Arjen hallintaa

Viikonlopun jälkeen olin tietysti unohtanut, että työpaikan lähellä on edelleen tie suljettu korjauksen takia. Ajoin väärin. Unohdin lähteä aiemmasta liittymästä. Mitäs nyt. Pitäisi kääntyä. Pakko ajaa seuraavaan liittymään, mistä pääsee ympäri. Heti jumituin ruuhkaan siinä kohdassa, liikenne mateli. Pääsin kääntymään sillan kautta, liikenne mateli myös toiseen suuntaan. Vaihdoin sille oikealle moottoritielle, joka kiertää ongelman. Meni ylimääräiset 15 minuuttia.

Tämän jälkeen kirjoitin itselleni autoon muistilapun, jossa lukee, että aja A67-moottoritielle. Tämän viikon vielä kestää tilanne.

Ei vaan jaksa käsittää, kun kotona Venrayssa on kuukausikaupalla työmaa ja nyt Venlossakin on koko ajan joku eri työmaa. Kotoa jo lähden kiertotietä jatkuvasti, ja sitten pitäisi muistaa töihin tullessakin erikoisjärjestelyt siellä päässä. Ei pysty.

Huippu oli se, että lisäksi moottoritien liittymiä alettiin asfaltoida uudestaan. Juuri se kiertotie, jota joudun ajamaan työmaan takia, oli menossa myöskin kiinni. Miten minä sitten pääsen enää mistään kotiin?? Mutta ne työt olivatkin vain ilta-ja yöaikaan. Jos tästä ei pääsisi, miten sitten olisi se maantie tuolla vaihtoehtona? Ei, kaikkialla on kylttejä, että se maantiekin on työmaana ja sitä pitkin ei pääse pohjoiseen.... Alkaa olla umpikuja. Ihan kaikki on yhtaikaa korjauksessa.

Hyödyllisempi heräteostos rautakaupasta, talvenkestävä koristekasvi.

Aamulla katsoin ulos ja sanoin: Roskasäkkejä! - Ei kai? Eikö pakkausjätteen haku ole vasta ensi viikolla? - Niin minäkin luulin. Vastahan se oli? Mutta eilen näin jo yhden säkin kadulla ja nyt siellä on koko läjä. On se oltava tänään. - Hups. Hyvä kun huomasit. Haen säkit heti.

Se on sen verran yksinkertaista, että: kompostijäte haetaan joka viikon torstai. Pakkausjätesäkit haetaan joka toinen viikko tiistaina. Sekajäte haetaan joka neljäs viikko keskiviikkona. Keräyspaperi haetaan joka kuukauden toinen keskiviikko. 

Ja kaikki nämä, siis myös jätesäiliöt, on itse siirrettävä kadun varteen tyhjennystä varten. Roskamiehet eivät niitä hae tontilta, autotallikatoksesta tai mistään. Niiden on oltava kunnan jalkakäytävällä. Tyhjennyksen jälkeen ne on rullattava takaisin omaan pihaan. 

Sekajätteen tyhjennysväli 4 viikkoa on törkeän pitkä. Auta armias, jos olet sen viikon lomalla ja sitten saat yrittää sinnitellä 8 viikkoa samojen jätteiden kanssa. Voi yrittää saada jonkun naapurin tai kaverin tuuraamaan, mutta hänen täytyy sitten tehdä kaksi hommaa: rullata säiliö edellisiltana tai aamuvarhain kadulle, ja iltapäivällä tai illalla taas takaisin.

Tämä on meidän kuntamme tämänhetkinen systeemi. Jokaisella Hollannin kunnalla ja kaupungilla on ihan omat metodinsa. Ne ovat vaihdelleet meilläkin monta kertaa. Kerrostaloilla on yleensä maanalaiset jätesäiliöt, joiden pömpelin saa jollain koodiavaimella auki, joka tunnistaa, että vain asukkaat heittävät sinne roskia.

