Suomessa murattia vaalitaan pikku ruukkukasvina, mutta täällä se on hirvittävästi leviävä suoranainen rikkaruoho, joka kasvaa kesäaikaan monia metrejä joka suuntaan.
Hyvä oli se kohta, kun mieheni sanoi: ”Mä lähden viemään näitä ekoja säkkejä samantien, koska meidän pitää vielä juoda kahvit ajoissa.”
Pysähdyin tätä miettimään ja raapimaan päätäni: mitä toi just sano? Ja tajusin: Ihan peukutuksen arvoinen kommentti. Hyvä asenne. Tauko on tärkeä.
Suomalainen kai puurtaisi loppuun saakka itsensä näännyksiin pihassa, tai mahdollisesti protestanttisen työmoraalin orjana voisi olla taipumusta siihen. Sisulla vaan vaikkei enää jaksaisi. Niin mistä tulee tämä kulttuuriero? Kas, tämähän on katolista aluetta. Ahaa. Ehkä siksi täällä saa pitää lepotauon.
Kannatti olla hanskat. Muratti on sellainen, että siinä alkaa äkkiä sattua sormenpäihin, kun sen ilmajuuria yrittää riipiä irti tiiliseinästä.
Pölyä lensi eri kasveista naamalle, kun kiskoi viidakkoa erilleen. Kurkkuun tuli jotain kuivaa murua yskittäväksi ja hampaiden välissä kirskui hiekka. Oksantyngät raapivat ihoa ja joistain kasveista tuli raappeeseen kutiava ihoreaktio kuten aina. Kiipeilin keittiötikkailla, ja katolle isoilla tikkailla. Leikkasin, irrotin ja sahasin kasvien paloja.
Enkä tuntenut armoa tällä kertaa. Tällä kertaa en hempeillyt. Minun puutarhanhoidossani liika hempeily tärvää tuloksen usein. ”Piti leikata tota pensasta, mutta voi, nyt se on juuri kukkimassa, eihän siihen nyt raaski koskea.” Aina on muka huono hetki, koska siinä on vielä lehtiä jäljellä, tai se tekee just nyt nuppuja tai versoja.
Ainahan ne tekee.
Nyt oli skimmia aikeena lyhentää, koska se on ärsyttänyt minua jo 2 talvea, että se on liian korkea ja peittää näkyvyyden lintulaudalle, jonka kävijät haluan nähdä tarkkaan. Nyt sitten lähestyn sitä oksasaksin ja huomaan, että no voihan, se onkin juuri nyt tehnyt uusia tuoreita kukintoja ja valmistautuu kukkimaan.
Ei, en mene halpaan, ei taas tällaista. Jos joku aikoo kukkia joulukuusta joulukuuhun 24/7, niin se on sen ongelma! Kuka HULLU muutenkaan alkaa uudestaan kukkia marraskuun kynnyksellä? Oma vikansa. Naps naps, nyt leikataan vaikka olisi mikä.
Nyt oli muuten taas 20 astetta ja moni muukin puu tekee uusia nuppuja. Ihan pervoa. Se taas on meidän perinne, että aina silloin kun on suunniteltu kalenteriin, että silloin tehdään ja ehditään tehdä välttämätön puutarhan siivous, niin silloin on sellainen sää, että ”aurinko paistaa tauotta ja lämpötila tuntuu kuin 30 astetta”, oli sitten helmikuu tai marraskuu. Niin että varmasti tulee hiki.
Toisaalta taas reilun vuorokauden päästä siitä 20 asteesta oli yöpakkanen. Seuraavaksi saakin sitten pelätä, että leikatut oksanpäät paleltuvat.
Hollannin ilmasto: 28. lokakuuta ammattiopiston nurmella ajaa robottiruohonleikkuri. Useimmat lehtipuut ovat vielä vihreinä. Vain osa on kellastunut ja pudottaa lehtiä.
Jännää, kuinka tuo ruumiillinen työ on meitsille aina erikoinen kokemus. ”Että tällaista oikein, että oikein hiki tulee ja selkälihaksessa tuntuu. Että tällaistakin hommaa voi olla.”
Se siinä onkin niin terveellistä. Kun oikeina työpäivinä rääkkään kehoani liikkumattomuudella, pelkällä istumisella.
Ehkä ruumiillinen työ on myös psyykkisesti oikein hyvä vastapaino kaikelle palkkatyön stressille. Luulen, että on. Se on niin erilaista. Tekee hyvää keskittyä siihen haravointiin ja oksien kantamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti