Yksi kuuluisuus Texelin saarella on hyljekeskus Ecomare. Suunnattiin sinne. Siellä hoidetaan hylkeitä kuntoon, kun löytyy heikko tai haavoittunut yksilö, oli sitten poikanen tai aikuinen, jostain rannalta. Joskus löytyy delfiinilajejakin. Keskimäärin noin 3 kuukauden päästä asukkaat voi päästää takaisin luontoon.
Ja siellä on altaat, joissa voi kävijä oppia eri lajeista ja katsoa pyöriäisiä, harmaahylkeitä ja kirjohylkeitä. Ja niillä on museo-osasto, joka kertoo Vattimeren ekosysteemistä ja meriluonnosta, ja ihan kohtuullisen kokoinen akvaario-osasto kala-altaineen.
Ulkona kirkkaassa vedessä hylkeet pärskivät ja uivat rundia. Harrastuksena niillä oli vetää kauheaa vauhtia veden alla naama alaspäin eli vatsa ylöspäin. Toisen altaan kirjohylkeellä oli sama harrastus. Ne vaikuttivat reippailta ja hyvinvoivilta.
Varsinaisessa hoitolassa oli yksi uima-altaallinen yksiö varattuna, sinne oli tuotu kuutti, joka oli liian heikossa kunnossa. Siinä oli hoitajakin kertomassa. Pikkuinen kävi altaassaan ja punnersi siitä ylös. Vierailijat kannustivat, kun se punki ylös altaasta. Yes you can. Hylkeet tuhahtelevat, puhh, sieraimillaan. Ihailtiin sitä kun se puhisi.
Myös lintuhoitola Ecomaressa on, sinne päätyy merilintuja eli paljolti lokkeja ja mm. suulia. Sisähäkissä oli mustarastaan ja variksen loukkaantuneet poikaset. Ja parin sorsalajin untuvikkoja oli.
Illalla syötiin rantapaviljongissa, katseltiin auringonlaskua hiekkarannalla ja varattiin hyljeretki seuraavalle päivälle.
Oli pikku paatti ja voimakas moottori. Se lähti Oudeschildin satamasta Texelin eteläkärkeen isolle särkälle, pomppi aalloilla melko lievästi vain.
Puksuteltiin särkän lähelle ja kelluttiin ilman moottoria pitkin hylkeiden rantalinjaa ja saatiin tarpeekseen kuvia. Harmaahylje eli halli. Jokunen ui katsomaan venettä lähempää.
Helle alkoi tulla, aurinko paahtoi taas armotta ja oli niin kirkas. Totesin moneen kertaan muutenkin, että silmäni eivät ole soveltuvat ulkoiluun, lomailuun, ulkoelämään tai ehkä elämään ollenkaan, koska aina ne alkavat kyynelehtiä väärällä hetkellä ja ovat punaiset ja kuivat ja kirvelevät ja vuotavat. Eivät kestä niin mitään, ei tuulta ei aurinkoa, vaikka on silmälasitkin koko ajan suojana.
Mutta sain zuumattua hylkeitä ihan hyvin kuvaan silti. Hienoa, että hylkeillä menee nykyään hyvin.
Aiemmin meri oli niin saastunut ja metsästystä oli harjoitettu niin että ne olivat täältä sukupuuttoon kuolemassa. Nyt näillä vesillä viihtyvät taas kirjohylkeet ja harmaahylkeet. Pohjanmeren matalat ranta-alueet tarjoavat sopivia rauhallisia hiekkasärkkiä, joilla ne voivat köllötellä ja huolehtia kuuteistaan.
Saariloman ensimmäinen osa löytyy tästä linkistä:
Liikaa tekemistä Texelillä - upea saariloma alkaa Seuraava osa tästä:
Ja viimeinen tästä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti