Samalla kerralla kun kävimme kalastajakylä Volendamissa, kävimme myös hauskassa museossa Hoornissa, joka on siitä puolen tunnin päässä, myöskin Amsterdamista pohjoiseen. Museossa, jossa on kaikenlaista käyttöesinettä ja interiööriä koko 1900-luvulta. Sen nimi onkin ”1900-luvun museo” eli ”Museum van de twintigste eeuw”. Museo sijaitsee pienellä saarella rakennuksessa, joka on toiminut vankilana. Tässä linkissä museon nettisivun englanninkielinen osio.
Matkalla autolla Hollannin halki näkyi runsaasti lintuja. Hollannin alavat niityt ja laitumet ojien välissä ovat täynnään eri lajisia hanhia ja sorsalintuja. Joillain hanhilla näkyi pörröisiä poikasia. Joutsenia oli keskellä ruohikkoa makailemassa, tai ojassa uimassa. Töyhtöhyyppiä lensi pellon yllä. Petolintu lekutteli. Joitain isohkoja kosteikkolintuja ilmassa, sarjaa kuovi tai vastaava.
Pysäköimme Hoornissa auton ilmaispaikalle vanhan keskustan laidalle ja heti siinä vastapäätä näkyi bambeja puistossa veden takana: ”Bambisaari! Täällä on bambisaari!” Missä nyt on bambisaari. Mihin me ollaan tultu.
Oli pikkuinen nostosilta ja vedessä kelluvia asuntoja, pienehköjä taloja lautalla.
Sitten käveltiin sataman laitaa, purjeveneitä ja muita aluksia ihaillen, kohti museosaarta. Oli vanhoja vinoja hollantilaistalojen julkisivuja rivissä ja hienoja koristeltuja kivirakennuksia, yksisarvispatsas katolla, ja sataman kivitorni, samanlainen kuin Veeressä Zeelandissa.
Vedessä oli silkkiuikkuja, sukelsivat. Ilahdutti, kun vastaantuleva hollantilaisnainenkin tunnisti lajin ja osoitti miehelleen: ”Fuut!”
Museossa oli paljon nähtävää. Runsas esineistö. Keittiöitä ja olohuoneita eri vuosikymmeniltä. Julisteita ja propagandaa. Sodanajan ruokakupongit. Taloustavarat. Kemikaalitavaraa. Koulu. Viihde ja musiikkilaitteet. Mainoksia. Kauppoja sisustettu: vanha sekatavarakauppa, taloustavaraliike ja vanhat pölynimurit ja rottinkiset mattopiiskat – ne ovat kansainvälisesti samat Suomessakin. Vanha lelukauppa. Oli barbeja ja lautapelejä ja paperinukkeja, puuleluja ja peltilelut. Ja kahvilassa vihreä puhelinkoppi. Tekniikkaosastolla Nokiat jonossa, ja 70-luvun tuttuja puhelimia sai kokeilla ja kiertää levyä.
 |
| Kierros alkaa 1900-luvun alun alkeellisesta keittiöstä. Emalia, jossa lukee ”Talouskäyttöön”. |
 |
| No nyt on hollantilainen saippuamainos. |
 |
| Proletaarit, muistakaa äänestää, niin pääsette pimeästä valoon! |
 |
| Kukko kiekuu: ”Puuroa!” – lämmin aamiainen. |
 |
| Syökää päivittäin ravitsevaa juustoa – hyvin hollantilainen propaganda. Tässä on paljon Suomestakin tuttuja sodan ajan ilmiöitä: kalan säännöstelykuponkeja, varoitus pimeästä lihakaupasta, ja ohjeita ilmahyökkäyksen aikaiseen talojen pimennykseen; Philips myi jopa erityisiä ulkolamppuja, jotka eivät näy ylhäältä päin. |
 |
| Ja tässä kotirouva myös käyttää järkevästi ruokakuponkeja keittiössä. |
 |
| Kotiseparaattori yksityiskeittiöön, pienille määrille. Maito ja kerma vatkataan tällä erilleen. |
 |
| Vanukkaat olivat niin suosittu jälkiruoka, että oli vaikka minkä mallisia posliinisia vanukasvuokia. |
 |
| Tämän tapaisia keittiölaatikostoja ja kahvimyllyjä saattoi olla Suomessakin. |
 |
| 20-luvun keittiö. |
 |
| 30-luvun keittiö. |
 |
| 40-luvun keittiö. |
 |
| Hahah, mikä säästörasia. Kolikot laitetaan näihin kategoriohin: Koksi, Kaasu ja valo, Taloustarvikkeet, Vaatteet, Loma, Verot ja Sekalaista. ”No hupsista, ei nyt saada veroja maksettua kun ei tullut laitettu ropoja tuohon Vero-osastoon...” |
 |
| 50-60-luku tulee... |
 |
| ... ja 70-luku. |
 |
| Kröhöm, hollantilaisen vapaamielistä puoluemainontaa. |
 |
| Tutun näköistä tavaraa? Muistan kyllä nuo 70-luvun fonduetikut, joissa on päässä tunnistusväri. |
 |
| 80-luku ja Tiputanssi! |
 |
| Näitä puhelimia opettelin vääntämään lapsena. |
 |
| Sitten taas vanhempia näkymiä. Koulu. |
 |
| Kaupassa käyntiä. |
 |
| Voi miten kaunis sekatavarakauppa. |
 |
| Tästä kaikki taloustavarat. Nurkasta saa joko modernin pölynimurin, tai sittenkin vanhan kunnon mattopiiskan. |
 |
| Lelukaupan aarteita. |
 |
| No niin. Koko lapsuuteni pelasin juuri tätä muistipeliä. Se on siis ollut olemassa Hollannissakin. Se on alun perin Ravensburger-pelifirmasta Saksasta. |
 |
| No nyt on hyödyllinen peli. Auton soikiotarrojen lyhenteisiin opetellaan yhdistämään oikea maa. |
 |
| Kaikkea flunssaan ja muuhun. |
 |
| Halojaa? |
Tässä museossa on hauska vain haahuilla rennosti ja katsoa loputtomia objekteja, joista hyvin moni on tuttu jotain kautta. 70-luvusta alkaen meikäläinenkin sitten huomaa olevansa museotavaraa, kun oma lapsuudenkoti on näyttelyssä sisustettuna muotiväreineen ja -materiaaleineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti