tiistai 26. marraskuuta 2019

Thaimaan pitkähäntäveneet – mitä ja miksi


Krabin saaristoon voi mennä teoreettisesti pitkähäntäveneellä tai pikaveneellä. Perinteinen puinen pitkähäntävene on hitaampi ja kiikkerämpi ja monella retkenjärjestäjällä korvautunut modernilla moottoriveneellä.

Tunnelman takia pitkähäntävene on mukava kokea tällä seudulla, jolla niitä seilaa erittäin paljon. Ne ovat kalastusveneitä, saarten ja rantojen välisiä taksiveneitä ja retkiveneitä.


Veneitä Ao Nangin rannassa.
Pitkähäntäveneet kuuluvat Krabin merimaisemaan. Niissä on etunsa. Ne pystyvät ajamaan matalassakin vedessä, koska potkurin voi nostaa aivan pintaveteen. Täällä on vuorovesimatalikkoja, joissa on kätevä pystyä liikkumaan myös laskuveden laskiessa erittäin alas. Ja kyllä ne pääsevät pitkänkin matkan päähän saarille.

Thaimaan valokuvissa ne ovat idyllisiä koristeltuine kokkkineen, joissa roikkuu värikkäitä nauhoja ja kukkaseppeleitä. Veneen kokka on pyhä, siihen ei saa koskea, sillä siinä asuu veneen henki. Näin olen lukenut, korjatkaa jos käsitteet ovat vääriä.

Nauhoja ja seppeleitä kokassa.


Kuvien romantiikka helposti antaa idyllisen käsityksen, että veneet senkun lipuvat maisemassa rauhaisasti. Mutta annas olla kun moottori käynnistyy. Pärinä on kuin jättiläismopossa ja kaikuu veden päällä kauas kylälle. Ao Nangin rannassa ne kuuluvat jatkuvasti, kun ne tulevat ja menevät ja käynnistelevät. Myös illalla säkkipimeässä taksiveneet toimivat.

Ja usein moottorista nousee musta haiseva savupilvi, kun kapteeni painaa kaasua. Milläköhän likaisella öljyllä ne kulkevat? Näyttää aika pahalta polttoaineelta. Ei ole E10-bensaa. Ei ole katalysaattoria dieselissä eikä nokisuodatinta.

Prööt... musta pilvi jää jälkeen.

Haisevat siltä kuin ne ajaisivat jollain rypsiöljyllä. Luin, että veneissä käytetään varsinkin traktorien ja rekkojen käytettyjä moottoreita, joita saa edullisesti. Dieseliä tai ehkä polttoöljyä oletettavasti?

Englanniksi nimi on siis long-tail boat, käännetty joillekin kielille. Miksi pitkähäntävene? No potkuri on takana pitkän sauvan päässä ja pörisee meressä kaukana veneen takana. Sauva, jonka sisällä akseli pyörii, voi olla 2 tai jopa 6 metriä pitkä. Tämä on se häntä, takana vinottain laskeutuen veteen.

Samalla kuski kääntää sauvaa ja ohjaa venettä potkurin sijainnin avulla. Se korvaa peräsimen, tai on peräsin ja moottori samassa. ”Tyhjäkäynnin” taas saa aikaan, jos nostaa varrella potkurin ylös vedestä.

Potkurin sijoituksella voi muuttaa veneen suuntaa tehokkaasti ja tiukallakin kurvilla. Kapteeni voi kääntää potkurin ihan vasemmalle tai oikealle ja vipuvarsivaikutus tehostaa suunnan muutosta.

Manööverejä matalassa poukamassa.

Tyhjäkäynti: potkuri ylös. Tai lepoasento kai tässä tapauksessa, moottori sammuksissa.

Tiukka käännös rantavedessä.

Melutaso siis on melkoinen, mutta jos vaihtoehtona retkellä on pikavene, jossa on 2 tai 3 isoa Yamaha-perämoottoria, niin eipä se ole hiljainen sekään.

Yritimme itse asiassa useaan kertaan päästä pitkähäntäveneeseen saariretkillä ja varasimme sen nimenomaan, edullisempaan hintaan kuin sama retki pikaveneellä. Rannassa selvisi, että edessä on sittenkin pikavene. Ehkä marraskuussa sesongin alussa ei vielä ollut tarpeeksi turistiryhmiä, jotta molemmat venelajit täyttyisivät, ja yhdistivät kaikki lähtijät sitten kätevämpään moottoriveneeseen.

Lopulta menimme päiväretkelle Railay beachille taksiveneellä ja pääsimme pitkähäntäveneeseen. Matkustajaversiossa on aurinkokatos penkkien  päällä, kalastajaveneessä olisi takana vain yksi kapea koppi antamaan varjoa.

Matkustamon katos.

Pitkähäntäveneeseen noustessa kannattaa tietää, että niihin kahlataan rantaveden läpi. Varvastossut tai sandaalit pitää kätevästi saada pois jalasta siksi aikaa, ellei sitten ole vesikenkiä, jotka voi pitää jalassa myös meressä. Veden korkeus vaihtelee polvenkorkeudesta lähes nivusiin saakka, joten lyhyt alaosa kuten shortsit tai uikkarit on eduksi.

Toisaalta pikaveneeseenkin kahlataan perän portaille ihan samalla tavalla rantaveden läpi.

Tässä lämpötilassa kahlaus ei niin haittaa.

Kapuaminen pitkähäntäveneen laidan yli ei ehkä ole ihan helppoa ja on neuvottu, että voi ojentaa kassit ja reput kaverille, joka on jo veneessä, ennen kuin kiipeää, jotta pysyy paremmin tasapainossa.

Oli tässä pienet irtotikkaat laidan yli, mutta voi olla jopa helpompaa kiivetä ilman, jos vene on ihan matalassa rantavedessä.

Lastatessa vene kallistuu paljon ja herkästi oikealle ja vasemmalle. Eli joka kerta kun joku kiipeää laidan yli, vene viettää sinne suuntaan reippaasti. Lattialla on irtolankkuja, jotka saattavat nousta kolisten toisesta päästä kun astuu päälle.

Kyydissä vihdoin.


Mutta muuten siellä on tuhdot tukevaa puuta, koko venekin kunnon puuta ja toimiva ja miellyttävän tuntuinen. Katos penkkien yllä on matalalla, joten pidemmät henkilöt saavat katsoa, etteivät pamauta päätään sen metallitankoihin kavutessaan tuhtojen yli taemmas.

Rantautuessaan veneestä vedetään hiekkarannalle teräksinen ankkuri pitkän köyden päässä ja venepoika sijoittaa sen hiekalle kaivautumaan koukkuna vastakarvaan syvälle hiekkaan.

Ankkurit vesirajassa, joskus ne ovat paljon kauempana hiekalla.

Jotkut pitkähäntäveneet tulevat rannoille myymään ruokaa ja toimivat snäkkiveneinä mainostauluineen ja hinnastoineen.

Lettuja, thairuokaa ja kaikkea.

Joka tapauksessa veneet ovat kauniita valokuvissa, hiekkarannan edessä, kirkkaassa vedessä. 


lauantai 23. marraskuuta 2019

Thaimaassa lomalla – Käytännön seikkoja


Tunnelmia ja käytännön kokemuksia Krabista, Ao Nangista. Ensimmäisen matkapostaukseni ja havainnot voi lukea tästä linkistä.

Beach clubit vuokraavat lavereita veden ääreltä. Last Fisherman Barissa istutaan muovituoleilla varpaat hiekassa rannan edessä.

Hotellissamme on tanskalaisia aika paljon. Ranskalaisia ja saksalaisia on, ja niin hurjaa sveitsinsaksaa en ole koskaan vielä kuullut kuin täällä uima-altaalla. Suomalaisia on myös kuulunut pari kertaa. Ja aasialaisia, sori etten osaa aina nähdä, ovatko he japanilaisia, korealaisia vai ehkä sittenkin kiinalaisia.

Muutoin näkyy paljon intialaisia perheitä, ja yhtälailla kuulee amerikanenglantia, brittienglantia, ruotsia, venäjää, espanjaa, portugalia...

