keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Lintu-uutisia ja tuuliperformansseja


Meillä on kadulla usein melkoiset kissaskenariot. Nyt tulin kotiin ja nousin autosta ja näin, että naapuritalon useita kissoja omistava mies seisoi ulkona tikkailla. Oli laittanut tikkaat jalkakäytävällä nojaamaan kattonsa reunaan ja seisoi puolivälissä. Vinokatolla miehen edessä oli nuori kissa. Aha, kissan pelastus menossa. Yritin tulkita tilannetta, mutta se ei ollut yksinkertaista. Kissa kulki epämääräisesti edes takaisin metrin-parin päässä miehestä, mutten saanut selvää, mikä sen tarkoitus oli. Kissa ei näyttänyt kovin pelokkaalta, eikä myöskään ollut kiinnostunut tulemaan miestä kohti. Mies houkutteli, huuteli nimeä josta en saanut selvää.

Itselläni oli kadulla tuuliperformanssi männäviikolla. Olin ottanut ruokakaupasta kuitin ja laittanut sen muoviseen ostoskoriini tuotteiden päälle rennosti makaamaan. Avasin takaluukun, tartuin ostoskoriin, ja tunsin sivutuulen yltyvän. ”Ettei sieltä nyt tuu sellanen puuska, joka nostaa ton kuitin tosta ilmaan?” Famous last words / Murphyn laki. Juuri se sieltä tuli. Kannoin koria silti uhkarohkeasti kaksin käsin kohti etuovea, kun tuuli alkoi liikuttaa kuittia ja todellakin, se nousi ilmaan leijumaan suoraan naaamani edestä. Eeeiii. Ensinnäkin halusin lukea sen vielä, ja toisekseen en halua roskata katua jättämällä sinne omaisuuttani lojumaan. Eli koin melko tärkeänä saada kuitin takaisin.

Refleksinä, tyhmänä, yritin tavoitella kuittia samantien vasemmalla kädellä, eli jätin ostoskorin koko painon oikean käden varaan, kunnes huomasin, että kahvan reuna on aika terävä ja sattuu ihoon, kun koria kantaa näin väärin roikuttamalla. Aauu. Laskin korin äkkiä jalkakäytävälläe ja aloin pomppia kuitin perässä, joka nousi ensin kahteen, sitten kolmeen metriin ja kulkeutui poispäin. Oikeasti hypin sen alla enkä saanut kiinni. Kuitti leijui ja leijui. Juoksin perässä ja loikin ja kyllä ehdin tajuta, kuinka naurettavalta näytän. Ohukainen ja paksukainen -komediatasoa. Lopulta kuitti laski kaaressa naapurin etuoven eteen ja sain sen sieltä noukittua.

Mieheni kommentti kertomukseen oli: ”Olisinpa saanut tästä videon.” Niin, se olisi kyllä ollut hieno. Käteen sattui kyllä sen jälkeen jonkun aikaa.


Oi, hanhia lentää parvina. Syysliike.

Meidän kadullamme on kuulunut monta kertaa aamuisin kaunista laulua. Kuka siellä on? Nyt se liverteli juuri kun menin ovesta ulos. Naapuritalon katolla näin punaisen pallosen: punarinta. Ja samanlainen kovaääninen laulu kuului isosta puusta vastauksena. Aa, enpä tunnistanutkaan, vaikka luulin tietäväni nykyään, miltä punarinta kuulostaa.


Muuttolintuja laskettiin Hollannissa, kottaraisia löydettiin odotetusti eniten ja närhiä on erityisen paljon liikkeellä tänä vuonna. Olenkin nähnyt niitä joka paikassa viime aikoina. Ja täkäläisittäin erittäin harvinaisena tavattiin 1 metsäkirvinen. Hollanniksi se on ”Siberische boompieper” eli suunnilleen ”siperialainen puupiipittäjä”.

Ilmoitin miehelleni:
- Täällä on havaittu siperialainen puupiipittäjä.
- Mitä ihmettä se täällä tekee?
- No... piipittää puussa kai sitten! (Räkänaurua.)

Ja pihassa näkyi ja lauloi yhtäkkiä mustapääkerttu. En ole koskaan ennen nähnyt. Joku syyskiertolainen varmaan myös.

Joskus ihmettelen itsekin, mistä näitä muka tunnistan ihan hihasta, lintuja joita en ole tosiaankaan koskaan elämässäni nähnyt livenä. Keksin niille fiiliksen mukaan nimen ja kun tarkistan ulkonäön lintukirjasta, arvattu nimi on ihan se oikea. Tässäkin nyt näkyi musta päälaki ja mietin, että jos se on niin simppeliä, että mustapään nimi on mustapääkerttu. Koska tiedän kirjoista kyllä sellaisen lajin olevan olemassa eli voin suorittaa arvonnan olemassolevista linnunnimistä.

Joskus se vaan on ilmiselvää. "Kappas, joku tiaisen oloinen, jolla on kilometrin mittainen pyrstö.... hmm, pyrstötiainen sitten?" No juuri niin.


Me siivosimme seeprapeippojemme häkin vielä hyvän sään aikana. Siihen menee noin 6-7 tuntia, kun istuttaa peipot väliaikaiseen pikkuhäkkiin, raahaa ison häkin ja sen pöydän ulos, purkaa kaikki pesät ja pölyiset pesäainekset ulos, katkaisee ja poistaa vanhat kovettuneet orret, pesee häkin, pöydän ja pysyvät tarvikkeet joka puolelta, ja sitten sisustaa häkin kokonaan uudelleen.


Hommaan tarvitaan pari Fiskarsia.

Pestyt pesät ja tarvikkeet kuivumassa.
Odottelevat pikkuhäkissä.

3 poikaa

ja kana.

Pestyt pesäkorit ja muut istuma-alustat takaisin, uutta tuoretta kaupan kookoskuitu-pesäainesta pesiin, metsästä haettujen ja pestyjen oksien leikkaaminen oksasaksilla sopivaan pituuteen, asettelu ja ripustus häkkiin nippusiteiden avulla, jne.

Mutta sitten on kiva, kun tiput pääsevät tutustumaan uuteen kotiin ja valitsemaan oman puhtaan pesän nukkumapaikaksi ja ovat tyytyväisiä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti