Sukellus Thaimaahan

Eli mistä aloittaisi. Haluan tehdä vähän yhteenvetoa, koska tapahtumia on jo paljon. Täältä käsin voin kirjoitella ensimmäisiä pintaraapaisuja, ja myöhemmin käyn läpi ison kameran parhaat valokuvat ja retket asia kerrallaan.

Koska uusia vaikutelmia, näkymiä ja maailman ihmeitä täällä riittää. On tosiaan hieman erilainen marraskuu. Uskomatonta oikeastaan, että samaan aikaan kun kotona on pimeää ja kylmää, muualla voi olla 32 asteen kostea helle ja auringon paahde joka päivä, linnunkokoiset perhoset liitelevät palmujen alla, ja orkideat kukkivat livenä, loiskasvina puun rungolla.

Ao Nang Villa Resort. Ei p*skempi uima-allas.

Toinen ihme on se, että miten voi lentokone lentää ylipäätään ja vielä 12 tuntia putkeen. En ymmärrä enkä tule ymmärtämään, mutta menen silti kyytiin. Kaikkea se ihminen rakentaa.

Tämä oli yksi asioista, jotka tajusin vasta ihan viime tingassa: Onks se lento todellakin 12 tuntia pitkä? Tai 12,5 tuntia? On! Ei perkele. Sitä oli vaikea laskea aikaeroineen meinaan. Ja sitten tuli totuus. Kyllä siinä peba alkaa puutua, ja häntäluu ja selkä ja niska ja ihan kaikki.

Toinen viime hetken totuus oli lukea nettikokemuksista, että Thaimaa on näitä maita, joissa ei saa heittää vessapaperia pönttöön ja jossa on kyykkyvessoja ja joissa on tarkoitus pestä peba vedellä eikä pyyhkiä paperilla muuta kuin kuivaksi. Voi olla kyykkyvessa ja vieressä vain vesiämpäri ja kauha. Ajattelin, että okei, ihan hyvä etten tajunnut ja miettinyt tätä jo kuukausia aiemmin. Nyt on vaan pakko sopeutua siihenkin. Hotellissa toki on länsimainen pönttö, mutta sinne ei saa paperia laittaa.

Ao Nang, Krabi.

Kuuluisat perinneveneet. Ja moottorien pörinä on kova.

Tropiikin kukka.

Suuria tropiikin kukkia putoaa suoraan puusta uima-altaaseen. Eihän täällä mikään ruoho kasva, mutta vihreä nurmikenttä hotellissa on tehty jostain helteenkestävästä maanpeittokasvista. Ja tuohan on juoru, joka kiemurtelee puussa valtavana ja peittää maata nurkassa. Viidakkokasvin vitsi: ”Hei tätä lajiahan myydään meillä puutarhakaupassa huonekasviksi kahdellakympillä, mutta kymmenesosan kokoisena.”

Hotellin lammessa ui metrinen varaani ja lipoo kielellä. Ravintoloiden valomainoksissa kävelee gekkoja varjona tekstin päällä ja pyydystää hyönteisiä. Älykästä, koska ötökät tulevat sitä valoa kohti tietysti ja siitä voi gekko napata.

Löydä 2 gekkoa. Kiinalaiset tekstit ovat turisteille.

Thaimaasta on pääosin hyvää kerrottavaa ja hyviä ja hauskoja kokemuksia. Kunhan vain sain ensin terveyteni kuntoon.