Kadun mainosmiehet tunnistavat minut nyt suomalaiseksi, perhana. Vaattureita on, jotka tekevät mittojen mukaan vuorokaudessa puvut ja heillä on hinnastossa myös suomea kyltissä kadulla. Sanovat ”Terve terve, mitä kuuluu?” Seuraavana jonkun baarin sisäänheittäjä huutaa minulle: ”Terve! Helsinki!” Vaikka puhun parhaillaan hollantia miehelleni.




Täällä Thaimaan etelässä väestössä on suhteellisen paljon muslimeita ja se näkyy huivipäisistä naisista, jotka myyvät ruokia ja retkiä kadun kioskeissa tai toimivat retkioppaina. Miesten kohdalla en tiedäkään, miten uskontoryhmittymät voisi erottaa toisistaan, jos mitenkään.

Ainakin Ao Nangissa on myös hämmentävän paljolti intialaisia, jotka pyörittävät intialaisia ravintoloita. Kiinalaisia turisteja on niin paljon, että retkimyymälät ja ravintolat kirjoittavat mainoksensa usein englannin alle myös kiinaksi.



Ruoka, juoma ja hinnat

Krääsä ei maksa mitään, ostin pussukan 1,60 eurolla eli 50 bahtilla. Silkkkihuiveja myydään noin 3 eurolla / 100 bahtia. (Käännän tässä jutussa bahtit euroiksi ronskilla kädellä sinnepäin, ja tietysti tämän hetken kurssin mukaan. Nyrkkisääntönä toimii: hinnasta yksi nolla pois ja jaa noin kolmella.)

Krääsäkauppaa ja lisää ihania sähköjohtovirityksiä.

Uusi kännykkäpussukkani hotellin aamiaisella. Ja guavamehu.

Pienempi paikallispussukka taskurahan mukaan ottoon.

Turistikadun hinnat ravintoloissa ovat kalliimmat kuin vähän kauempana keskuksista. Vesipullon ja minkä tahansa hinta on ihan eri maaseudulla (vaikka sielläkin turisteille tarkoitetussa kojussa) kuin turisteja ja hotelleja vilisevällä paikkakunnalla.

Hotellien ruokien hinnat ovat tyyriimmät, meilläkin olisi hienostoravintola tässä. Hotellin rantakatubaarissa kahvi maksaa paljon enemmän kuin 200 metrin päässä vilkkaalla ostoskadulla autotien ääressä.


Kadulla syö vaikka kivalla kukin koristellulla puutuolilla värikkäässä ravintolassa mainion kanariisiaterian 3 eurolla. Hyvän aasialaisen aterian saa 4 eurolla täällä turistikylässäkin, yksinkertaisessa ravintolassa. Pizza taas maksaa helposti 8 euroa. Se on jo melkein Hollannin hinnoissa!

Ravintoloissa on tässä rantakadulla usein avonainen alakerta sekä jyrkkien rappujen päässä Roof Top eli yläterassi, joka on puoliksi katettua tilaa ja puoliksi avoimen taivaan alla. Sieltä voi katsella kadun touhuja ja liikennettä, jos saa pöydän kaiteen vierestä.



Kattoterassin tunnelmaa.

Olut on vähän hinnakkaampaa, ei ihan ilmaista, voi olla 2,5 euroa pikkulasi, ja iso annos noin 4 - 4,5 euroa.

Paikallisia thaimaalaisia oluita ovat Singha, Chang, Leo ja Tiger. Jos tilaa ison, se tulee omituisen formaatin pullossa, joka saattaa olla 620 ml. Numero näkyy joo, mutta en tiedä thaikirjaimista enkä mittayksiköistä. Mutta se saattaisi täsmätä ja olla siis 6,2 dl pullo.




Juomat ovat suhteessa kalliimpia kuin ruuat. Hedelmämehu hotellin altaan pool barissa on 3 euroa eikä ole mikään iso lasi. Rantabaarissa 2 euroa, ehkä isompi kuitenkin.

Maistoin myös ”thaimaalaista jääteetä”, johon on sekoitettu maitoa ja törkeästi sokeria tai jotain muuta makeutusta. Hmm, aika erikoinen.

Oikealla thaimaalainen jäätee, samean persikanvärinen.




Juomavettä haimme 6 litran pönikässä marketista noin 1,20 eurolla.