Ostimme vaihteeksi yhtä punaista mehua ja kun join sitä, mietin, että maistuu oudolta. Tässä on jotain huonoa. Melkein sain siitä sellaisen virtuaalisen psykosomaattisen päänsärkytunteen. Lopulta keksin: jos siinä on makeutusaineita? Se oli muutenkin epäluonnollisen makeaa. Joka kerta tuli epämiellyttävä olo sitä juodessa. 

No, nykyään ei näköjään tarvitse edes kirjoittaa sanoilla tuoteselosteeseen, mitä siinä on, mutta siinä on ”makeutusaineita E952 ja E954”. Toinen on sakariini, maailman vanhin makeutusaine, ja toinen oli syklamaatti. Nämä siis ainakin tekevät subjektiivisesti pahaa minulle. Aha, syklamaatti on näköjään kielletty USA:ssa mahdollisten terveyshaittojen takia, mutta edelleen sallittu EU:ssa.

Outoa, kun minä luulin, että kuluttajan suojaa on viime vuosina yhä parannettu ja sääntöjä kiristetty. Että etiketissä pitäisi tarkalleen lukea, mitä elintarvike sisältää. Sen sijaan huomaan viime aikoina vain puutteita: siihen ei nykyään kirjoiteta ”tilli”, vaan ”yrttejä”, eikä ”sakariini”, vaan ”E954”.

Rautakaupassa oli jo täysillä joulu.

Kuusenkoristeen aiheena hollantilainen perinneruoka, savumakkara vihannes-perunamuusin päällä.

Menestynyt pakkoliikunta. Ehdotin taas sitä metodia, että mieheni heittää minut kaupoille keskustaan ja ajaa kotiin, minä käyn hakemassa tarvitsemani jutut ja sitten kävelen kotiin. Hyvin tuli askelia ja oli raikas ja kiva kävely. Tai siis tulipa taas liian kuuma paksussa takissa, kun aurinko alkoi paahtaa selkään.

Olin menossa alikulkutunneliin ja näin siellä mieshahmon. Mitä siellä joku seisoo yksinään? Uskaltaako tuonne mennä? Hänellä on jotain kädessä, onko se kaljapullo? Silloin en kyllä mene yksin ohittamaan, jos se onkin joku aggressiivinen möykkäjuoppo. Mutta sitten näin että ei ole pullo, vaan spraymaali, ja hän tekee graffitia betonimuuriin. Se tunneli on aina ollut graffitien peittämä ja niitä on kauniin värisiä, olen ottanut niistä usein kuvia. No sitten. Hän on harmiton, tekee vain taidettaan. Kun kävelin ohi ja tervehdin, hän oli aivan taviksen näköinen keski-ikänen mies, ei mikään nuoriso edes. 

Mieheni tilasi itselleen uuden peiton ja erikoispitkiä pussilakanoita sitä varten. Hän olisi muuten voinut hakea sen ihan oikeasta kaupasta paikan päältä, mutta  nettisivulla oli mainos, että hänen tarvitsemiaan erikoispitkiä pussilakanoita oli saatavilla 3 yhden hinnalla, mutta vain jos ostaa online. No, jos hei eivät halua fyysisiä asiakkaita fyysiseen kauppaan niin tilataan sitten online.

Tuli ihan valtava pahvilaatikko. Mahduin sinne kyyryyn melkein kokonaan. 

Peitossa on neppareilla toisissaan kiinni 2 kerrosta, joista voi kesäkuumalla karsia yhden. Se on ihan hirveän paksu ja jäyhä, taipumaton, kuin makaisi aanelosarkin tai jonkun lankun alla. Painava ja muhkea. Mieheni mielestä se on hyvä. Minusta kyllä tuntuisi, että tukahdun sen alle. Jalkalihakseni eivät riitä edes nostamaan koipia ylös sen alla, niin paljon se painaa minua. Ja se pitää aika kovaa kahisevaa ääntä, kun sitä liikuttaa.

Minulla on uusi Ikeani käytössä. Se on kevyt ja ilmava.

Vaalit tulossa. Puolet alasta on ilmeisesti jätetty vapaaksi tyhjille vaalilupauksille?