Piikkejä ja neulatyynyjä

Nukuin ilmeisesti aamulla niin sikeästi, että herätyskelloni piipitti koko sarjan alusta loppuun asti, kunnes vihdoin hiljeni itsekseen. Minä vain kuuntelin ärsyttävää piipitystä unessani enkä herännyt siihen. Puolen tunnin päästä tapahtumasta havahduin spontaanisti hereille ja ihmettelemään myöhäistä kellonaikaa sekä sitä, että kellossa oli vielä herätys päällä vaikka aika oli jo ohi.

Onneksi on joustava työaika.

Siinä unessa saavuin mieheni kanssa talvilomalle puiselle mökille ja mietin, että on täällä vähän viileää vielä, tuossa seinässä on joku termostaatti, saisikohan siitä lämmitystä päälle. Aloin säätää ja painaa nappia seinässä, ja silloin alkoi piipittää. Se oli ilmeisesti se herätyskello oikeassa maailmassa. Hämäännyin ja ärsyynnyin, että miksi lämmitysnapista alkaa joku hälytysääni, mitä muka tein väärin. Vilkuilin ympärilleni tuvassa, että mikä hitto täällä piipittää.

Tuolla nukkuu karvainen kissa puskassa.

Toisessa hienossa unessa kuljin kukkulaa ylös suuressa väkijoukossa, kävelytie, puisto, kesäistä hauskaa. Alkoi huvipuiston alue. Myytiin herkuja kojuista, oli pyörityslaitteita ja värivaloja. Kaikkialla oli houkutteleva hälinä ja hyvä tunnelma ja kaiken halusin nähdä. Vaelsin alas ja tulin aukiolle, johon päättyi huikean kaunis liukumäkikompleksi. Ihmiset saivat istuutua upeisiin retromaisiin puisiin pastellivärisiin pikku autoihin ja kelkkoihin ja laskea niissä kumpuilevaa liukumäkeä alas. Mäkiä oli vierekkäin monta rataa, laitos oli kokonaan katettu ja siinä loistivat kauniit valot. Teki heti mieli mennä kokeilemaan. Mikä parasta, tämä ei ollut mikään ohimenevä tivoli, vaan meille Venrayhin rakennettu pysyvä huvipuisto. Pääsisin rata-ajelulle milloin tahansa monta kertaa!

Siinä oli paljon ilahduttavaa: että Venrayhin oli ilmestynyt oikea iso kukkula, sinne oli tullut huvipuisto ja ihana mäkiautoilu, ja lisäksi kuntaan oli yllättäen rakennettu ratikkakiskotkin.

Tässä olisi konseptini kaupunkikehitykselle, kuuleeko kunnanvaltuusto?

Kai tämä kevät on paras vuodenaika minulle. Aistii sen innostuksen, kun kaikki kasvaa ja lämpenee. Pääsee taas ulos. Kadun isot puut ovat lopulta kokonaan lehdessä ja se tuntuu ihmeeltä. Pääskyset alkoivat huutaa silloin kun tulimme Lontoosta, silloin kuulin ne samantien ekaa kertaa kun seisoin pihassa.

Erityisen viileä kevät, on odotettu kauan että lämpenisi. Viime vuosina on kekkaroitu t-paidassa jo maaliskuussa. Kyllä minua on ottanut aivoon paksussa alpakkavillapaidassani, että toukokuussa vieläkin paleltaa sisälläkin niin ettei kestä. 

Takki pitää olla vieläkin päällä.

Piha on upeassa kukassa, on huimat 120 cm siniset akileijat, jollaista korkeutta en ole koskaan ennen nähnyt. Syreeni kukki hienosti ja on jo ohi. Vaaleanpunakukkainen vanha pensas on täydessä torvikukassa ja kimalaiset käyvät siinä. Laventelipuska kukkii hienon violettina ja vetää kimalaisia myös. Kurjenpolvet maanpeittokasvina kukkivat pinkkinä ja saniaiset kasvavat upeiksi. Päivänkakkarakin kukkii penkissä.

Kävimme kaupassa hakemassa ruukkuihin 3 uutta kesäkukkaa: kevään jaloleinikit kukkivat aika nopeasti loppuun. Lontoon aikana ne olivat aika lailla hukkuneet ja mädäntyneet sateisiin. Korvasin ne laventelilla, kellokukalla johon heti säntäsi kukkakärpänen, ja petuniavärilajitelmalla, jossa on samassa ruukussa montaa väriä. Toivottavasti kestävät peruspuskana pitkään.

