Kävely oli kiva, löydettiin Geysterenin linnanraunio autolla kierrellessä, ei olla eksytty sinne koskaan ennen. Sinne on alle 10 km matkaa meiltä. Sehän on ihan Maas-joellakin yllättäen ja tosi kiva siisti kunnostettu rauniopaikka pyöreine torneineen, ja siellä saa jokainen kulkea vapaasti rakennuksen osien sisällä ja katsoa.
Hauskat kierreportaan jämät loppuvat kesken. Ovi, jossa on kolkutin, johtaa vain avonaiseen talon kehikkoon. Ovenkarmin päällä, talonjämän sisäpuolella, on jonkun linnun pesä.
 |
| Palkin päällä on linnunpesä. |
Vallihaudan viherkasvisessa vedessä ui nokikanoja, joiden 5 poikasta ovat vielä pörröisiä, mutta melkein aikuisen kokoisia ja nyppivät ahkerasti itse ruokaa.
 |
| Tämä vihreä pinta on vettä. Nokikanat puskevat sinne tänne. |
Ympäristössä on kauniita vehreitä puukujia ja söpöjä istumapenkkejä, oikein kiva tunnelma.
Voi, pikkuinen pienveneiden satamakin täällä pöheikössä piilossa ponttonilaitureineen. Tämä kanava on umpikuja, vesitie päättyy tähän satamaan.
Laidunniityn kautta, puuportista kulkemalla, pääsee joelle, jossa pitkä proomu hurisee ohi.
 |
| Puuportti ja juurakkoraput. |
 |
| Silta venekanavan yli. |
 |
| Penkki isolla joella. |
Metsässä tammen rungolla varoitettiin lapussa taas tämän vuoden uusista myrkkytoukista, tammikulkurinirkoista, joiden karvat lentelevät iholle ja silmiin ja aiheuttavat punaisia paukamia ja kutinaa. No, silmä tuli punaiseksi illalla. Ehkä sieltä jo lensi karva silmään. Joko tämä taas alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti