Sisustusta ja runoilua

Tyhjensimme makuuhuonetta ja rapputasannetta, koska parisängynpatja oli tulossa ja kuljetushenkilöiden piti mahtua raahaamaan vanha patja alas ja uusi ylös. Hirveät pölyt lipaston takana.

Raivatessa tuli inventarisoitua. Tajusimme, että voimme poistaa kahden pyykkikorin pinosta toisen. Joskus aluksi käytin kahta pyykkikoria kahdelle pyykkilajille, mutta eivät ne oikein mahdu vierekkäin komeroon, joten yhdellä mennään käytännössä. Ne on pinottu sisäkkäin. Tämä oli se hauska juttu, että kun muutimme yhteen, totesimme, että molemmat olivat hankkineet tasan saman sarjan muovisen pyykkikorin. Miehelläni oli vaaleansininen ja minulla vaaleanvihreä.

Kaikki tavarat tungettu tieltä pois...

Tilaa kulkea.

Patjan testaus.

Rautakaupassa on käyty Ikean Ivarin takia 2 kertaa. Siirrettin irto-Ivarkaappi omilta jaloiltaan takaisin osaksi kaapistoa. Mutta koska kahden päällekkäisen kaappiosan väliset tuet on ruuvattu ja ylin kaappi seisoo käytännössä ruuvinpäiden päällä (eikä uskalleta latoa niitä ilmankaan ruuveja), alkuperäiset kulmatuet, jotka tulisivat uuden kaappiosan päälle, eivät sovi reikiinsä vaan ovat 2 mm pielessä. Eikä niitä väkisin vinoon vasaroimallakaan saa toimimaan. Joten ostettiin lisää metallisia L-kulmia, joiden läpi voi ruuvata reiästä. Siinä meni sunnuntai.

No nyt oli yllättävä nimi vessan istuimella.

Itse maalattua Ivaria.

Seuraavaksi ruvettiin tilaamaan online Ikeasta kahta uutta kaapin sisähyllylevyä. Eivät ne myykään niitä varaosina. Myyvät vain Ivarin avohyllyn lankkuja, joissa on ihan eri kiinnitys ja leveys.

Meillä oli yksi avohyllylevy vapaana, joten sahattiin se itse sisähyllylevyn kokoiseksi. Sähkösahalla ulkona. Minulla oli korvatulpat, piirsin tussilla viivat, yhdellä kädellä valaisin taskulampulla koska on tietysti säkkipimeäää, yhdellä kädellä ja puutarhahanskalla tuin lankkua, ja mieheni sahasi. Toiseen hyllyyn ei ollut omaa matskua jäljellä, joten haettiin lastulevyä rautakaupasta. Siellä oli jopa palvelu, että se sahattiin molempiin suuntiin mittojen mukaan käyttövalmiiksi.

Siinä meni maanantai-ilta. Tätä puuhattiin pimeässä illalla. Nyt alkoi se aika, että klo 17 on pimeää.

Lääkäriasemani puhelinsysteemi muuttui. Minua nolottaa, etten osannut käyttää uutta puhelinautomaattia, mihin piti puhua ja sitten en odottanut tarpeeksi pitkään, että se jotenkin ilmoittaisi kuulemma, että viesti on tallennettu ja sen piti kertoa, milloin tulee takaisinsoitto, mutta ei sieltä mitään kuulunut. Ja koska sillä hetkellä mieheni alkoi hölistä, katsoin välttämättömäksi painaa lopeta puhelu -nappia, koska en halunnut, että hänen hölinänsä menevät nauhalle myös. Mitä hittoa. Varmaan täytyy soittaa uudestaan ensi viikolla automaattiin ja olla yksin huoneessa silloin ja yrittää selvittää, miten se toimii. Vihaan automaateille puhumista.

Sain soitettua uudestaan. Olin missannut ohjeen, että ääniviesti pitää lopettaa risuaidalla. Joten kai se sitten katosi jonnekin eetteriin, kun en koskaan lopettanut viestiä. Nyt se toimi ja takaisinsoittokin tuli.

Nyt oli jänniä amarylliksen sipuleita puutarhakaupassa.

Minua ärsyttää lähinnä kaikki koko ajan. Kaikki tyhmyys ja epäloogisuus. Taistelen jatkuvasti vastaan.

Päivän runo:

olen jatkoajalla

olen tukkanuottasilla

Miehelläni on kännykässään sovellus, josta voi seurata energiankulutusta. Siitä voi päätellä, olenko minä vapaapäivänäni vääntänyt termostaattia isommalle vai pärjäilenkö viileässä. 

Eli voisi tulla tarkkailtu olo, kun olen yksin kotona ja hän tietää, mitä teen. Mitä kaikkea seuranta-appeja voisi olla ja mistä olisi iloa? Mietin hassua runoa.

Runo 2:

Miehelläni on sovellus

josta hän voi seurata

olenko syönyt tänään

ja olenko pullea

Tuo voisi olla kauhea uhkakuva, jos on laihdutusintoilija tai vääristynyt kehonkuva ja haluaa tarkkailla syömistään, ja vielä pahempi, jos se olisi miehen mielipiteestä kiinni ja hän olisi käskenyt, että naisen pitää laihtua ollakseen viehättävä, ja siitä olisi kauheat säädöt ja riidat. Siis joillain on sellaista tässä maailmassa, kertovat tarinat. Minä ajattelin tuon lähinnä positiivisen kautta, sen, että mies juurikin haluaisi minun olevan pullea ja terve ja arvostaa, jos on vähän muotoja.

Koreita jouluja kaupassa.

Meillä kävi sellainen mieheni tilaama energiankulutusneuvoja, joita kunta kouluttaa. Eipä hänestä muuta irti saanut kuin sen vastauksen, että ei meidän vuokralaisina kannata ruveta itse maksamaan yläkerran ikkunoiden vaihtamista kaksinkertaisiin omilla rahoilla. Jossain vaiheessa asuntosäätiön on ihan pakko vaihtaa lasit ja puitteet uusiin ilman kuluja vuokralaisille. On ihan pakko. Joku lähivuosi ne tulevat. Kaikki muut asuinalueet Venrayssa on jo joko modernisoitu tai uutena aikana hyvin eristyksin rakennettu. Näihin kortteleihin heidän on pakko ensimmäisenä tarttua, heti kun vain valtiolta tulee tukea energiansäästöprojekteihin.

Oma investointi ei maksaisi itseään takaisin. Pyysimme kerran tarjouksen ja siihen kuului, että he vaihtaisivat vain ruudut eivätkä pokia, ja sitä maksettaisiin jollain 20-25 euron vuokrankorotuksella hamaan ikuisuuteen. Ei edes pokia! Naurettavaa. Ei se muutos 20:tä euroa vähennä lämmityslaskusta kuitenkaan kuukaudessa.

Onneksi edes hänen tuomansa esite ei sanonut tätä: että jos ikkunoissa on kosteutta kylmällä säällä niin ”tuuleta enemmän”! Tätä tyhmyyttä näkee Saksassa ja kaikkialla väitteenä. Että oma vikasi jos ikkuna huurtuu. Mutta yksinkertaisessa ikkunalasissa kylmyys kohtaa suoraan lämmön, mikä johtaa fysiikan mukaan siihen, että kosteus tiivistyy pisaroiksi sellaiselle pinnalle. Siihen ei auta tuulettaminen. Tiivistyminen loppuu vasta kun sisä- ja ulkolämpötilat alkavat huomattavasti muistuttaa toisiaan. Enkä halua tuulettaa niin kauan, että sisälläkin on 9 astetta. 

Ja jos minua ei vieläkään uskota, etteivät märät ikkunat johdu omasta tyhmyydestämme: meillä on nykyään ilmankosteusmittarit. Samaa 65-70 prosenttia ne näyttävät myös tuuletuksen jälkeen. Ulkonakin on jatkuvasti sellainen 80 % ilmankosteuden sadesää, millä se sisäilma muka kuivuisi siihen vaihtamalla? Ja miten voi olla, että yläkerrassa on 65 prosenttia ja ikkunat aivan märkinä, mutta alakerrassa 70 prosentin kosteus ja silti kaksinkertaiset ikkunalasit ovatkin ihan kirkkaat? Jaa-a, voisiko sittenkin johtua siitä, että kaksinkertainen ruutu eristää tehokkaammin kuin yksinkertainen.

Selvää on myös, etteivät aurinkokennot meillä kannata. Käytämme niin vähän sähköä. Meillä on tosi vähän laitteita emmekä varsinkaan päiväsaikaan paljon ole kotona, jolloin kennot tuottaisivat eniten omaa sähköä, joka neuvotaan käyttämään saman tien itse parhaan hyödyn takia. En minä ole täällä pyykkiä pesemässä kun olen töissä. Eivätkä kennot auta lämmitykseen mitään, kaasu on se mistä maksamme paljon. 

Tähän saakka asukkaat ovat saaneet ylimääräisestä sähkön tuotostaan rahaa, kun se on syötetty aurinkokennoista verkkoon; kohta se kannustin ajetaan nollaan, ja suunnitelmissa on, että ihmiset jatkossa joutuvat maksamaan siitä, että he tuottavat sähköä ja antavat sitä verkkoon! Kohta kaikki repivät ne kennonsa alas katolta, kun politiikka näin siihen anti-kannustaa. 

Hollannin sähköverkko on tupaten täynnä ja kapasiteetin rajat saavutettu, joten aurinkokennojen asentaminenkin hidastuu eikä ole kaikkialla edes mahdollista. Joillain teollisuusalueilla uudet firmat saavat odottaa 5 vuotta, että ne sadaan liitettyä sähköverkkoon.

Kyllä politiikka on ihan epäloogista taas. Rummutetaan vuosikausia, että jättäkää autonne ja siirtykää pyöräilemään ja ajamaan julkisilla; päästöjä ja polttoaineen kulutusta on vähennettävä. Seuraavaksi poliitikot valittavat, että kun junat ovat niin täynnä työmatkalaisia ja opiskelijoita, niitä pitäisi rangaista ruuhkamaksuilla, jotta heitä matkustaa vähemmän. Ja lippujen hintaa korotettava. Ja hiljaisemmat bussireitit karsittava provinsseista. Huonompi ja kalliimpi julkinen liikenne. Luulin, että sen käyttöön piti kannustaa. 

Äh, parempi olla välittämättä turhista ja levätä tekemällä värikästä palapeliä. Tämä viidakko on kyllä oikein täsmäisku marraskuuta vastaan.