Kukkakaupan houkutuksia.

Tuossa leijuu kukkakärpänen.

Vapaana keskiviikkonani en voinut nukkua pitkään, koska tuli apteekkikuriiri injektiolääkkeeni kanssa. SMS ilmoitti 7.45, että lähetys tulee ovelle 8.40. Samantien ylös vaan ja pukeutumaan. Ja se tuli jo 8.30 oikeasti. 

Saan osallistua uuden biologisen migreenilääkeen testiohjelmaan eli lääkeyhtiö sponssaa minulle 4 kuukauden pistokset. Vakuutus korvaa tämän lajin lääkkeet kroonista migreeniä sairastaville, muttei vielä jaksollista migreeniä, ja minulla on jaksollinen. Byrokratia on pyörimässä ja korvattavuuden toivotaan laajentuvan piakkoin.

Aine on pistettävä kynällä itseensä ihon alle. Ensimmäisellä kerralla tulee hoitsu opettamaan, miten se tehdään, ja sitten se on tarkoitus osata itsenäisesti kerran kuussa.

Mukana paketissa tuli hirveä pino infolehtisiä ja lomakkeita ja käskettiin lataamaan migreeni-appi. Kirjeessä oli valokuvat, ketkä ovat mahdollisia hoitajia, jotka tulevat antamaan pistoksen. Ja sain virallisen ruiskujätesäiliön, ettei kukaan pistele itseään käytettyihin neuloihin. Lääke piti säilyttää jääkaapissa ja tiedän, että se maksaa monta sataa euroa. Oli yhtäkkiä kalliimpi sisältö jääkaapissa kuin jääkaappi itse. Vierekkäin muina miehinä halloumijuusto ja 500 euron lääke. Absurdi.

Kaavakuvaa migreenikivusta. Allekirjoitan. Just tollee.

Helatorstain pitkänä viikonloppuna oli vihdoin hyvä sää istua pihalla, toisaalta mieheni äkkäsi, että voimme katsoa ilmaiseksi Ivalo-sarjaa Hollannin telkkarin arkistosta ja se on ällön jännä ja se pitäisi katsoa loppuun. Ja 2 housut odottavat ompelua. 

Ylipäätään aina kun yritän rentoutua ja vaikka vain lukea, omaatuntoani jäytää pesemätön pyykki, silittämätön silitys tai joku helvetin ompelutyö.

Ei oikein muista mitä oli, mutta taloustöitä siinä oli. Oli 5 päivän viikonloppu ja ainakin lyhensin yhdet Camden Townin housut melko helposti ja nopeasti, ja sitten ähersin valuvien pellavahousujeni kuminauhat. 

Nyt on sopivan pituiset.

Huomasin pellavahousuja ratkoessa että kääk, tämä on minun ompelukseni jälki: olen siis jo aiemminkin vaihtanut näihin kuminauhan. Tässä on varmaan ollut tämä kuminauha vain yhden kesän verran ja nyt se on vuodessa hapertunut niin, että rits vaan kuuluu ja se on ihan löysänä. Mikä tarkoittaa sitä, että saan vaihtaa taas samalla vaivalla ja kiroilulla uuden kuminauhan heti ensi kesänä uuden sesongin alkaessa. Mikä on pebasta. 

Tämä on ratkaistava erilailla. Tungin väliin oikean kiristysnauhan, josta housuja voi kuroa vyötärölle silloinkin kun kuminauha on taas heittänyt henkensä. Kolmatta kertaa en ala samaa housua ompelemaan.

Nämä ovat toiset Lontoon housut. Toivottavasti cargohousut ovat taas muotia...

Pesin pyykkiä. Siivosin myös. Vietin rätti kädessä oikeasti pari tuntia, se oli uskomatonta. Minullahan ei ole mitään motivaatiota siivota; järjestän kyllä tavaroita paikalleen, mutta niinku pölyn poisto on niin graaah tylsää ja vaativaa. 

Mutta joku mitta täyttyi, kun näin oikein harmaata massaa olohuoneen hyllyssä koristetarjottimen päällä ja siis oikeasti tätä kertyy kohta sentti jos en edes joskus pyyhi. Siivosin makuuhuoneesta tosi paljon pölyä pois ja olohuoneen hyllystön kokonaan ja imuroin hyllyjen päältä. Tuntuu, että tuntikaudet siinä tein hommia, ja ehkä noin 1% talosta puhdistui, hoh hoi.

