Autolla Norjaan Osa 10 – Oslon olennaiset

Uudelleenjulkaisu: juttusarja Norjan automatkasta, joka tehtiin heinäkuussa 2018.
Koska ylläpitäjä poistaa entisen blogiosoitteeni kokonaan, julkaisen säilyttämistarkoituksessa joukon vanhoja artikkeleita uudestaan täällä.
Tämä artikkeli on julkaistu alun perin elokuussa 2018.

10. ja 11. päivä: Oslo

Osloon tultaessa jumituimme samantien tietyömaan ruuhkaan. Keskustaan piti päästä, koska siellä oli hotellimme. Ja keskustaan pääsee vain Oopperatunnelin kautta. Ja Oopperatunnelissa oli pitkä pätkä työmaana ja yksikaistaisena erikoisin liikenteenohjauksin. Navigaattorikin sekoili ja kuvitteli meidän välillä olevan kadulla tunnelin päällä jossain risteyksessä, ja sitten taas korrektisti tunnelissa. Piti olla tarkkana ja reagoida nopeasti, sitten kun liikennejono nytkähteli eteenpäin.

Maan päällä selvisi ja tajusi, että Oopperatunnelilla ja sitä seuraavilla muilla tunneliosioilla on ratkaistu hyvin paljon autoproblematiikkaa Oslon keskustassa. Yksisuuntaiset kadut ja vanhat korttelit olisivat muuten tupaten täynnä autoja, mutta kaikki läpikulkeva liikenne ohjataan kaupungin alle tunneliin pois silmistä, minkä ansiosta monet ydinkeskustan kadut ovat nykyään miellyttävän rauhallisia jalankulkijalle ja pyöräilijöille, joita viuhahteli melko tiuhaan.

Meillä oli vielä pysäköintihaaste edessä. Olin listannut joitakin parkkihalleja, joihin auton saisi vuorokauden ympäri, ja mitä maksaa. Paljon. Hinnat vaihtelivat 31 ja 36 euron väliltä per vuorokausi, ja meidän oli tarkoitus jättää auto paikoilleen kahdeksi vuorokaudeksi. Hotellin oheisteksti oli horissut jotain, että olisi olemassa jokin 20 euron mahdollisuus, joten päätimme ensimmäiseksi selvittää heidän vinkkinsä paikan päällä. Sitä varten oli pakko pysäyttää auto hieman laittomasti kadun laitaan, jossa ei pysäköintitaskuja ollut. Mutta siinä oli talon remonttityömaa käynnissä hotellia vastapäätä ja siinä samassa hötäkässä pysäköimme hetkeksi salaa työmaa-auton taakse.

P-ongelma ratkesi hotellissa (Best Western Plus City Kirkegatalla): ”We have an agreement”, että tietystä parkkihallista saa yli puolet hinnanalennusta, kun rekisteröi pysäköintilippunsa hotellin tiskillä. Olin jättänyt Bankplassenin eli Pankkiaukion pois listaltani, koska sen normaalihinta oli 45 euroa vuorokaudelta eli hirvittävän kallis. Saimme sen kahdella kympillä. Kunhan ensin löysimme sen ajamalla kortteleiden ympäri.

Sitten kuumaan huoneeseen. Eipä Norjassa hirveästi ole ilmastointeja hotelleissa eikä liiketiloissa, kun ei ole totuttu, että koskaan olisi 29 astetta koko päivän ja iltamyöhään saakka. Pelkkä helle sääennusteessa ja aurinkoa. Alkaa tulla pula hellevaatteista. Meinasin, että jos sama meininki jatkuu koko paluumatkan, niin ”ajan sitten vikana päivänä alushoususillani Tanskasta kotiin”, koska muuta sopivaa vaatetta ei enää ole jäljellä.

Karl Johans gate ja keskusta

Karl Johans gate eli Oslon pääkatu nähtiin, peruskauppaketjut ja terasseja, ja saatiin hyvää ruokaa amerikkalaistyylisestä Fridays-ketjuravintolasta. Terassilla kaikki epätoivoisina vaihtelivat paikkaa ja yrittivät löytää pöydän, johon ei paahtaisi aurinko hulluna selkään tai naamaan. Oli kuumaa ja hikistä.

Kävelimme keskustaa pitkin, puiston varjossa.

Tässä kohtaa jäätelö oli tärkeämpi kuin Stortinget.

”Pitäkää kuninkaanlinnanne.” Sanoin miehelleni, että siitä vaan, onnea matkaan, jos haluat mennä katsomaan pytinkiä lähempää. Näen auringonpaahteisen suuren aukion ylämäessä ja täysin ilman varjoa, että jos haluat hikoilla lisää, niin minä en kyllä tule mukaan kävelemään tuonne saakka.

Aker Brygge

Aker Brygge nähtiin ja miksi se on kuuluisa. Se on siis keskustan lahden laita ja rantakatu. On pikkuvenesatamaa, kaikki pikkulautat saarille lähtevät sieltä ja promenadi on täynnä terasseja ja lukaaleja ja ruokakioskeja. Nyt siellä katsottiin jalkapalloa isolta kankaalta. Myös vastapäätä Kontraskjærissä katsottiin puistossa suurella äänenvoimakkuudella valtavalta screeniltä, ja sinne jonotti virallisiin suuriin jalkapallojuhliin vielä satoja ihmisiä portilla sisään, vaikka matsi oli jo menossa. Valtava tungos.

Ja onhan tässä tällainen kuuluisa Nobelin rauhanpalkinto -keskuskin.

Aker Bryggeltä näkee takanaan kaupungintalon, kuuluisan laatikkotalon, josta miehelläni oli muistikuva, että se oli ollut 70-luvulla hollantilaisen muistipelin yhdessä kortissa valokuvana.

Saunakulttuuri ja muuta helsinkimäistä

Keskustan kaduilla näin aika helsinkimäisiä taloja, helsinkimäistä tunnelmaa. Isoja kivikerrostaloja samoilta tyylisuunnilta kuin Helsingissä.

Yhteistä Oslolle ja Helsingille on myös se, että etelän satamalaitureilta voi lähteä eri lautoilla muutamalla eurolla saarille kaupungin edustalla. Oslossa olisi useita saaria, joissa pääsisi uimarannalle ja vuonon meriveteen uimaan.

Ja yhteistä on ”Sompasauna”. Ihan sitä muistuttaen, Oopperataloa vastapäätä lahdessa, oli rannassa kiinnitettynä saunalautta ja infoa siitä. Se on talkoovoimin rakennettu, merestä löytyneistä kierrätysmateriaaleista kyhätty, yhteisöllisen saunayhteisön ylläpitämä ja yleisölle vapaan saunakulttuurin sanansaattaja. Oslo Fjord Sauna. Hökkelisaunassa on kuulemma sisällä lattiassa aukko, josta laskeutua veteen. Myös siistimmin rakennettu hieno puinen Kok-saunalautta oli siinä lähellä. Molempia voi vuokrata yksityiskäyttöönkin.

Saunayhdistyksen videolla kivasti kerrotaan ja korrektisti referoidaan, että ”naapureiltamme suomalaisilta” tietysti otimme tämän saunatrendin, että saunojahan voi rakentaa rannoille kaikkien iloksi, ja näin on tullut saunaliike Osloonkin.

Oopperatalo

Sitten patsastelimme Oopperatalon vinolla katolla muutaman muun turistin kanssa ja aurinko paahtoi vielä kello 21.30 laskiessaan ilman armoa kuumana.

Kyllä ehdottoman hauska idea tämä kokonaan päälle käveltävä rakennus. Huipulla joku matkailijaryhmä viritteli kuorolaulua.

Grünerløkka, Ingens gate, Mathallen

Seuraavana päivänä halusimme kävellä Grünerløkkan hipsterikaupunginosaan. Siellä oli todellakin hauskan näköisiä erikoiskauppoja ja putiikkeja.

Samalla alueella on kauppahalli Mathallen. Oli pakko tankata juomaa kuumuudessa.

Lähellä on myös erikoinen kadun pätkä Ingens gate, jossa on vanhoissa tehdashalleissa kaikenlaista pöhinää, trendikäs yökerho ja ennen kaikkea valtavasti katutaidetta ja graffitia ja kannanottoja ja muraaleja kaikissa seinissä.

Paahteisissa kortteleissa oli 30 astetta jo aamupäivällä, joten teimme vain rajoitetun kävelykierroksen ja lähdimme sitten pelastautumaan ulkouimalaan. Hellettä ei kestä muuten ollenkaan missään.

Totesin, että Oslo on ihan oikea kaupunki: ärsyttävää autoliikennettä, kaoottista pyöräily-jalankulku-autoilua sekaisin risteyksissä ja tungeksintaa, ja ratikoita pitää varoa. Erittäin monia rakennustyömaita, isoja kivitaloja paketissa, kaistan levyisiä työmaa-alueita, jotka hankaloittavat jalankulkua ja autolla ajoa, ja niistä kuuluu kilkatus ja paineporakone häiritsevästi korvaan. Sekavaa ja kaoottista osin, ja kyllä turistivirrat näkyvät suosituilla paikoilla ja täyttävät terassit kokonaan. Ei se kaupunkina ollut mitenkään erikoisen viehättävä. Grünerløkkassa oli kyllä sellaista Prenzlauer Berg- tai Kallio-charmia.

Ulkouimala ja julkinen liikenne

Ulkouimala oli hyvä veto. Frognerbadet se oli ja menimme ratikalla ja osasimme hankkia ensin kännykkäsovelluksen, jolla sai ostaa digitaalisen ratikkalipun luottokortin laskuun.

