Uudelleenjulkaisu: juttusarja Norjan automatkasta, joka tehtiin heinäkuussa 2018.
Koska ylläpitäjä poistaa entisen blogiosoitteeni kokonaan, julkaisen säilyttämistarkoituksessa joukon vanhoja artikkeleita uudestaan täällä.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin huhtikuussa 2018.
Aina, kun sanon jollekin, että suunnittelemme matkaa Norjaan, ensimmäinen kommentti on varoitus: ”Siellä on kallista!” Ja mielensäpahoittajamainen julistus: ”En kyllä lähde sinne lomalle, kun siellä on niin kallista!” Kaikki, jotka ovat jo matkailleet siellä, sanovat myös ensimmäiseksi: ”Siellä on kallista!” No, olen itsekin käynyt, mutta en täysi-ikäisenä, jolloin olisin tuon tajunnut omassa lompakossa. Mutta tiedetään nyt kumminkin aika varmasti, että siellä on kallista.
Silti päätimme mennä tänä kesänä. Voimme tietysti jättää käymättä maassa koskaan ikinä, koska on kallista. Katua sitten, ettei koko elämässä tullut mentyä, vaikka kohde oli yhteisellä toivelistalla monta vuotta. Joskus pitää vaan raapia sitä säästötilin pohjaa syvemmältä.
Norjassa on kuitenkin aika huikeaa. Norja on sellainen maa, että kun avaa matkaopaskirjan ja näkee satunnaisen värikuvan vuonosta, josta tajuaa kuvan ottopaikan huiman korkeuden, tulee samantien kyyneleet silmiin. Norjan maisema saa liikuttumaan ja vaikuttumaan jo yhtenä pikaisena kuvana kaupan hyllyjen välissä.
Ruotsalaiset paikannimet ovat meille suomalaisille arkisia ja antavat tutun pohjan norjalaisille. Ja suomalaisena tuntee å:n ja ø:n itsestäänselvästi, eivätkä erikoiskirjaimet ole mikään vaikeus. Norjan paikannimet ovat minulle sitäkin jouhevampia, koska olen jo menneisyydessä selättänyt islannin ääntämyksen ja muinaisnorjan opiskelun. Tai heittelen ne ainakin tuosta vain ilmoille jossain muodossa äännettynä, jonka ohimennen veikkaan olevan oikein.
Hollantilaiselle, joka ei ole tottunut omituisiin kieliin, Norjan paikannimet ovat melko helvetillisiä. Sain yhä uudestaan tankata miehelleni kartan ääreltä jotain kirjoitusasua, jonka hän halusi naputella tietokoneelle reittiohjelmaan tai googleen.
Ei ollut helppoa päästä vaikkapa Dragsvikistä Byrkjelohon. ”Siis miten tää meni? Bee yy jii - eiku bee jii yy är...” -”Ei se jii ole siinä, se on vasta koon jälkeen!” -”Siis miten?” -”Bee yy är koo jii...” -”Mää tuun hulluks!”
”Miten niin tää ei löydä tätä? Sä sanoit, että dee är aa gee vee...” -”Eiku siinä oli vielä ässä!” -”Missä?” -”Geen jälkeen. Aa gee äs...” -”Voi jumankauta. Uusiks.”
”Mä oletan, että jos sä sanot vee, niin se on sit yksöis-vee.” ”-Kyllä.” (Lausuin v:n tietysti norjaksi enkä hollanniksi.)
”No mitäs tähän kirjotetaan?” -”Tota noin, tätä alkukirjainta ei taida ollakaan siinä hollantilaisessa reittikartassa... eikä sun näppäimistössä. Siinä on a:n päällä rinkula. Jos laitat sen vaan a:lla, niin eiköhän se löydy listasta.”
Heh, sitten tulikin yllättäen se fakta vastaan, että Norjassa on kallista! Koska Geirangerinvuono on maailman kuuluisin, SE vuono, Unescon maailmanperintövuono, panoraamakalenterikuvavuono, maailman kaunein vuono, jonka KAIKKI haluavat nähdä, ei sen läheltäkään löydy tietysti enää majapaikkaa, kun vasta maaliskuussa yrittää varata hotellia. Ainoa Geirangerissa jäljellä oleva hotellihuone maksaa 308 euroa. Yhdeltä yöltä. Kahden hengen huone. (Näimme netissä myös 600 euroa maksavia huoneita eri puolilla Norjaa.)
Varauduimme toki kalliiseen, mutta jossain menee raja. Lopulta löysimme leirintämökin, jossa on meille hemmotelluille mukavuusmatkailijoille oma vessa, tunnin ajomatkan päässä Geirangerista. 84 euroa.
Se on taasen hauskaa, että vuonoristeilyn järjestää Geiranger Fjordservice. ”Mä haluun kyllä mennä tolla Fjordservicellä”, ilmoitin vakuuttuneena. Siitä tuli nimittäin mieleen ”Rapservice”, joka oli erään hollantilaisen sketsiohjelman paras osio takavuosina. Viimeisenä ohjelmanumerona räppäri riimitteli kokoonpanon viikon uutisaiheista, ja kuvituksena näytettiin pätkiä poliitikoista ja muista uutiskuvista. Räppiin miksattiin kertosäkeeksi jonkun ministerin puhuma omituinen lause toistuvana, kauniilla melodialla höystettynä. ”Rapservice” oli aina osuvasti keksitty ja uskottavasti sävelletty, ihan oikea biisi. Laatuhuumoria ja samalla tervettä parodiaa, kokonaisuudessaan symppis juttu. Loppui aina toteamukseen: ”Se mikä ei rimmaa, ei ole tietämisen arvoista.” Voisivat minun puolestani korvata iltauutiset kokonaan tällä.
Hollannista ei pääse meriteitse ollenkaan Norjaan. Pitää ajaa 800 km Tanskaan Jyllannin kärkeen lautalle. Keksimme sentään nerokkaan yölaivan, joka vie Bergeniin, niin ei tarvitse ajaa Oslosta eteläisen vuoriston yli kahta päivää vain päästäkseen länsirannikon kauneimpiin vuonomaisemiin. Paluumatkalla katselemme kyllä Osloa vajaan kahden päivän verran.
Lautat ja yöpymiset on nyt varattu. Luottokortti pyyhkii hikeä otsaltaan urakan jälkeen, hehkuu nettivarauksista punaisena, ja saman tekee varmasti matkan jälkeen kameran muistikortti notkuen monen tuhannen kuvan lastissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti