu ja veden laatu on kemistin mielestä erinomainen. 

Ja koska se on ilmainen, siellä on helppo käydä illallakin pikasesti. Ei tarvitse harmitella, että maksaa täyden sisäänpääsyn lyhyestä iltauinnista maauimalassa juuri ennen sulkemisaikaa. Ja koska se on avoin ja ilmainen, siellä ei edes ole sulkemisaikaa, vielä parempi. Illalla ei ole palveluita, mutta viikonloppupäivällä siellä avataan konttikahvilan ovet ja konttivessan ovet.

Kävin iltauinnilla ja se oli minun ensimmäiseni tänä vuonna eli ”talviturkin heitto”. Vesi oli lämmintä, kävelin sinne lähes suoraa päätä tuosta vain. Seuraavana päivänä sanoin, että nyt mennään molemmat. Ja helppoa oli.

Vaikeaa saada sisälämpötilaa alas vaikka pahin helle on mennyt ohi. Ullakolla on sellainen ilmamassa, joka ilmeisesti pitää sen 30 asteen lämmön varastossa vaikka kuinka pitkään. Heti kun selkänsä kääntää ja hetkeksi laittaa ikkunan kiinni, koska oltiin poissa, on taas noussut yläkerrassa 29 asteeseen.

Vaan äkkiä siihen tottuu, täytyy sanoa. Kun ekat helteet tulivat ja olohuoneessa nousi 25,5:een, olin läkähtyä. Totesin termostaatista, että minua siis alkaa aktiivisesti hiostaa ja haitata, kun nousee 25:stä 25,5:een. Mutta pari päivää paahteessa myöhemmin ja hikistä yötä myöhemmin huomasin, että minulla on melko tavanomainen olo vaikka olohuoneessa on jo 27.

Yksi ilta katsottiin taustalla EM-jalista ja pidettiin pihaovi auki (kärpäsverhon kanssa). Mieheni ilmoitti yhtäkkiä: ”Kissa!” No meillepä käveli kissa. Yksi utelias taas livahtanut sisään tarkastuskäynnille. Näin neljän jalan kipittävän työpöytien taakse kaaressa, mutta kun aloimme puhua sille, se huomasi, että se on havaittu ja teki heti u-käännöksen takaisin päin. Eihän noita kuulekaan, hiirenhiljaa kulkevat. 

Kävimme pyörällä tekemässä Venrayn ympäriajon. Kissat makaavat naapuritalon jalkakäytävällä sulamassa plättyinä iltaisin. Siinä on oikein kissamakaamo. Kun tultiin uimasta, meinasin, että nyt on kyllä sopiva kissasää. No 4 kpl loikoilikin siinä välimatkan päässä toisistaan.

Ja välillä kaveri tulee erikseen silitettäväksi.

Sain action-kohtauksen ja halusin viedä täyden pihajätesäkin kaatikselle lounastauolla, kun minua ärsytti, ettei mies ollut vienyt sitä vieläkään ja kohta tulevat sateet ja se kastuu ja on inhottava kuljettaa märkänä ja lisäksi mies on alkanut heittää sinne jotain homehtuneita mansikoita vaikka se on pelkkä puutarhan leikkuujätteen kasa se niiden komposti. 

No otan sen säkin autoon ja kurvaan kaatikselle ja se piru aukeaakin vasta klo 13.00. Seison 11.55 suljetun portin edessä. Mitkä aukioloajat nämä ovat olevinaan.

Aamulla kuului jylinää, lentääkö joku ilmavoima taas vai kuka on niin matalalla. No tutka sanoo, että sehän oli hieno vanha Iljushin-kuljetuskone, noussut Eindhovenista, Azerbaidzanin lipun alla. Kyllä ääntä riitti.

Pihassa kukkivat nyt uudet rautayrtit ja siankärsämön kellertävät lajikkeet. Rautayrteillä on 180 cm korkea varsi, miksi?