Oslon julkisen liikenteen systeemi on Ruter ja sen merkkinä on risuaita eli hashtag-merkki. Arvelisin, että Ruter tarkoittaa yhtaikaa sekä ”reittejä” että ”ruutuja” ja siksi se risuaita-ruutu on valittu sitä kuvastamaan. Että Ruter-app lataukseen, jos Oslossa on tarkoitus ajaa julkisilla.

Pulikoimme monta kertaa altaassa. Ulkouimalan nurmikko oli korventunut keltaiseksi kuivuudessa tänä erikoisena kesänä. Snäkkibaarista mieheni sai pehmiksen ja minä popcornia, suolaista. Alettiinkin tässä vaiheessa käyttää käteisrahaamme loppuun, jotta pääsemme siitä eroon ennen maasta poistumista. Hieman liian reippaasti äidyin tokaisemaan popcornin myyjälle norjaksi ”popcorn, stor” niin uskottavasti, että hän pyrki juttelemaan takaisin norjaksi, jolloin kouluruotsini jätti minut pulaan ja jätin norjalaisen esittämisen sikseen.

Vasemmalla oli hyppytornin allas. Viideltä eri lankulta tuli alas eri tasoisia taidonnäytteitä. Ihan paras show, kuin leffateatterissa, oli syödä popcornia rinteessä filtillä ja katsoa uimahyppysuorituksia.

Frognerbadet oli Vigelandin patsaspuiston lähettyvillä: patsaspuiston toinen nimi onkin Frognerparken. Tällä hetkellä oli hauskaa itse saada villentyä vedessä ja katsella kuumuudessa paahtuvia turisteja kauempana patsaspuiston sillalla. Ei ollut pakko mennä sinne itse juuri nyt, vaan oli viisasta valita pulikointi.

Vigeland-puisto

Mutta mutta. Seuraavanakin päivänä oli helle ja kyllähän se Vigeland piti nähdä. Sen verran olennainen Oslon nähtävyys se on. Ja vieläpä ilmainen puisto.

Oli Norjasta poistumisen päivämme. Laiva lähtisi illansuussa. Haimme auton parkkihallikellarista ennen kuin kolmas vuorokausi alkaisi tikittää ja pysäköimme tenniskentän laidalle. Taas uudenlainen systeemi, ”billetløs parkering”, josta ei saanut mitään lipuketta. Automaattiin näpyteltiin rekkarinumero ja ostettiin luottokortilla aikaa. Parkkivahdit näkevät systeemistä, onko joku ostanut sen aikansa vai ei. ”Ääntä kohti vaan” ja luottamuksella, että systeemi toimii, vaikka onkin uusi ja outo meille.

Kuvanveistäjä Gustav Vigeland on siis väsännyt parisataa alastonta ihmishahmo-patsasta suurprojektinaan täyttämään koko puiston. Patsaat ovat peräisin 20-40-luvuilta ja esittävät ihmiselämän koko kirjoa, vaiheita lapsesta vanhaan, ja erilaisia tunteita.

Kuuluisa on kiukkuinen pikkupoika sillan kaiteella, sekä monoliitti eli yhdestä kivestä veistetty ihmishahmoja täynnään oleva torni. 

Vähäsen lohikäärmeitä ja kansansatujakin löytyy.

Tämä on vähän arvoituksellinen: mies potkii vauvoja tieltään. Muut miehet käyttäytyivät paremmin.

Kolmiodraama.

Lokitkin tykkäsivät suihkulähteestä helteellä.

Pikkupojan käden hierominen tuo kuulemma hyvää onnea. Mutta on turisti näköjään kosketellut muitakin osia.

Istuskelimme varjossa välillä. Olisi voinut kahlata yhdessä lukuista suihkulähteistä, mitä tekivät monet, varsinkin lapset. Olihan se hauska. Rento meininki, erikoinen nähtävyys.

Sitten piti saada lounasta jossain, johon voisi pysäköidä auton ongelmitta ja viettää pari vikaa tuntia. Oslo oli monessa kohdassa täysi, mutta keksin museosaari Bygdøyn, että eikö siellä ole lääniä joka museon edessä. Ja olihan siellä. Lounasta saimme kansanmuseon kahviossa. Jos aikaa olisi ollut runsaasti, täällä olisi kyllä ollut varmasti hauska käydä jossakin lukuisista museoista katsomassa Norjan historiaa, viikinkilaivoja tai viikinkien elämää.

Nyt vain luurasimme museokaupassa ja hankimme kaikkien Norjassa vastaan tulleiden eläinkohtaamisten takia erityisen sopivan jääkaappimagneetin, jossa maatalon emäntä ratsastaa valtaisalla emakolla.

”Tahtoisin selittää, mutta laiva odottaa”. Seuraavaksi kotimatkalle Stena Linella ja viimeiset seikkailut!