Tower Bridgen sisäpuoli ja Abba Voyage

 

Tower Bridgelle ajoimme jokilaivalla ja oli ylläri, kuinka kivalle tornikierrokselle siellä pääsi lippukassan kautta. Rappuja ylös, oli näyttelyä, ja välikäytävää pohjoistornista etelään. 

Oh, täällä on kissa.

Ja jotain näkymiä.

Mutta hei, kissa.

Välikäytävä hengaa siinä ylhäällä tornien välissä enkä tiennyt, että sinne päästetään turistit. Eipä ole tämän sillan kuvia katsellessa tullut mieleen, että vaakasuorien palkkien sisällä on kulkukäytävä.

Siellä oli myös pätkä läpinäkyvää lasilattiaa ja kaikki kauhistelivat sitä eivätkä uskaltaneet astua päälle. Minä kävelin siitä tyynenä ja otin videonkin. 

Molempien puolien käytävään pääsi sisälle. Hyvät näkymäthän sieltä oli. 

Keskustaan päin katsottaessa näkyi kaksi kuuluisaa pilvenpiirtäjää, joiden yläkerroksiin pääsee katsomaan näköalaa Lontoon ylle: Etelärannalla on piikkimäinen The Shard -rakennus, jonne myydään lippuja noin 37 punnalla muistaakseni. Pohjoisrannalla on ylöspäin pullistuva leveä rakennus, jonka 35. kerroksessa on Sky Garden, eräänlainen kasvihuone näköalalla ja terassilla. 

Sky Garden on siitä ylivoimainen, että se on ilmainen. Kunhan varaa kolme viikkoa etukäteen ilmaislipun tietylle ajankohdalle, sillä se on suosittu ja paikat täyttyvät nopeasti. Tänne olimme menossa seuraavana päivänä.

Oikealla pullea Sky Garden, vasemmalla terävä The Shard.

Alhaalla Thamesin etelärannalla oli vielä konehuoneen näyttely, jossa kerrottiin nostosillan alkuperäisestä nostomekanismista hiili-höyryvoimalla ja oli aika hauska museokauppa. Tornin alla otimme pubista pikkusnäkit ja juotavaa terassilla ja katsoimme Lontoon kentiltä nousevia lentokoneita taivaalla.

Nostosillan pyörivä koneisto.

Oikein kultaiset Charles & Camilla -kruunajaispääsyliput.

Palasimme kiertoajelubussilla keskustaan. Keskustan kaduista totesimme, että hienot kalliit paikat ovat turhia meille. Oxford Street on pelkkiä ketjuliikkeitä. Koko Regent Street epäkiinnostavaa luksusmerkkiä. Mutta siitä Piccadilly Circuksesta Sohoon päin on kivempia kauppoja. Myös Harry Potter -tavaroiden kauppa.

Ja yllättäen siinä oli Chinatown jo edessä oransseine lyhtyineen. Viimeisenä iltana söimmekin siellä, kiinabuffetissa ahtaassa syöttölässä. Siellä on vino pino sekä a la carte -kiinalaisia että seisovia pöytiä, Mr. Wu sun muut. Jollain ravintolan ovella luki lappu ”cash only”, eli parempi tarkistaa tämä täällä varmuuden vuoksi, jos olet vain pankkikortilla liikkeellä.

Hitusen tungosta.

Kun emme olleet vielä tarpeeksi kävelleet (sääriä jomotti jo niin pirusti...) niin kipaisimmepa vielä Green Parkin läpi vilkaisemaan Buckinghamin palatsia.

Seuraavana päivänä kävimme Carnaby Streetin ostoskadulla, joka joskus muinoin oli oikein hippimäinen ja eloisa ympäristö yksilöllisine putiikkeineen. Nyt siellä näkyi olevan lähinnä tylsiä ketjuliikkeitä. Muutenkin oli huono aika, vasta aamu, osa kaupoista vielä kiinni eikä paljon väkeä liikkeellä. Mutta kimallekoristeet kadun yllä ovat hauskat.

Pikkuinen ilmastomielenosoitus Regent Streetillä, ryhmä marssi autoliikenteen estäen ja poliisi valvoi.

Kulman takana oli Hamleys-lelutavaratalo, joka oli hauska käydä. Se onkin ainoa kannattava paikka Regent Streetillä. 

Lelukaupan oven edessä pelleilevät jonglöörit ja taikurit, ja aulassa henkilökunnan työnä on puhallella saippuakuplia ja heitellä bumerangeja ja näyttää ynnä muuta lelutemppua lasten huviksi. Monta kerrosta lelua, peliä ja askartelutarviketta. Ostin tikkareita ja palapelin. 

Tietysti myös Lego-Charles.

Ajettiin metrolla King’s Crossin asemalle ja jonotettiin aika kauan viralliseen kuvaan Harry Potterin kärryllä, mutta tulipahan tehtyä.

Covent Gardenin alueella syötiin ensin kakkulajitelma kahvilassa.

Sitten katsottiin kauppahalli Govent Garden Market ja sen takana kirppari Jubilee Market Hallissa. Katusoittajien ja artistien esityksiä oli siellä täällä pitkin Lontoota hyvin kaupunkimaisesti. Joku taikuri huuteli täällä hallin edessä esityksessään, ja kauppahallin alakerrassa alkoi jousikvartetti soittaa Mozartia kun käväisin yleisövessassa siinä vieressä. Juhlallisempi pissa.

Illaksi olimme ostaneet jo kauan etukäteen liput ABBA Voyage -showhun. Ennen Abbaa söimme hotellin kulmilla Pizza Pilgrims -pizzeriassa, jossa saimme kivat ylälauteen paikat. Siellä oli puulaatikoita, joissa parit istuivat värivalojen alla kivasti kuin luolassa, ja niiden koppien yllä oli pöytiä kapeiden rappusten päässä, ja halusin kokea sen. Olipa hauskaa, ja pizza oli mahtavan hyvää, tryffeliä ja mozzarellaa.

Korkealla ruokapaikalla.

Matkustimme metrolla ja Docklands Light Rail -automaattijunalla Abba-shown hallille, jossa juhlakansa tungeksi. Showta ei saanut kuvata, ”jotta salaisuus säilyy”. Oli se hämmästyttävä. Suuren osan aikaa yhtye esiintyi hyvin aidon ja elävän näköisinä hahmoina kuin suoraan 70-luvulta. Yllätys oli, että suuren osan musiikista tuottaa kuitenkin suuri liveorkesteri monine laulajineen, jotka myös esiteltiin yleisölle. 

Metron rapuissakin mainostettiin.

DLR-juna saapuu Abban asemalle.

Odotusaulan valoja.

Meillä oli liput dancefloor-osioon seisomapaikoille, eli jalkoja ei päässyt lepuuttamaan täälläkään. Koska alkuun oli vielä vajaa tunti aikaa, saliin valuvat ihmiset nerokkaasti istahtivat lattialle ensi alkuun ja varasivat paikkansa mukavasti istuskellen. Pieni lepohetki. Kunnes järjestäjät usuttivat kaikki ylös, koska show alkaa pian. Jaloille oli sentään helpompaa tanssahdella kuin vain tököttää paikoillaan.

Yleisö kertyy saliin.

Ensi kerralla sitten hieman rouheita Lontoon alueita kuten Camden Town.