Mies putsasi vessaa wc-ankalla ja minua alkoi heti yrjöttää sen haju. Tiesin, että aina kun hän laittaa klooria keittiön pesualtaaseen, minua alkaa yrjöttää. Mutta mitä tämä vessaputsi vaikuttaa yhtä pahalta. No kas, siinäkin on klooria. Siis jos joku putsaa kloorilla, minun on pysyttävä kaukana. 

Viimeiset kuukaudet olen ihmetellyt silmät pyöreänä töissä sitä, että nykyään voikin siis ottaa pdf-dokumentin ja kopioida siitä numerosarjan, copy-paste. Ei ennen voinut. Siihen olen kasvanut, että pdf vain näyttää itsensä, mutta sille ei voi tehdä mitään eikä varsinkaan kopsata mitään elementtejä. Niin kuka tämän on muuttanut ja milloin. Voi myös olla, että meidän ohjelman työversio on nykyään kalliimpaa mallia, joka pystyy enempään kuin perusmalli; se päivitettiin jossain vaiheessa. 

Ja sitten joku vain mainitsi ohimennen jossain, että tottakai tuosta voit kopioida. Ai jaa...? Minua on huijattu. Elämän periaatteet ihan muuttuneet eikä minua infonnut kukaan. Varmaan viimeiset 4 vuotta olen turhaan naputellut käsin laskunnumeroita listoihin pdf:stä, ”koska eihän siitä voi mitään kopsata”, perkele.

Kiva olla tämä työaika-administraattori, kun kaikki langat kutoutuvat yhteen. ”Missäs tuo Robert tänään on kun ei näy työaikoja kellolaitteessa? No arvaan että tekee etätöitä, laitan etätyöt systeemiin kunnes se selviää.” Instagram: Robert ajaa moottoriveneellä auringonpaisteessa ja laineet liplattavat jossain Roermondissa. No ei nyt ihan työpäivältä näytä... Lopulta tulee managerin meili: Robertilla onkin nyt 2 päivää lomaa.

Sain pomolta t-paidan. Oli tilannut itselleen mutta totesi tarvitsevansa eri koon, ja nettikauppa sanoi, ettei väärää tarvitse palauttaa, saat pitää ilmaiseksi. No se mahtui minulle.

Tekninen tiedotus: tällä Blogspotin alustalla lakkaa toimimasta sähköposti-tiedote uusista postauksista. Poistuu käytöstä ilman korvaavaa palvelua. Olen katsonut ja oikeasti yrittänyt ymmärtää vahtoehtoista firmaa ja sen linkitystä/edelleenlähetystä, mutta en osaa. Siinä on niin monta epävarmaa asiaa ja kysymystä siitä, miten se sidotaan tähän Bloggerin muutoin automaattisesti taustalla pyörivään tekniikkaan ulkopuolisena tekijänä, etten pysty, koska en millään muotoa voi olla varma lopputuloksesta. Pahoittelen.

Voin vain suositella blogit.fi -sivustoa, josta voi klikkailla blogeja itselle seurattavaksi. Kun sitten painaa oikeasta yläkulmasta ”Seuraan”-nappia, saa esille vain ne seuraamansa ja näkee heti, mistä on tullut uusia postauksia. Tietysti sekin vaatii sitä, että aktiivisesti muistaa mennä välillä tsekkaamaan, onko siellä tuoretta luettavaa. Mutta siellä on kätevästi laaja valikoima blogeja jonossa. Muutoin on hankalaa löytää ja nähdä blogeja nettiviidakossa. 

Kuka meillä tekee kotityöt?

Ei, en ole siivousneurootikko. Joskus saatan löytää itestäni outoja päähänpinttymiä, mutta ne eivät liity asunnon yleiseen siisteyteen. Oikeasti, ja tämä on noloa: Saatan kulkea jossain olohuoneen kulmassa näkyvän ison roskan ohi enkä poimi sitä lattialta. Ajattelen: ”Ens kerralla sitten, en nyt jaksa kumartua”. Kahden päivän päästä katse osuus taas siihen muruun. Mietin: ”Ai, toi on tossa vielä. Mikäköhän se on.” Ja jatkan tyytyväisenä matkaa. Joskus viikon päästä saatan poimia sen. Ellei mies ole jo ehtinyt imuroida taloa sillä välin.

