Sukaatit ja muut pääsiäiskulttuurit

Mies ja sukaatti. Nyt hän seisoo ruokakaupassa leivontahyllyllä ja katsoo sukaattia.

Korona-aika on opettanut ainakin miehelleni uusia ja eksoottisia ruoka-aineita. Edelleen on Hollannissa voimassa se sääntö, että ruokaostoksille saa mennä vain yksi henkilö taloudesta, joten sitten kirjoitetaan listoja ja laitetaan mies asialle. Siis jos on hänen vuoronsa ja se sopii paremmin hänen aikatauluihinsa kuin minun.

Ja minulla kun on näitä suomalaiskansallisia leipomuksia, joissa on harvinaisia aineita, joista voi muutenkin aina rukoilla ja toivoa, että niitä ylipäätään on saatavissa täkäläisissä kaupoissa.

Sitten tutustuttiin sukaattiin netin valokuvien kautta ja selvisi, että se tehdään sitruunan sukuisen hedelmän kuoresta. Muistelin, että sitä pitäisi kyllä olla leivontahyllyssä, siinä törkeän punaisten cocktailkirsikoiden läheisyydessä.

Sukaatti löytyi. Mies valitti vain, että se sijaitsi todellisuudessa lähempänä rusinaa kuin kirsikkaa. ”Riittääkö 100 grammaa?” No eiköhän riitä yhteen pashaan.

Ulkosuomalaisilla on jouluna pomeranssinkuorikeskustelut ja pääsiäisenä sukaattikeskustelut. Että mitä se on, mitä se on eri kielillä, saako sitä asuinmaasta, onko asuinmaasta saatava tuote varmasti samaa kuin Suomessa tunnettu. Kermaviili ja fariinisokeri saattavat olla myös vaikeita. Tai jopa tuoreen hiivan, karkean kardemumman tai raeskoerin saatavuus.

Meillä mentiin viidessä päivässä 26 asteen helteestä 6 asteeseen ja lumimyrskyyn! Ensin istuin pihassa hihattomassa topissa ja otin varovaisesti vuoden ekaa aurinkoa minuutti kerrallaan johonkin raajaan, 90% bodista pysyessä turvallisesti varjossa.

Seuraavaksi olikin tuulenpuuskia, jäätävä pohjoistuuli ja satoi vettä, rakeita, räntää ja lunta. Kadulle tuli oikein kahden sentin lumipeite yön ajaksi. Talvi.

Eka virallinen "istun oikeesti pihalla" -päivä.

Eikä palella!

Aurinko paistaa ja lunta sataa!

Jep.

Pitkänäperjantaina oli ihan tavallinen työpäivä, joten näpyttelin tietokonetta klo 16 saakka. Suomessa ovat kansalliset pyhäpäivät ehkä harvassa (tai törkeästi siirretty lauantaille), mutta Hollannissa on myös hyvin vähän palkallisia vapaita vuosikalenterissa. Pääsiäinen tarkoittaa vain yhtä ylimääräistä vapaapäivää: maanantaita.

Ennen pääsiäistä kävin toimistolla ja siellä näytti tältä. Saksalaisen leipomon tuotteita.

Kävin pitkänäperjantaina oikein ostoskierroksella, mikä on sikäli hankalaa, että kauppoihin pääsee vain ajanvarauksella ja rajatuksi ajaksi. Auki ovat ruokakaupat, kemikaliokaupat, eläinkaupat ja pääosin elintarvikkeita myyvät kaupat.  

Mutta kävelin leipomoon, joka saa elintarvikeliikkeenä olla auki, ja hain mansikkaleivokset ja pupuleivän pääsiäisherkuiksi. Ajoin autolla eläinkauppaan ostamaan vielä yhden satsin linnunsiemeniä, koska ajattelin ruokkia pihalinnut vielä tämän yöpakkasviikon yli.

Vein samalla pahvilaatikollisen kierrätyspaperia kaupan pihalla olevaan korkeaan keräyskonttiin. Sinne kiivetään teräsrappusia ylös ja laidalta heitetään lootat sinne. Se oli ylälaitaan saakka täynnä ja tähtäsin laatikkoni pidemmälle, missä näin sopivan kolon. Eikä, pahvilaatikko oli niin elastista kumia (??) että se ponkaisi kasasta metrin ylös ja jatkoi ilmalentoa kaaressa kontin laidan yli. Siellä se oli maassa kontin takana perkele. Ei kun hakemaan.

Ostin kaksi kesäisempää ruukkukukkaa linnunsiementen ohessa. Sitten koko satsi kyydissä  palasin keskustaan ostamaan illalliseksi tuoreeltaan 2 kanadöneriä Bülentin kojusta.

Tulin nurkan takaa. Onpa siinä väkeä edessä. Oho, jono jatkuu tuonnekin, vielä pari tyyppiä. Oho, jonoahan on tosi paljon. Kesti aika kauan jonottaa ja dönervartaatkin olivat jo käymässä ohueksi. Viima oli kylmä, kun siinä seisoin hyvän tovin. Kuluuhan se pitkäperjantai näinkin, torilla jonossa palellessa. Meille on kerran käynyt niin, että saadaan viimeiset dönerit, koska niiden varras todella loppuu just siihen, ja sitten ne pakkaavat kamansa ja poistuvat. Joten toivoin, että edes saan ne kebappini ennen kuin tavara loppuu. Sain.

Siitä ajoi ohi kunnallisen järjestyksenvalvojan auto hitaasti, mielestäni ne aivan selvästi tarkkailivat, että jonossa pidetään turvavälit. Pidettiin. Ja ettei ole laittomia kokoontumisia keskustan nurkilla.

Illalla tein vielä pashaa. Ei ole muottia, mutta otetaan muovinen kukkakruukku, jossa on reikiä pohjassa. Ei ole sideharsoa, mutta otetaan pellavainen Muumi-astiapyyhe. Ei olla ortodokseja, mutta pasha kuuluu silti perinteisiin. Ja koristellaan hillittömästi hedelmäraekarkeilla.

Torni jääkaapissa. Säilyketölkki painona ja Iittalaa apuna.

Kääreen avaus kahden yön jälkeen.

No, onhan se jonkinlainen töttö.

Pääsiäiseen kuului perinteisiä suomalaisia koristeita, rairuohoa ja mignonmunia.

Kasvuvaihe.

Kehonrakentajatipun rintalihakset pahvimunassa on klassikko.

Kyllä väsytti viikonloppuna ja nukuttiin pitkään. Koivut ovat alkaneet kukkia ja nyt astma vinkuu eniten koko keväänä ja kurkkua kutittaa häiritsevästi. Vähäsen ehkä on siitä johtuva väsymys taas palannut, muttei niin pahana kuin alkukeväästä.

Oltiin kävelyllä ja olisi tarvittu pipoa vaikka silloin oli vielä 10 astetta. Tuuli oli kylmä korvissa. Löysin noin 300 metrin päästä kotoa taas uuden tuntemattoman paikan, pienen ulkoilupuiston, jossa voi hyppiä kivien päältä tai tukilta toiselle.

Paikan miellyttävyyttä ehkä hillitsee se, että heti meluvallin takana vasemmalla on moottoritie.

Parsasesonki avattiin pääsiäiseksi! Mies kävi suoramyyntitilalla ja parsaa löytyi kilo. Pian alkaa samalla tiskillä myös mansikan myynti. Pieniä mansikkaviinipulloja saa jo oheen. Parsan terveellisyys pilataan uittamalla se voissa ja juustokuorrutteessa. Mutta samalla selvisikin pääsiäisen menyy pitkälti.