Täällä on myös Heinekenia joka paikassa paikallisten oluiden rinnalla ja mieheni kauhistelee, koska se on kissanpissaa useimpien hollantilaisten mielestä. Sitten tuli trooppinen sadekuuro terassille ja ne vitsit, että jos soppaan sataa, niin se ei lopu koskaan. ”Mieti, se vasta olisi painajainen kun olisi never ending Heineken lasissa sateella! Laimenee vaan vielä enemmän eikä koskaan saa lasia tyhjäksi!”

Hineken, Hieneken, mitä näitä nyt on. Kuten ekassa jutussa sanoin, kansainväliset sanat kirjoitetaan erilaisina variaatioina.


Monella turisteille tarkoitetulla ravintolalla on kaiken lajista ruokaa. Thai, kalat ja äyriäiset, pizza pasta, intialaista tai kiinalaista, länsimaisia pihvejä ja burgereita. Menyy on usein todella monisivuinen lista vaikka sun mitä. Joten kyllä siitä aina jotain löytyy.

Lusikalla syöminen on helppoa; Thaimassa ei käytetä syömäpuikkoja. Paikallinen ruoka on paloiteltu pieneksi, joten veistä ei tarvita pilkkomiseen. On tarkoitus syödä oikeassa kädessä olevalla lusikalla pääasiallisesti kaikki. Haarukalla voi avustaa ruuan työntämistä lusikkaan vasemmalla kädellä. Mutta jos tilaa pizzaa tai jotain länsimaisia snitseleitä, saa veitsen ja haarukan.

Täällä tarjoillaan ranskalaiset ketsupin kanssa. Suomalaisesti. Olisi mielenkiintoista nähdä maailmankartta tästä. Beneluxissa on majoneesi, Skandinaviassa ja Thaimaassa ketsuppi. Missä nämä alueiden rajat menevät?




Night Market

Night market eli iltatori on Ao Nangissa joka ilta, pitkän rantakadun edessä Nopparat Tharassa. Krääsäosastolla myydään aika toistuvia vaatteita, pussukoita, batiikkipaitoja, puhvihousuja, hellehattuja, huiveja, kasseja, reppuja. Samoja kuin rantabulevardin kymmenissä kaupoissa.

Ruokaosastolla on torilla aika eksoottista. Kanaa ja sikaa kärtsätään, ruuat makaavat helteessä tiskillä odottamassa, sushit lämpenevät, simpukankuorissa flambeerataan soosia ja simpukkaa, taskuravut ja jokiravut uivat altaassa elävinä, meduusavarrasta (Jellyfish, kyllä, valkoista ainetta) ja mustekalaa myydään, kokonaisia paksuja kaloja grillataan vartaassa.

Rullajäätelö on täälläkin, joku paistaa lettuja, toinen tekee pirtelöitä ja jääjuomia hedelmistä.

Jokailtainen Night Market








Ruuan hygienia

Vähän epäilyttävää ehkä on, jos ravintola joutuu mainostamaan myyntivalttinaan kyltissä, että ”meillä on hygieenistä”. Eli mitä ne kilpailijat sitten on? Näimme Railey Beachin hippikujan ruokakojuissa aika omituisen näköisen kebab-vartaan. Helteessä luotaantyöntävä lihakasa. Ja nimenomaan senkin alla kyltti, että ”tuoretta ja hygieenistä”. Hmmmh.


Toisaalta saariretkillä olemme syöneet pikniklounasta, joka on tuotu teräslaareissa veneemme mukana rahtina ja jonka oppaat ovat paikan päällä kuumentaneet jollain retkikeittimellä. Ja massaturistilounaan buffettiravintolassa eli avoimessa katoksessa. Ja ei ole näistäkään tullut vatsavaivoja. Pieni vatsanvääntöni meni ohi kahdessa ensimmäisessä päivässä eikä ole palannut.



Pyykkipalvelu

Hotellimme (4 tähteä, aika hienosteleva) pyykkipalvelu on törkeän kallis. Olisivat ottaneet jotain 1 euron per alushousut ja 2 euroa per pusero. Monta kymppiä olisi mennyt pyykkipussistamme suitsait.

Sen sijaan kadun varella on laundry service -kylttejä, joissa on kilohinta 40 bahtia eli noin 1,20 euroa. Tai pesu ja silitys 60 bahtia kilolta eli 2 euroa.