Siivouksessani ei ole myöskään rutiinia, vaan se tulee kohtauksittain. Jos huomaan pölyisen paikan, saatan ottaa rätin käteen milloin vain. Vaikka hammaspesulle mennessä klo 23.49. Oletan sen herättävän hieman hämmennystä, kun mies huomaa minulla olevan sieniliina kädessä, joten ilmoitan yleensä samantien:

- Vaimo täs vähän siivoo.

- Täh, hullu, keskiyöllä.

- No ku tos on pöly.

Sitten saatan pyyhkäistä yläkerran ikkunalaudat, yöpöydät, sängynpäädyt ja lipastot.

Se kyllä muutti elämäni, kun tajusin antaa kakkossieniliinalle oman paikan yläkerran kylppäristä. Se on yleisputsausliina, jonka voi aina hakea esiin nopeasti, kun huomaa yläkerrassa jotain siivottavaa. On tärkeää, että se on sekunnissa kädessä, jotta saan kahden minuutin putsauksen tehtyä samantien ja sen inspiraation ohikiitävän hetken käytettyä. Tarvitsematta erikseen kavuta alakertaan ja kaivaa alakaappeja.

Yleisesti ottaen mieheni tekee melko paljon oma-aloitteista siivoustyötä ja säännöllisemmällä rutiinilla kuin minä. Se on aivan mahtavaa. Paljon jäisi tekemättä, jos se olisi minun impulsiivisten minisiivousteni varassa.

Listataanpa, millainen työnjako meillä on. Se on syntynyt aika lailla itsestään, orgaanisesti ja huomaamatta ilman, että töitä on tietoisesti jaettu. Luulen, että kummallakin on aika spesifit vastuualueensa.

Yleinen siivous

Imurointi: mies. 

Mies huomaa lattian murut ja pölyt ja vetäisee kerran viikossa koko alakerran ja yläkerran. Lisäksi tarpeen mukaan vaikka keittiön, pyörävaraston tai eteisen, jos näkee siellä erityistä roskaa. Joskus harvoin, jos itse liikutan imuria, huomaan, kuinka raskasta lihastyötä sen käyttäminen on.

Pölyjen pyyhintä: minä. 

Näpertelen kymmenien koriste-esineiden kanssa ja liikutan ne paikaltaan, jotta voin pyyhkiä hyllyt niiden alta. Siihen ei miehen kärsivällisyys riittäisi. Kiipeän myös keittiöjakkaralle ja pyyhin pölyt lampun kupujen päältä.

Tavaroiden järjestäminen: molemmat.

Molemmat saattavat innostua kohtauksittain tekemään kierroksen, jossa kerätään pöydiltä paikalle kuulumattomia tavaroita ja viedään niitä takaisin keittiöön, omiin laatikkoihinsa, roskikseen tai alakerrasta yläkertaan. Tässä saatetaan kysyä mielipiteitä toiselta: ”Tarviitsä tätä ohjepaperia vielä vai heitetäänkö pois?” ”Missä olisi paras paikka säilyttää tätä uutta välinettä?”

Lattioiden jynssäys: mies. 

Mies ottaa ämpärin ja rätin ja luuttuaa silloin tällöin lattiat, vähintäänkin keittiön. Vain jos sadesäällä huomaan eteisessä kengistä jääneitä tuoreita kuraläikkiä ja lätäköitä laminaatilla, pyyhkäisen ne heti pois.

Rappusten pyyhintä: minä.

Noin kerran viikossa herään katsomaan puisten askelmiemme pölykerääntymää. Kuljen sieniliinan kanssa rappuset ylhäältä alas. Rapuista kertyy aina paljon irtopöppöä.

Vessojen pesu: mies.  

Vessanpöntön raikastimien vaihto myös. Mies menee ämpärin, rätin ja puhdistusaineen kanssa vessaan. Minä en koskaan. Minä pyyhin vessassa korkeintaan sellaiset korkeammat paikat, joista pitää poistaa pölyt, kuten ikkunalaudan ja hyllyn päällisen. 

