Eurovision in Concert Amsterdam

Melkein euroviisut kolkuttavat ovella, ja minulla on vielä näyttämättä tämä kuvasatsi viisujen ennakkobileistä, Eurovision pre-party Amsterdamissa 15.4., virallisesti Eurovision in Concert. 

Sinne tuli myös Käärijä. 27 tämän vuoden artistia nähtiin ja niiden joukossa kaikki 4 minun top-nelostani mukana: Australia, Latvia, Saksa ja Suomi.

Ajettiin Burger Kingin kautta, että oli syöty tukevasti. Etsin bilevaatteet, joissa oli helppo heilua ja laitoin lenkkarit, jotta jalat kestävät 3 tunnin seisomisen optimaalisesti. Korvatulpat mukaan myös, koska se on kuitenkin liian lujalla.

Pysäköinti oli vaikeaa, koska katu oli kaivettu auki just siitä, mistä olisi pitänyt päästä parkkihalleihin emmekä tienneet kiertoteitä työmaan ohi, ja päädyimme sitten maksaan 15 euroa Holiday Innille illan parkkipaikasta, jota he myivät innoissaan.

Kovasti kaipasin paksumpaa takkia ja että olisi ollut kaulaliina, pipo ja käsineet, koska seisoimme 45 minuuttia jäätävässä tuulessa aukiolla Johan Cruijff Stadionin vieressä ulkojonossa ennen kuin järjestäjät alkoivat päästää ihmisiä sisään porteista aulaan. Kiroiltiin, että miksei kesä tunnu tulevan koskaan tänä vuonna, aina joku jääkylmä pohjois- tai itätuuli. Jotkut tulivat pelkissä mimimekoissa ja glittertakeissa siihen ulkojonoon, raukat.

Säilytyslokero vuokrattiin virtuaalisesti puhelinmaksulla. Baareja oli molemmin puolin salin laitaa. Sali täyttyi ja näin yhdellä nuorella naisella itse ommellut upeat kirkkaanvihreät Käärijä-hihat. Eri maiden lippuja heiluteltiin ja aulasta sai ottaa valoa sykkivän vaahtomuovisauvan mukaansa. Suomen lippuja näkyi myös, oikein isoja harteilla ja pieniä käsissä. 

Aluksi DJ lämmitteli tunnelmaa vanhoilla, tansittavan tyylisillä rytmikkäillä viisuhiteillä. Juontajat kyselivät yleisöltä ja ilmeni, että moni oli tullut myös Belgiasta sekä Saksasta paikalle. Väliaikavieraana oli Katrina & the Waves (Love shine a light).

Konsertti oli ihan mahtava, aika viuhui ohi kun 3 minuutin kappaletta tuli peräperää. Tuntui ettei ehdi tajutakaan eikä tarpeeksi nauttia, kun se on jo ohi. Crowdissa seistiin ja kaikki viisufanit osasivat laulaa kaikken kappaleiden sanat mukana. Hörhöjen joukossa. Hieno tunnelma siis. Ottihan se vähän jaloille, mutta onneksi oli ne lenkkarit.

Viron Alika.

Värivaloshow oli upea ja joka esityksessä erilainen. Glitterilappujakin satoi katosta välillä.

Siellä oli 5000 ihmistä. Amsterdamin pre-party on tunnetusti ”suurin” kaikista ennakkobileistä, esim. Lontoossa mahtuu vain 2000 ihmistä mukaan ja se on jo paljon pienempi klubihomma kuin Amsterdamin musiikkihalli.

Kun näkee jälkikäteen valokuvia koko salista, tuntuu uskomattomalta, että siellä oli itse välissä omalla paikallaan. Hyvin se kaikki toimi, mutta hitusen ahdisti, kuinka vähän liikkumatilaa itsellä oli muiden hartioiden välissä ja puhisemassa jonkun niskaan. Juuri sen verran oli tilaa, että voi tanssahdella.

Norjan Alessandra.

Armenian Brunette.

Välinumero Katrina & the Waves.

Oli kiva kannustaa artisteja, moni sai erityisen lämpimän vastaanoton ja esim. Saksa ja Australia olivat bändeineen tosi hauska kokemus, kaikki hoilasivat niiden kanssa intona. Belgiaakin niin symppiksesti sympattiin. Armenian Brunette lauloi niin hyvin ja kauniisti että oikein liikutti. Itävallan naisduollekin respectiä hienosta livelaulusta vaikean moniosaisessa kappaleessa, jossa on harmonioita, kirkkokuoroa ja räppiä vaihdellen. Ja Moldovan täytyy selvästi tehdä etnoteknollaan jotain oikein, kun saa yleisön laulamaan kertosäettä romaniaksi täysillä. Loreen oli suuri ennakkosuosikki myös ja sai suuret huudot osakseen, samoin Norjan tykittävä sankarimarssi.

Saksan Lord othe Lost.

Moldovan Pasha Parfeni.

Tsekin Vesna.

Loreen itse.

Käärijä oli mahtava ja se oli viimeinen ohjelmanumero ja yleisö räjähti ja kiljui aivan, kun hän saapui lavalle. Hollannin telkkarin euroviisuselostaja ja virallinen viisutietäjä Cornald Maas fanittaa Käärijää ja oli varmaankin junaillut hänet esiintymisjärjestykseen viimeiseksi potiksi, joka räjäyttää pankin.

Meidänkin vieressämme jollain oli iso Suomen lippu ja kun kaikki artistit olivat viimeiseksi kokoontuneena lavalle, he levittivät lipun ja Käärijä huomasi suomalaisryppään ja vilkutti meille päin, molemmat kädet ilmassa kiljuin. Siis jostain 20 metrin päästä, mutta mielestäni hän heilutti meillekin erikseen.

Cha cha cha:ta tulee. Kiljuntaa!

Kaikki artistit lavalla.

Se oli huikea kokemus kyllä, ja melutasokin oli ehkä jopa siedettävä. Pidin korvatulppia puoliksi korvissa mutta kumma kyllä, ilmankin olisi varmaan pärjännyt ilman kuulovaurioita.

Kolmelta yöllä menimme nukkumaan.

Vain kimalteet jäljelle jää...