Istuin kyllä pihassakin ja luin ja kirjoitin blogia, mikä oli hauskaa.

Pihassa alkoi laulaa joku uskomaton lintu. Parina päivänä kuulin sitä naapurin puusta ja nyt se istui syreenissä ihan pokkana vieressäni ja aukoi päätään. Hirveä virtuoosi ja paljon variaatiota äännähtelyissä. 

Ei minulla ole aavistustakaan tuollaisista laulajista. Eihän niitä koskaan näe kunnolla, ne ovat aina joko puskan piilossa tai vastavalossa niin ettei laululinnuista saa selvää värityksestä. Sen verran näin lehden takaa peräpäätä, että se oli ihan sellainen perusvarpusen kokoinen.

Otin laulua videolle ja yritin verrata musiikkikirjastoni linnunlaulukokoelmiin ihan intuitiolla kokeillen. Nykyihmisellä on kuulemma puhelimessa sovellus, joka tunnistaa linnun, kun vain kuuntelutat sitä kännykälle. Minulla ei nyt ole sellaista. 

Lehtokerttusen ääniraita oli jo pitkälti samanlaisehkon kuuloinen kuin tämä, mutta lopulta se oli minusta ihan tasan kultarinnan kuuloinen. Mutta mitä tekee kultarinta meidän pihassa? Se kuuluu enemmän pelloille, maatalon pihoihin, metsiin. Jos se oli just muuttomatkalla Afrikasta ja piti vain vähän taukoa tässä taajamassa ennen kuin keksi oikean pesäpaikan kauempana luonnossa??

Julius-kissa kävi pari kertaa silitettävänä. Tai sitten se juoksee yläkertaan ja sitten se huutelee siellä eri huoneissa mau mau mau. Tai hyppää olohuoneen hyllyyn ja huutaa sieltä mau miu mau. En ymmärrä, mitä se silloin haluaa sanoa. Jos pihaovi on auki, se saattaa yhtäkkiä seistä äänettömästi olohuoneessa ja kurkistaa penkin alta.

Yläkerta on tutkittu.

Prinsessa nukkuu patjapinossa.

Toinen karvakaveri.

Sitten tuli se päivä, kun injektiomestari tuli laittamaan minulle ruiskun.

Miksi minua aina kiusataan, kun yritän olla valmistautunut. Oli lomakkeet ja lääkkeet esillä ja kaikki mietitty hoitajaa varten, niin juuri 30 min. ennen sitä soi ovikello ja hullu valokuitukaapelimies tulee kyselemään, että kun tänne pitäisi se johto yhdistää niin saisko tsekkaa sähkökaapin ja modeemit. Sitten sain väitellä mieheni kanssa puhelimessa, kun hän ensin väitti ettei ole tilannut mitään, mutta sillä miehellä oli mieheni nimi, osoite, puhelinnumero ja meili ja hän sanoi, että hän on sen kaapelin tilannut. Mieheni oli käsittänyt minulta jotain väärin ja oli se ukko sitten ihan oikealla asialla. Mutta minä en tiennyt koko kaapeliasiasta mitään ja mieheni taas oletti, että he ilmoittaisivat ennen kuin alkavat kiertää ovilla.

No olin tästä ihan sirkuksessa ja adrenaliineissa, että mitä ihmettä täällä taas tapahtuu ja mistä minä tiedän, mitä minun pitää sille allekirjoittaa ja miksi edes päästän jotain äijiä sisään. No päästän jos ne väittävät että mieheni on ne tilannut, ja lisäksi selviää jälkikäteen, että hän on ne todella tilannut.

No sain hoitajan kanssa hoidettua asiat. Oltiin yhtä mieltä siitä, että vatsaan on paras pistää, kun siellä on parhaat rasvakudokset. Reisi saattaa iho-oireilla enemmän. Hän neuvoi, että sillee vaan reippaasti harakiri-otteella painat sen mahaan.

Tuntui paljon vähemmän kuin pelkäsin, eli sen pistoksen saa helposti tehtyä itse. Nyt sitten odotellaan, alkaako se jossain vaiheessa vaikuttaa millään tavalla.