Vessapaperin täydennys: mies.

Useimmiten mies kantelee uusia rullia alakerran ja yläkerran vessaan. Harvemmin minä.

Roskisten tyhjennys: mies. 

Yleensä mies heippaa keittiön roskasäkin ulos, tyhjentää roskakorit jätepäivänä ulkoastiaan ja vie astiat kadun varteen.

Kierrätysjätteiden lajittelu: molemmat. 

Tämä tapahtuu tiukkojen sääntöjen mukaan. Ulkolaatikkoon lajitellaan paperit ja pahvit, tetrapakit, tölkit, palautuspullot, lasipurkit, muovikääreet. Esilajittelemme ja analysoimme heti kun jäte syntyy ja laitamme ulos menevät kierrätysmateriaalit omaan ämpäriinsä. Kun ämpäri täyttyy, kumpi tahansa saattaa ottaa sen ulos laatikolle ja tyhjentää sen. Mies kuitenkin useammin kuin minä.

Kierrätysjätteiden kuljetus: mies.

Lähes aina mies ottaa ostoksille mennessään kierrätysjätteet mukaansa takakontissa ja lajittelee ne ruokakaupan edessä säiliöihin. Mies myös kantaa paperinkeräyksen pahvilaatikot kadun varteen.

Keittiö ja tiskit

Tiskaus: yhdessä. 

Tai molemmat vaihdellen, jos on yksin kotona ja sattuu innostumaan raivaamaan keittiön. Rutiini on kuitenkin, että aina isomman aterian jälkeen tiskataan heti yhdessä. Mies tiskaa ja minä kuivaan yleensä. Mies on aloittava voima ja ryhtyy vuorenvarmasti hommiin heti ruoan jälkeen, minä saattaisin unohtua lukemaan ja yrittää lykätä velvollisuutta. Toisaalta tiskaan itse heti leivottuani ja myös sitä ennen, jotta tiskipöydällä on maksimaalisesti tilaa.

Ruokapöydän raivaus ruuan jälkeen: yhdessä. 

Mies kuitenkin enemmän, tai joskus hän haluaa hoitaa sen yksin. Jos häärin ihan yhtä paljon ruokapöydän ja keittiön väliä yhtaikaa, fyysiset rajat tulevat vastaan: keittiö on kapea ja pitkä ja on hankalaa, jos joutuu koko ajan ohittamaan toisen matkalla jääkaapille ja tiskipöydälle. On melkeinpä tehokkaampaa antaa vain toisen kulkea.

Keittiön siistiminen: molemmat. 

Tiskipöytää tai hellaa putsataan molemmat vaihdellen. Mutta vain mies jynssää muita pintoja ja vaikkapa liesituulettimen päällistä oikein erikseen rätillä ja puhdistusaineilla. Keittiössä on täysin epäloogiset reviirit: minä olen vastuussa keittiön työtason pätkästä, sitä ei mies pyyhi koskaan, vaikka huolehtii muusta keittiöstä. Minä aina huomaan, että siinä pyörii muruja ja innostun pyyhkimään sen silloin tällöin. Jos kuuluu rahinaa astian alta, tietää että nyt on roskaa. Mutta vain se pätkä on kokonaan minun alueeni.

Pyykkiasiat

Pyykin pesu: minä. 

Mies ei tiedä lajittelusta ja ohjelmista, tai siltä meistä tuntuu. Onhan hän osannut pestä pyykkinsä yksin asuessaan, mutta minulla on luonnollinen ja helppo fiilis materiaalien lajittelusta ja pesuohjelman valinnasta ja omat rutiinini, ja mies ei oikein uskalla ryhtyä siihen. Pyykki on selvästi minun alueeni.

- Ai sä oletkin heittänyt isot pyyhkeet tuohon lattialle niinku hienovaraiseksi merkiksi, että ”peseppä vihdoin pyykkiä muija”.

- No musta tuntui, että ne on olleet aika kauan käytössä.

- Ihan oikeassa olet. Mä en ole ollenkaan kiinnittänyt huomiota niihin viime aikoina.

