sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Kukakohan syö suklaat?

 

Kreikkalainen ravintolailta (ilman että olin paikalla)


Seuraava englantilaisten juttu. Aina kun osastonpomo menee kreikkalaiseen ravintolaan, hän alkaa tilailla kreikaksi, koska on Kreikassa kasvanut ja puhuu sujuvaa kreikkaa. Jos ravintolan omistajat ja tarjoilijat ovat oikeita kreikkalaisia, siitä alkaa juttu luistaa ja sitten he kertovat toisilleen tuntikausia elämäntarinoitaan. Vaihdetaan yksityiset puhelinnumerot ja ollaan ystäviä.

Nyt alkoi tulla ilmaista ouzoa pöytään ja Bernd oli, että ”ei ei, mä olen autokuski, en voi juoda näitä. Annetaan ne tolle englantilaiselle.” Ja sitten ouzoja tuli ja Tim joutui juomaan ne kaikki. Lähtiessä Bernd sai vielä valtavan kuution fetajuustoa, ”lahja ystävälle”. Ja lopuksi Bernd kuskasi Timin hotelliin nukkumaan ouzoja pois.

Kuulimme tämän tarinan elävästi seuraavana aamuna.
- No, missä Tim on nyt?
- Tuolla se on, töissä jo.
- Vau, reipas.

Mentiin sen luo.
- Kuulin, että jouduit selviytymään noin 17 ouzosta.
- Joo, suunnilleen. Ja Bernd saa nyt syödä fetaa.
- Viikon verran paksu viipale aina illalliseksi.
- Mitä on lounaaksi? Fetaa. Mitä on aamupalaksi? Fetaa. Mitä on illalliseksi? Fetaa...
- Hyvä kumminkin, ettei sille annettu jotain kokonaista lammasta, että otapa mukaan.
- No itse asiassa, kun sieltä tuli sellainen epämääräinen painava muovipussi keittiöstä, niin mä jo pelkäsin, että siellä on jotain sisäelimiä, yök.
- Niin, huh, ei sitä koskaan tiedä.
- Feta on ihan okei.


Ystävänpäivää / Valentijnsdag

 


Romanttisessa käsikuvassa näkyy kokoero. Mieheni on lähes 2-metrinen ja minä jotain päälle 160. Minulla on kuulemma pienet ”kissan tassut”, mutta ovathan ne tietysti pienet verrattuna miehen kouraan. Ja kengätkin ovat meillä aika eri luokkaa. Miehellä koko 46, minulla 39.


Välillä minun kannattaisi ehkä muistaa kokoero tietoisemmin. Esimerkiksi silloin, jos huomaan, että illallisella olen ottanut ihan yhtä suuren annoksen ruokaa kuin mieheni. Silloin voisi aavistaa, että minulla on siinä muutama kalori liikaa, koska minun kulutukseni ei ole kahden metrin kulutus.

Taloon ilmestyi suklaata miehen kauppareissulta. Meillä ei ole mitään lahjavaatimuksia ja pakkoja viettää ystävänpäivää, mutta sain vaihteeksi konvehteja. Tai en saanutkaan... ovat kuulemma ”yhteisiä”. Jaahas, hmmh. Jos mennään ”nopein saa syödä” -periaatteella, voin voittaa.



Etsi krookus


Riehuin lauantaipäivällä taas etupihassa, koska kaikilla muilla on krookuksia ja etupihaani olen niitä sipuleita kaivanut kovalla vaivalla lokakuussa, mutta mitään ei näy. Ei tietenkään näy, kun siihen on taas puhaltanut kuivia syksyn 2019 puunlehtiä 15 sentin kerros kadulta tai muiden pihoista. Just haravoin ja siivosin 3 isoa jätesäkillistä lehtiä siitä tehdäkseni tilaa, jotta krookukset voisivat nähdä auringonvalon. Tai edes päivänvalon. Eikä kun siellä ne ovat taas lehtimassan peitossa. Tuuli tuo tähän ihan kaiken irtotavaran, just tähän. Kiva taas siivota helmikuussa ikuisen loputtomiin viime syksyn lehtiä, jotka eivät lakkaa kerääntymästä meille.


Takapihalta löysin krookuksen, ja nuppuja on tulossa. Etupihassa on yksi keltainen nupulla, se löytyi sieltä lehtien alta. Muuten näyttää olevan vaikeaa, että etupihassa mikään kasvaisi.


Kampaajalla keskustassa


Olin kampaajalla ja hän värjäsi sinivihreää. Aina kun laitetaan meren värejä, hän hyräilee jotain Arielle pieni merenneito -kappaletta.



Yhteiskunnan kehityshavaintoja, kun kävelin keskustassa:

Työmaa-aitoja pankin kulmalla. Meidän pankki ABN poistuu kokonaan Venraysta. Sitten ei ole enää pankkia. Siis ei edes oman pankin automaatteja käteisen nostoon. Niiden automaatit on suljettu vanerilevyllä jo. Keskustaan on tulossa uudenlainen keltainen monen pankin ylläpitämä yhteisautomaatti. Mutta vasta tulossa. Ei ole sitä vielä, eikä enää oman pankin.

Onneksi täällä ei maksa mitään käyttää ”vieraan pankin” automaattia, toisin kuin Saksassa. Ja onneksi käteistä ei enää paljon tarvitsekaan.


Venrayssa ajavat sähköbussit. Niillä on sellainen lataamo rautatieaseman vieressä suurpysäkillään. Tajusin tämän edistyksen kunnolla vasta nyt, kun näin tässä bussissa 100% elektrisch -tekstin.

Kylmä tuuli oli. Tulee taas myrsky. Puhelimeni säätiedotus varoittaa taas huutomerkillä. Tällä kertaa tuulesta, viimeksi tulvasta. Katastrofialue lives.


2 kommenttia:

  1. Olen ystävällinen suomalainen, enkä torju ystävällisten välimerellisten ravitoloitsijoiden juomalahjaa. Yskälääkelusikallinen riittää, kun olen autollani matkassa.
    Joo, krookukset ovat kronkeleita, eivätkä tykkää etupihastasi. Ihan vain vihjeeksi, että tällä hetkellä saa halvalla kukkaruukuissa kukkivia varhaisia Tête à Tête narsisseja, ja istutat ne etupihalle. Niin johan kukoistaa sinnkin etupihasi!
    Tête à Tête on hyvä villiintymään ja lisääntymään jopa kukkaruukussa. Hollantilaisethan myyvät sen seitsemänsataa narsissilajia varhaisista Februarygoldista myöhäisiin isokukkaisiin. Kaupunki on näköjään istuttanut massoittain narsisseja teitten ja katujen varsille, missä ne ilahduttavat harmaina alkukevään päivinä töihinmenijöitä.
    Jedes Töpfchen hat sein Deckelchen, sanoo saksalainen sananlasku. Pieni on kaunista, taisi hollantilaispoika tuumata ja menetti sydämensä suomalaiselle.Vanha suomalainen maalaisisäntä puolestaan ajatteli, että pieni emäntä on pieniruokainen, heh!.
    Meillä tuo myrsky on nimeltään Victoria ja vetää eteläpuolitse Espanjasta lämmintä kevätilmaa Reinin yläjuoksulle. Olisi aika päästä peltotöihin retiisejä ja muita varhaisvihanneksia kylvämään ja salaatintaimia istuttamaan.
    Hyvää työviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Tai sitten jättää ne Tetet kauniisiin asetelmaruukkuihinsa olemaan... vieläkin helpompaa laiskalle puutarhurille. Ainakin olen meinannut vaihtaa talven raadot vaikka esikkoihin parissa ruukussa, jotka ovat roikkuneet tuolla ulkona pihapöydällä talven yli. Kunhan liikahdan kasvikauppaan saakka. Joo ronkelius ei auta asiaa, maakin on niin tuhottoman tiivistä etupihassa, että eihän siitä kukaan tykkää.
    Voisi yhtä hyvin olla hollantilainen ajatus tuo suomalaisen maalaisisännän; ovat mielellään säästeliäitä täällä. Eipä tiennyt, että syönkin illallista ison edestä ja suklaat päälle.
    No sitten kukkaloistoa ihailemaan, ja eihän täällä mikään talvi enää tule, joten kevättyöt voi varmastikin aloittaa. Kasvukausi näyttelee jo merkkejä itsestään. Hyviä puutarhahommia vaan!

    VastaaPoista