Virallisesti fiksu

Sattumuksia töistä.

Työkaveri ajoi Kölniin messuille Deutsche Bahnilla. Muistin, että viime vuonna samalla reissulla hän oli joutunut pakoilemaan paikallisjunissa jotain hullua, joka oli seurannut häntä ja näyttänyt uhkaavalta. Kysyin, oliko junassa taas pelottavia tyyppejä. ”Ei ollut. Tällä kertaa mä olin se pelottavin.” Hehe.

Ihan kuin mun strategia Kalliossa asuessa: ole itse pelottavampi kuin sinua mahdollisesti uhkaavat tyypit.

I love Business English. Meillä kirjoitetaan paljon sähköposteja englanniksi ja sitten niistä puhutaan puhelimessa saksaksi tai hollanniksi. Siinä kielet sekoittuvat. Englanniksi viljellään virallisen kuuloisia standardifraaseja, ja omalla kielellä ollaan löysempiä.

”As discussed, pleur alles weg.” Tämän lauseen poimin selkäni takaa ja se nauratti. Sen tyylirikko ennen kaikkea. Eli työkaveri jutteli puhelimeen oman firman väelle. ”Okei, siis mä kirjoitan sille sähköpostin: ’As discussed, heitä se koko höskä kuuseen’.”

Odotin luvattua kopiokoneen teknikkoa ja kahden päivän ajan kyttäsin hysteerisenä, että vastaanotto soittaisi ilmoituksen vierailijan saapumisesta. Sitä tietoa ei kuulunut, mutta muuten vain puhelin soi erityisen ahkeraan juuri sinä aikana.

Sen sijaan soitti 3 kertaa hullu Hampurista ja 2 kertaa reception itse pyytääkseen esitteitä.

Minusta se oli ilkeää. Vastaanotto tietää, että odotan innokkaasti vierailijaa ja silloin oletuksena on, että ”hurraa, no nyt se on siellä!” heti kun näen puhelimen näytöllä, että vastaanotto soittaa. Eikä, kun niillä oli ihan omaa ei-niin-tärkeää asiaa minulle. Kahteen kertaan. Onks pakko just nyt?

Sitten se hullu Hampurista. Hän on ulkopuolisesta konsulttifirmasta. Onneksi osasin auttaa häntä melko hyvin sillaikaa kun pomo oli lomalla. Yritin olla hänelle se stereotyyppinen oletusarvoinen ”kohtelias teitittelevä saksalainen”, mutta aina minä kolkuttelen (hyvän maun) rajoja puhekielellä ja slangi-ilmauksilla.

Selitin mitä selitin ja joka välissä mietin itsekseni, että ”mitähän mä tässä oikein yritän kertoa” ja ”tosi uskottavaa hei”. Silti hän oli tyytyväinen ja sanoi tajuavansa. Myös toisen ja kolmannen puhelun asiat. Sanoin hänelle vielä, että viralliset nimitykset kannattaa sitten tsekata jälkikäteen joltain muulta, koska minä vain maallikkona kuvailen, mitä olen joskus kuullut, enkä tule alalta.

Toisessa puhelussa tajusin selvittää, että lukua 16 ei mainita hinnastossa siksi, että siellä mainitaan 32 ja tässä kohdassa se on jaettu kahdelle riville. Kuinka älykästä.

Mies oikeasti kehui, ja tämä on viikon lause:
- Olettepa Te fiksu!

Tätä voi nauraa.