- Ja hienovaraiseksi merkiksi valitsin sulle uudeksi pyyhkeeksi Haisulin kuvan.

- Kiva, kiitti.

 

Pyykin ripustus: minä tai yhdessä. 

Usein minä ripustan koko pyykin. Jos mies sattuu yläkertaan, hän auttaa. Miehellä on tosin henkariongelma: hän ripustaa puserot ihmeellisesti vinossa tai rytyssä ja minun pitää jälkitarkistaa ne symmetrisesti oikeaan asentoon.

Pyykin viikkaus: minä tai yhdessä.

Usein minä lajittelen pyykit pois telineeltä, kun on kuivaa. Joskus tosin mies huomaa, että pyykki on täysin kuivunut ja alkaa viikata sitä pois ihan ilman minuakin. Mutta miehellä on sukkaongelma: hän näkee edessään 16 mustaa sukkaa eikä osaa yhdistää niitä pareiksi. Puolet niistä on kaiken lisäksi minun. Vain minä osaan sukka-analyysin, jossa täytyy tarkastella värisävyä, kokoa ja muotoa yksityiskohtaisesti.

Silitys: minä. 

Mies on yrittänyt silityskurssia eli saanut opetusta ja harjoitusta minulta, mutta silitys osoittautui liian vaikeaksi operaatioksi. Kun yhdestä kohtaa silitti, aina syntyi samalla ryppy jonnekin muualle. 

Ruokahuolto

Ateriasuunnittelu: yhdessä.

Suunnitelmat tehdään yhdessä ja ideat käydään läpi. Molemmilla on oma repertuaarinsa ruokia, joista molemmat pitävät, ja niistä sitten poimitaan. Tai ilmoitan haluavani kokeilla jotain uutta reseptiä. 

Kokkaus: molemmat vaihdellen, tai yhdessä, mies enemmän.

Mies pitää arkisen perusruoan laittamisesta enemmän kuin minä ja saa mieluusti toteuttaa useimmat aterioista. Joku monivaiheinen ateria voidaan sopia yhteisprojektiksi, jossa tehtävät jaetaan. Välillä taas tietoisesti kumpikin saa lempiruokaansa, josta toinen ei niin välitä. Sitten teen vain itselleni vaikka jotain tonnikalasta, josta mies ei pidä, ja mies keksii jotain kivaa itselleen.

Ostokset: molemmat vaihdellen, tai yhdessä, mies enemmän.

Useammin mies käy ruokakaupat kuin minä. Jotkut eksoottisemmat ateriat ovat minun erikoisuuteni ja jos tarvitsen niihin keräytymän erikoisempia aineita, menen etsimään ne itse kaupasta. Yhdessä kerätään jatkuvaa ostoslistaa tarvikkeista, jotka ovat loppumassa ja se, joka on menossa seuraavaksi markettiin, tuo ne.

Leipominen: minä.

Mies ei ryhdy leipomaan. Minulle tulee välillä innostus jotain vanhaa reseptiäni kohtaan ja sitten huolehdin kahvileipää pöytään.

Mies toi kauppareissulta 2 rullaa leivinpaperia.

- Mitä, kaksi. Edellistäkin on jäljellä.

- Tämä olisi vaan vinkki, että voisit taas leipoa jotain hyvää... nyt on uusi uunikin.

- Niinpä kai.

Harvemmat siivousprojektit

Ikkunoiden pesu: yhdessä.

Mies avustaa. Minä pesen useimmiten sisäpuolen ikkunat. Mies saattaa huolehtia ulkopuolesta omana projektinaan.

Lakanoiden vaihto: yhdessä.

Tähän tarvitaan kaikki käsivarret yhtaikaa, että saa peitot pussilakanoihin, ja täkäläisissähän ei edes ole niitä käsireikiä kulmissa. Parisängyn patja on yhtenä kappaleena ja valtavan painava laitos, joten mies saa ihan keskenään nostella sitä, jotta saa lakanan reunan sen alle.

Mattojen tai verhojen pesu tai vaihto: yhdessä.

Yhdessä ideoidaan, ripustetaan kuivumaan, vaihdetaan.

Kylpyhuoneen tehopesu: mies.

Mies huolehtii kalkinpoistoaineista sekä viemärin kloriitista ja jynssäilee kaakeleita ja pesuallasta projektina silloin tällöin. Minä en. Saatan pesaista yksittäisen pesualtaan tai pyyhkiä pölyjä kylpyhuoneen yleispinnoilta ja pesukoneen päältä. Mies tyhjentää pesukoneen nukkasiivilän.

Sisustus

Sisustaminen: yhdessä. 

Visioista keskustellaan. Minulla on enemmän näkemystä värilinjoista. Mies saattaa miettiä ja ehdottaa vaikka huonekalujen paikan vaihtoa jonkun järkevän suunnitelman mukaan. Koriste-esineitäkin sijoitellaan yhteisen harkinnan mukaan. Mies haluaa olla mukana päättämässä, minä en voi pläjäyttää uusia juttuja oman pääni mukaan maisemaan yksin tai tulee kommenttia.

Ikea-huonekalujen kokoaminen: yhdessä.

Eikä pelkästään Ikean. Moni muukin mööpeli vaatii ohjeen lukemista ja kymmenen vaiheen noudattamista. Olemme todenneet, että paras tulos tulee, jos tekninen työnjohto on minun. Minä syvennyn ohjeeseen, sisäistän ja ymmärrän sen, järjestän osat ja ohjaan vaiheet läpi. Mies saa ruuvata ja vasaroida hieman enemmän, tosin ruuvaan kyllä mielelläni itsekin.

Tekniset mitttaukset ja 3D-suunnittelu asennusta/ripustusta varten: minä. 

Minulla on kolmiulotteinen käsityskyky hallussa paremmin kuin miehellä. Tiedän, mihin kohtaan taulun taakse sijoittuva ripustuskoukku täytyy merkitä, jotta taulu tulee oikeaan kohtaan. Tai voin tarkistaa vaihtoehdoista, miten päin hyllyt ja kaapit mahtuisivat millekin seinälle ja kuinka niukasti. Nämä mittaukset on paras jättää minulle, silloin tulos on oikein.

Tästä on todisteita.

Poraaminen: mies.

Mies poraa siihen kohtaan, johon minä olen merkinnyt ruksin. Minä pidän imuria, joka imee reiästä tulevat seinäpölyt samantien. Pakon edessä osaan porata, mutta stabiilimmin sen tekee joku, jolla on enemmän lihaksia, kun se konekin on jo niin painava. Minua porakoneen käyttö pelottaa jossain määrin.

Puutarhanhoito 

Suunnittelu, ruukkukasvien ja perennojen hankinta: minä.

Opettelen netistä eri vaihtoehtoja ja harkitsen niistä sopivia kasveja. Minulla on kokemus, mitkä kesäkukat kestävät kuinka kauan ruukuissa ja mitä kannattaa hankkia. Otan kukkahyllyt ja ruukut esiin kesäksi kun siltä tuntuu.

Kasvien istutus maahan ja ruukkuun: minä.

Hankin mullat ja istutan pienet kasvit itse. 

Lapiointi: mies. 

Mies avustaa raskaissa pihatöissä ohjeiden mukaan, poistaa pensaita tai kaivaa isompia istutuskuoppia.

Rikkaruohojen kitkentä: minä.

Terapeuttisesti kykin ja poistan vuohenputkea. Tai jotain muuta laattojen välistä.

Haravointi ja lehtien keruu: minä tai yhdessä.

Lehtiä poimin sieltä täältä jatkuvasti. Etupihan suuret syyskasat kerätään yhdessä jätesäkkeihin.

Pihajätteen kuskaus kaatikselle: mies, joskus minä.

Säkki autoon ja tyhjennys kompostikasaan. Siellä on ihan hauskakin käydä, mutta mies tekee keikan useimmiten.

Sitten pistetuloksiin. Jos yhteisesti tehtävissä on kuitenkin painopiste jommassa kummassa, merkitsen pisteen sille henkilölle.