Pesula löytyi meille, apteekista. Tai ”apteekista”, enemmänkin saippua- ja kemikaliokaupasta, josta saa Bepanthenia ja aurinkorasvaa. Pesulapalvelu saattaa löytyä myös matkatoimistosta, joka myy päiväretkiä saarelle tai lentokenttäbussin lippuja.

Pyykkipussimme oli reilu 2 kiloa ja maksoi silityksineen 132 bahtia, reilu 4 euroa. Pyykki valmistuu usein jo illaksi, jos aamulla vie. Erittäin siististi tuli takaisin pinossa, alkkaritkin söpöiksi pikku nyyteiksi taiteltuna.



Kyykkyvessat

Kyykkyvessojen parhaat nähty. Niissä voi olla sellainen posliinikoroke, jolle laitetaan jalat ja sitten kykitään matalan altaan päällä. Tai voi olla puolikas vessanpönttö, eli länsimaisen pöntön pelkkä allasosa. Ei ole tankkia ja huuhtelua, vaan vieressä ämpäri täynnä vettä ja kauha. Ämpärin täyttämistä varten sen yllä seinässä yksinkertainen vesihana. Kauhalla kaadetaan vettä pönttöön tai altaaseen, jotta tuotos huuhtoutuu alas. Samalla vedellä pesu, jos on tarpeen.

Tosiaankin vessapaperia ei ole sellaisessa kopissa, se pitää huomata ottaa mukaan ulkoa vaikkapa kopin ulkoseinästä rullatelineestä. Jos sitä on ollenkaan tarjolla.

Night Marketin vessa oli paras. Naiselle maksettiin ulkona pöydällä maksu 5 bahtia (vajaa 20 senttiä) ja hän viittasi, että ota tästä vessapaperia. Isosta rullasta pöydältä käärin sitten pätkän itselleni. Tuli ihan ne kommunismin tarinat mieleen, että muinoin menit kuulemma jossain Bulgariassa tiskille maksamaan baabushkalle, joka antoi sinulle tasan 2 palasta paperia mukaan, ja enempää ei saanut. Kukaan, mihinkään tarpeeseen. No täällä paperia sai ottaa vapaasti, mutta kumminkin, onhan se nyt aika hassua.

Ao Nangin ostoskadun varrella on myös virallinen yleisövessarakennus. Luin tiskiltä, että sisäänpääsy on 5 bahtia, ja vessapaperin lisämaksu 10 bahtia. Hah hah. Kannattaa olla pari omaa nenäliinaa mukana siis.



Thai-hieronta

Käyvimme hieronnassakin. Tunnin thaihieronta avoimessa paviljongissa, jossa olivat turistit rivissä patjoilla. Hyvän tuntuinen kyllä. Reilut otteet ovatkin tarpeen koville lihaksille. Selkäfilettä paineltiin kunnolla sivulle ja muutenkin tässä käytetään käsivarsia ja kyynärpäitä voimanlähteenä.

Kaikenlaisia öljy- ja aromihierontoja, manikyyrejä ja pedikyyrejä on runsaasti tarjolla koko henkilökuntajoukon voimin eri yrityksissä. Selvästi monet tienaavat elantonsa tällä. Tässä tapauksessa ja thai-hieronnassa oli niin, että miestäni tuli hieromaan mies ja minua hieroi nainen.

Ihme venyttelyä, sormia taaksepäin ja nilkasta pohkeeseen painamista koipi ylhäällä. Kivikovat hartialihakseni tuntuivat kyllä. Ja: miks hemmetissä mun KÄTEEN sattuu, kun siitä hierotaan peukalon ja etusormen välistä lihaa? Mielenkiintoista.

Hinnat vaihtelevat noin 8 ja 15 euron välillä.

Se olis taas kookoksen paikka.



Sää marraskuussa

Mitenkäs se sadekausi? Sen pitäisi juuri lopuskella nyt marraskuun aikana, ainakin täällä länsirannikolla.