Matka oli todella rasittava:

Tiistai-iltana Amsterdamin lentokenttähotelliin. Nukuin huonosti.
Keskiviikkoaamuna lennolle. Yö meni valvoen. En minä istuen ja hälinässä pysty nukkumaan. Singapore Airlinesin palvelu ja ruoka oli hyvää, mutta onhan se 12 tunnin lento aikamoinen painajainen lopulta kestää pienessä tilassa surkealla penkillään.
Torstaiaamuna tulo Singaporeen.
Torstaipäivä Singaporessa.
Torstai-iltapäivänä lento Krabiin, onneksi vain 2 tuntia. Tämä halpalentoyhtiö Scoot omasi todella ahtaat penkkirivit.
Torstai-iltana tulo kentältä taksilla Krabiin.
Muuten hyvä yö, aikaisin nukkumaan, mutta heräsin jo viideltä perjantaina.
Perjantaina tuli migreeni ja nukahdin sikeästi iltapäiväksi ja illaksi.
Huonosti nukuttu perjantaiyö.
Lauantaina vähäsen vatsavaivoja ja päänsärkyä.
Huono lauantaiyö, migreeni palasi.
(edit: tähänkin sekoilin ensin vääriä viikonpäiviä, korjattu myöhemmin.)

Tässä sekoaa päivissä ihan kokonaan, sikäli tyypillistä lomaa. Mitä tehtiin ja miten se meni siis? En hahmota itsekään matkaa tänne kovin hyvin, kun on ensin 7 tunnin (Singapore) ja sitten 6 tunnin (Thaimaa) aikaero, Hollantiin nähden siis. Suomeen yksi tunti näitä vähemmän. Ja sitäpaitsi täällä on joku ihan muu vuosi, oliko se 2562, ja numerotkin kirjoitetaan erilailla mm. seteleissä. Niin en tosiaan tiedä paljon.

Terveyden kohtalo on se, että pääni reagoi kaikkiin muutoksiin päänsäryllä tai migreenillä, ja tällä matkallahan muuttui kaikki kerralla täysin: vuorokaudenaika, sää ja lämpötila, ruoka, ilmanlaatu. Lisäksi pitkiä oleskeluja keinotekoisessa ilmastointi-ilmassa lentokoneessa ja lentokentällä. Niin jos en voi sopeutua yhtään mihinkään uuteen ilman päänsärkyä, niin sitähän tässä riittää.

Filosofiset ajatukset osa 3: itseäni ja huonoa terveyttäni en pääse pakoon edes lomalla. En voi edes lomalla rentoutua ja nauttia, jos otan sinne päänsärkyni mukaan.

Mutta lopulta, noin neljän päivän kuluttua, kaikki parani ja vuorokausirytmi löytyi. Aloin nukkua öitä hyvin ja kivut poistuivat.

Varpaat hiekkaan vihdoin.

On jo koettu: Night market. Retki ”Hot Stream ja Emerald pool” Krabin lähellä eli viidakon kuumat lähteet, joissa uitiin turistisruuhkassa, mutta kivaa ja hienoahan se oli silti. Monkey trail ja uimaranta eli kävely metsän halki kiikkeriä ja vinoja puurappusia ylös ja alas hikoillen, ja sen jälkeen uimassa meressä lahdelman hotellin rannalla. Tällä apinapolulla oli tarkoitus nähdä apinoita, mutta niitä ei nyt ollut. Hotellissakin varoitetaan apinoista, mutta ei ole vielä tullut vastaan. Ja on tehty 4 saaren retki, johon kuului snorklausta, hienoja saaria ja rantoja ja pyhä pippeliluola. Uhrilahjana metrisiä puusta veistettyjä eri värein koristeltuja miehisiä elimiä, hedelmällisyyden symbolina. Kyllähän pyhiä paikkoja täytyy kunnioittaa, vaikka vähän naurattikin.

Juttua tulee siis riittämään näistä kaikista.

Koh Tup

Phra Nang Beach

Koh Gai "Chicken island" ja sen kananpää-kallio.