------------PISTEET----------

Yleinen siivous: mies

(mies 6, minä 2, molemmat 2)

Ruokahuolto: mies

(mies 2, minä 1, molemmat 1)

Pyykkiasiat: minä

(minä 4)

Puutarhanhoito: minä

(mies 2, minä 4)

Keittiön siistiminen: molemmat

(molemmat 3)

Harvemmat siivousprojektit: molemmat

(mies 1, molemmat 3)

Sisustus: molemmat

(mies 1, minä 1, molemmat 2)

Kaalikääryleitä Pohjanmerellä

Rankka päivä rannassa. Biitsi kutsui kesäpäivänä, lauantaina. Haagin hiekkaranta Scheveningen, jossa on bulevardi täynnä ruokapaikkoja, on aina sopiva kohde. Vaikka siellä asuisi viikon ja söisi joka päivä lounaan ja illallisen ja kahvipullan eri rantabaarissa, olisi kokeillut vasta pikkuisen murto-osan vaihtoehdoista. 

Kylmä tuuli, mutta enimmäkseen aurinkoista. Sen takia kai sinne mahtui ihan hyvin sekä hiekalle että terasseillekin, kun lauantaiksi ennustettiin viileää päivää ja sunnuntaiksi täydellistä lämmintä ja pelkkää auringonpaistetta. Ihan tietoisesti valittiin se viileämpi päivä mennä. Täysi paahde ei minulle ole mikään ideaalisää, jos saa pelkästään paniikissa suojella itseään auringolta ja hiki virtaa.

Oli tosi vaikeaa ennustaa vaatteiden tarvetta, kun se lämpötila voi tuntua miltä tahansa, optiot väliltä ”mennäkö nakuna vai toppatakissa”. Ihan sopivasti arvioin, tosin jätin puolivälissä fleecetakkini autoon ja kaipasin sitä myöhemmin. Terasseilla tuulensuojien takana oli oikein hyvä lämpötila.

Snäkkiä! Tässä istuu kivasti hiekkarannan ääressä ja tilaa ruokaa.

Maailmanpyörä pyöri, bungeehyppyjä ja vaijeriliukuja tehtiin, huvilaituri oli auki ja sen käytävällä monta oikein kivasti sisustettua, mukavaa ruokapaikkaa. Sielläkin tekisi mieli kokeilla syödä, vaikka joskus kylmällä säällä, jolloin ei tee mieli ulkoterassille. Surffauskoulu toimi ranta-aalloissa laiturin varjossa.

Ihan kivat baarin terassit tässäkin laiturin kannella.

Surffauskoululaiset yrittävät pysyä lautojensa päällä.

Bulevardilla oli tutut actionit, karuselli pyöri vanhan kalliin Kurhaus-hotellin edessä.

Hiekassa istuttiin ja katsottiin. Oli leijasurffaajia, purjelautailua, vesiskootteri, rannikkovartioston pelastajat kumiveneellä kai taas harjoittelemassa, lapsia uimarenkaissa rantavedessä. 

Nousuvesi nousi. Meduusoja makasi hiekalla laskuveden jäljiltä paikoin aika paljon.

Tuuli oli tosiaan kylmä ja vesi myös, ei yhtään houkutellut mennä veteen. Siitä sai jalkaan viiltävän kylmäkivun jo kun nilkkoihin saakka kävi kastautumassa. Silti rohkeimmat uivat. Naiset marssivat bikineissä uinnille ja vedessä seisovat tytöt kiljuivat päälle vyöryviä aaltoja.

Lokki was here.

Aika rauhallista on.

Nousuvesi alkaa ryömiä hiekkasärkän yli.

Lounaspaikan vessassa oli aika hieno industrial-tyylinen hana. Oveen kiinnitetty haagilaisen rockfestarin mainos (näköjään lokakuussa mahdolliseksi aiottu) luetteli melko luovia bändien nimiä. ”Paracetamøl”? ”Personal Trainer”? Tulivat mieleen ne ajat, kun Asematunnelin julisteissa luki ”Apulanta” ja ”Tehosekoitin” ja naureskelin niille.

Tää vaan syö koko ajan.

Ja juo.

Rantaravintola Golfslag (Aallokko, kirjaimellisesti ”aaltojen lyönti”) oli ideoinut kokata aina päivän jalkapallo-erikoisannoksen jonkin sinä päivänä pelaavan maan ruokaperinteen mukaan. Saksalle braatwurstia, Turkille kebabvarrasta jne. 

Oli Suomen eka futiksen EM-peli ja ravintola mainosti liitutaulukyltissään Suomen lipun kanssa: ”Kaalikääryleet”. Pitihän ne kokeilla ennen kotiin lähtöä illalliseksi, vaikka olimmekin syöneet jo melko runsaan lounaan.

Opetin sitten tarjoilijaa lausumaan kaalikääryleet ja rohkeasti hän toisti perässä ihan hyvin.

Aika isot lörtsyt kaalinlehdestä oli kääritty, luulen että suomeksi olisi tehty 3-4 rullaa samasta määrästä täytettä. Mutta oli ihan oikea kaali ja hyvä miedosti maustettu jauhelihatäyte ja ohessa perunamuusi.

Harmi vain että Suomen matsissa oli ylimääräistä ja odottamatonta terveysdraamaa, mutta hyvä että tanskalaispelaaja toipui. Myöhäinen pelin jatko seurattiin autossa kännykän kautta, minä ajoin ja mies raportoi tilannetta.

Harmaalokin sillitanssi.

Kun aamulla puin puuvillahousut jalkaan ennen lähtöä, tunsin istuessani oudon tunteen takareidessä... raaats, kangas repeytyi hellästi auki. Ne olivat ikivanhat housut, kangas hapertunut ilmeisesti vuosien myötä. Olin jo aikonut shoppailla housuja biitsillä vaatekaupassa ja nyt tuli siihen lisää tarvetta. Ja aivan sattumalta löysinkin saman väriset suorat housut sieltä näiden tilalle.

Ihan hyvä, että housujen halkeaminen tapahtui jo kotona eikä esimerkiksi rantaan saavuttua tai ajomatkan aikana, kun edessä on koko päivä kaukana kotoa ja alapeba paljaana.

Olen ostanut rantakadun vaatekaupasta jo niin kivoja hellemekkoja ja pellavahousuja edellisvuosina, jotka ovat ihan lemppareitani. Nyt ostin useita omituisia housuja, jotka ovat joustavia ja pehmeitä, mutta näyttävät hämmentävän aidosti oikeilta housuilta. Pastellinkeltaiset kukalliset ovat hempeät. Vihreiden verkkarileggingsien pinta näyttää samettiselta ja vaihtelevan väriseltä kuin joku kalliskin oikea housukangas. 

En ymmärrä näitä tuotteita, mutta en voi olla ostamatta. Ja kahisevat ryppykangas-kukkahousut ovat niin mukavat päällä ja näyttävät oikein upeilta.

Hippipaita! Kukkahousut!

Huijariverkkarit, jotka salaavat olevansa verkkarit.

Matkan varrella oli viikonlopun kestävä asfaltointityömaa, jonka kiertotie aiheutti ainakin 20-30 minuutin lisäajomatkan. Ajoin takaisin Red Bullin voimalla. Minun pitää huolehtia hereillä olostani, jos yhtään epäilyttää etukäteen, että väsy voi tulla kun olen rattiin lähdössä. Yleensä iltahämärän paluumatkoilla miehestäkään ei lähde mitään virikettä eikä ääntä, koska hän alkaa ennen pitkää nuokkua ja nukahdella.

Nyt rannassa oltiin syöty oikeastaan liikaa ja minua alkoi ramaista aika lailla, joten päätin, että tämä on ratkaistava kofeiinilla. Ostin lähtiessä jäätelökioskista tölkin energiajuomaa ja se toimi oikein hyvin, kun sitä imeskelin matkan ajan. Ja yöni nukuin silti kunnolla eli kyllä se kofeiini haihtuu ajallaan.

Lokit sillikioskilla.