On ollut lähes joka päivä yksi ukkosrintama tai rankkasade tai edes pieni vesisade. Ei pelkästään illalla, vaan mahdollisesti jo alkuiltapäivästä. Yksi päivä oli, jolloin ei satanut ollenkaan. Muina on pitänyt varautua. Meillä on mukana jonkinlainen minigrip kännykälle tai isompi muovipussi, johon voi sujauttaa koko käsilaukun pysymään kuivana, jos joutuu rankkasateeseen.

Jos tulee rankempi kaatosade, siinä voi kestää puolitoista tuntiakin ennen kuin ilma kuivuu ja pilvet seilaavat eteenpäin. Joskus riittää vartin ripsintä ja jo on taas poutaa.

Usein sen näkee kyllä kehittyvän. Näköjään tyypillisesti sadesää vyöryy päälle sisämaasta, koillisesta, ainakin tähän aikaan täällä.

Kun näen tummaa ilmamassaa tai harmaita pilviä, ilahdun ensin kovasti, että auringon paahde loppuu tai taukoaa. Mutta lähes poikkeuksetta ne pilvet kerääntyvät saderintamaksi, aika nopeastikin.

Lämpötila on ollut joka päivä 32 astetta. Illalla ja varhain  aamulla ehkä 28, ja ei se yölläkään laske kovin paljon sen alle.


Sadepilvetkö ne sieltä kertyvät?




Sääntöjä ja rikkureita

Täällä näkyy tarpeeksi erilaisia vartijoita, jotka tsekkaavat vaikkapa sun tavarat kansallispuiston portilla, jonne ei saa ottaa eväitä (ymmärrettävästi, roskaamaan luontoa) tai puhaltavat pilliin vaativasti, jos joku rikkoo sääntöjä. Esimerkiksi hyppii viidakkolammessa, jossa hyppiminen on kielletty, tai lennättää droonia vaikka droonit on kielletty kyltissä monella pikkusaarella.

Joka hotelli-resortilla on vartijansa, jotka tarkistavat sisääntulevat autot, mutta meille asukkaille, jotka tulevat kävellen, he hymyilevät ja nostavat käden lippaan. Univormussa ja armeijamaisesti. He saattavat jopa leikkiä liikennepoliisia, puhaltaa pilliin ja pysäyttää pääkadun liikenteen, jotta hotellilta tuleva retkibussi pääsee liikenteen sekaan.

Rantakadulla on vartijoita resorttien alku- ja loppukohdassa kai yleisesti pitämässä jöötä, ja jos on juuri menossa vaikka virallisesti ilmoitettu tulishow, niin sulkemassa kadun mopoilta.

Retkioppaat varoittavat, että mitään luonnon osia ei saa viedä maasta, eli älä kerää simpukoita, korallikiviä tai edes hiekkarannan hiekkaa mukaan. Jos ne löytyvät lentokentällä, seuraa korkea sakkorangaistus.

Itsehän vain pidän siitä, että roskaamisen estäminen on edes osin agendassa. Veneretkillä mitään ei saa jättää saarille, vaan roskat pitää tuoda veneen roskakoriin tai viedä mukanaan maihin.

Toisaalta meno on sellaista, että ”mitkä säännöt muka”. Saaren ranta-alueelle eivät saa tulla veneet, mutta ajetaan vaan poijunarun yli, jos sää vaatii ja turistit pitää saada pois. Jos lava-autoon ei mahdu penkille, pari ihmistä seisoo takana avatun luukun päällä ja pitää kiinni jostain kahvasta.

Hotellin harjakatoilla kävelevät tyypit painepesurin kanssa ja puhdistavat kattoa, ilman turvaköysiä. Yks kiipesi palmuun pesurin kanssa talon vieressä ojentaakseen sen kaverille katolle, ja huomasi puolivälissä palmua, etteivät nämä varvastossut olekaan ihan kätevät, pudotti ne siihen paikkaan ja jatkoi kiipeämistä paljain jaloin.


Tässä nyt näitä realistisia otoksia meiningistä täällä. Iltaruokailut tapahtuvat järjestään pimeässä, joten kuvissa oli aika tummaa tällä kertaa. Mutta juttuja valtavan hienoista aurinkoisista ranta-, meri- ja saarimaisemista on tulossa.

Tällä hetkellä olemme olleet Ao Nangissa 10 päivää. Muutamme nyt Khao Lakiin loman toisen puoliskon ajaksi.