Random ilmiöitä Thaimaasta: 

- Ai tämä on näitä maita, joissa sähköjohdot roikkuvat nippuina ja solmuina alhaalla jalkakäytävän päällä.
- Mitä mopoja tuossa myydään, lavalla laajennettuja, ai jaa, nämä ovat nyt niitä tuk-tukeja.
- No niitä ajaakin koko ajan vastaan, ihmisiä tai tavaroita kyydissä.
- Tuolla hitsataan verstaan pihalla, ilman suojalaseja tietenkin.
- Apteekkeja, pikkuravintoloita, pikkukauppoja, kirjavia mainoskylttejä.
- Monia kauppoja, jotka myyvät henkien taloja eli pylvään päälle kiinnitettyjä pikkupalatseja, joihin uhrataan tontin hengille päivittäin suitsuketta, kukkia ja ruokaa. Jotta he suvaitsevat ihmisiä ja heidän taloaan paikalla, joka oli alunperin henkien omaa aluetta.
- Monen liikkeen ja myös hotellimme edessä aktiivinen henkien talo eri värisin koristeluin tai kullanvärisenä.
- Skoottereilla ja mopoilla ajetaan paljon, tietenkin ilman kypärää.
- Koululaisilla on samanlaiset puvut, huivi kaulaan sidottuna.
- Tuossa jotain koulunuorisoa ryhmiteltynä, aina muutamalla samanvärinen t-paita päällä.
- Kookospalmuplantaaseja.
- Tässä ne korkeat kalliot alkavat, ihan pystysuorat.
- Hedelmänmyyntikojuja.

Sähköä riittää...

Tuk-tuk-kuskit odottavat asiakkaita.

Thait ottavat kengät pois jalasta astuessaan privaattialueelle eli jonkun kotiin, ja siis hotellin matkalaukkupoika sekä vastaanoton tyttö ottivat kengät pois ennen astumista huoneeseemme näyttämään paikkoja ja tuomaan laukut. Mielenkiintoista/suomalaista.

Kadulla oli hauska nähdä, kun tatuointistudio (joita on paljon) oli täynnä turistia iltayhdeksältä ottamassa tatuointia, ja kaikki niiden varvastossut oli jätetty liikkeen eteen jalkakäytävälle lojumaan. Kotoista ja suloista.

Ihmiset ja henkilökunnat ovat tosiaankin ystävällisiä, joskus jopa niin nolon nöyrästi tervehtien ja niiaten, että on ihan että ohoh, mulleko ne pokkuroi, no ei nyt tartte hei. Wai-tervehdys (kädet yhteen) ja hymyilee ja tervehtii aina kohdatessa. Nyt sujuu minultakin jo sawadii khaa (Päivää) ja kop khun khaa (Kiitos).

Paras juoma on ”young coconut”, joka hakataan auki tuoreeltaan. Silloin saa sen koko boltsin, ja siinä on pilli, jolla kookosveden saa imettyä. Mukana tulee myös lusikka, jolla voi kaivaa valkoista hedelmälihaa sisäpinnasta.

Kookosvettä suoraan pähkinästä.

Onhan tämä kostea kuumuus ihan kauhea. Huoneessa on tosi viileä ilmastointi, jos haluaa. Kun astuu ulos parvekkeelle tai käytävälle, niin havahdun joka kerta, että ”siis mitä helevettiä tää on”. Että tämäkö on lämpötila, siis oikeasti, kamoon hei. Välillä se mietityttää, että jopa yöllä on kuuma ja että yhtäkään viileää päivää täällä ei tule näkemään, koskaan. Aika armotonta.

Onkin siunattua, että illalla jo kuudesta alkaen aurinko on laskenut ja tulee pimeä. Ei tarvitse ainakaan pelätä ihon palamista enää.

Illalla muutenkin elämä on kaduilla ja kaikki kaupat auki myöhään, ehkä keskiyöhön. Päivällä on ikävämpi olla ostoksilla, kun aurinko paahtaa. ”Menetsä nyt ostamaan sen pussukan?” ”Ei nyt, illalla sitten. Minä teen ostoksia vain pimeässä.”

Rantakatu illalla.

Night marketiin mentiin tuk-tukilla. Se on auki joka ilta. Mopon pärinää. Helppo homma. 100 bahtia maksaa Nopparat Tharaan. Senku puhuu niille miehille, jotka notkuvat kadun reunassa ajokkeineen, niin he järjestävät, kuka ajaa. Meidän toisesta tuk-tukista oli nopeusmittari hajonnut, näytti pelkkää nollaa koko matkan. Isompia lava-autoja on myös diskoversioina, joissa on kaiuttimet ja musiikkia ja värivalot takana matkustamossa.

Tuk-tuk-mopon kyydissä.

Hedelmätiskin hedelmäjuomia iltatorilla.

Ao Nangin kadulla tapahtuu, vaikka tämä on varmaan vain kyläpahanen verrattuna muihin paikkoihin. Värivalot vilkkuvat. Ravintoloiden sisäänheittäjät häritsevät. Kauppiaat houkuttelevat krääsäputiikkiinsa. Takapihoilla on baareja, joihin houkutellaan flaijereilla ja happy hour -hinnoilla. Ravintoloiden menyyssä saatta olla ruotsalainen osasto ”köyttbullar” ja muutenkin kirjoitetaan miten sattuu. Sen sijaan suomi yhdessä menyyssä oli virheetöntä.

Ja jalkakäytävällä seisoo kauniita tanssityttöjä leningeissä ja korkkareissa ja tarjoaa valokuvaa kanssaan. He ovat kuin ovatkin kaikki ladyboyta eli lähtöisin oikeastaan miehiä. Sitä mainostettiin ämyriautolla, että tulkaa klubille katsomaan heidän kabareetaan.

Ladyboy-shown mainos, en nyt (vielä?) mennyt maksusta kuvaan kanssaan.

Ei ole myöskään vaikeaa ostaa venelippu tai saariretki. Niitä tarjoavia putiikkeja ja ulkotiskejä on kymmenittäin kadun varrella mainostamassa.

Hierontaa on ihan massoittain tarjolla rannan äärellä, sekä hotellien toimesta, spa-yritysten että yksinkertaisten hierojatätien, jotka toimivat vuokraamissaan puukatoksissa, joissa on useita lavereita vierekkäin ja paljon henkilökuntaa yhtaikaa hieromassa useita. Hintalistat roikkuvat kaikkialla ja jakavat esitteitään joka käteen joka kerta kun kulkee ohi.

Ihme snäkkejä kaupassa, niissä on kuivattua kalaa; no se on tuttua Islannista minulle. Tai kuivattua mustekalaa rapeina paloina, tai jotain vihreitä merilevämattoja. Dominokeksejä on sellaisena, joissa on vihreä matcha-tee-täyte.

Valtion lippuja nähkyy paljon matkan varrella. Aina kun on joku hospital tai academy tai valtion virasto, Thaimaan liput liehuvat ympäri tontin ja kiviaita on koristeltu juhlallisesti viikatuin kangasnauhoin. Kullasta tykätään, kyläpahastenkin kadunnimikyltit saattavat olla kultareunuksin koristeltuja ja niissä voi olla päällä pikku norsu- tai lintukuvio minipatsaana.

Kuninkaan kuva on joka kylässä tai kaupunginosassa jossain tärkeässä risteyksessä, valaistu illalla, parimetrinen potretti kultakoristellussa kehystetyssä hössäkässä.

Valaistu kuningas Ao Nangin rantakadun risteyksessä.

Lääkäriasema, no jaa, mainostaa samalla ”emergency” ja ”wellness”. Tai ”emergency” ja ”beauty”. Joojoo.

Nyt on päästy retkille ja saarilla on todella vakavasti suojauduttava auringolta, missä teenkin parhaani. Vesi on ihanan lämmintä ja kyllä nyt on mukavaa kun on kunnossa. Jatkamme retkeilyä; näihin kuviin, näihin maisemiin.