Ihanaa, euroviisut! Arvostelen kaikki kappaleet

Kunnon euroviisufanina saatoin maaliskuussa kiertää mielessäni Euroopan karttaa ja nimetä ne maat, joiden kappaletta ei ole vielä julkaistu. Niitä oli sillä hetkellä 19.

Nyt olen siinä tilanteessa, että voin kahdesta ekasta alkutahdista sanoa, mikä maa on kyseessä.

Kaikkien ehdokkaiden videot voi käynnistää ja laulujen sanat (+ englanninkieliset käännökset) lukea virallisen euroviisusivuston kautta www.eurovision.tv. Maat löytyvät ruutuina etusivulta kohdasta Participants.

Youtubesta löytyvät myöskin kaikki videot ja usein vaihtoehtoisesti live-esiintymisiä musiikkivideoiden ohella. 

Tai tässä ”recap” eli pikku pätkä kaikista 39 kappaleesta kätevästi peräkkäin 14 minuutissa.

Arvioin tässä kaikki kappaleet ja annan pisteitä 1:stä 5:een. Täysin oman maun mukaan julmasti arvottaen. Listaan maat aakkosjärjestyksessä.

Vertailen näissä arvioissani aika monia kappaleita ”viime vuoden viisukappaleeseen”, sillä vaikka viisuja ei 2020 järjestetty, kaikki kappaleet olivat valmiina ja kuunneltavissa viikkokausia viisuja ennen. Tosifanit siis tutustuivat niihin intensiivisesti. Nuo biisit oli julkistettu videoineen, mutteivät olleet laajan yleisön tietoisuudessa.

Huomattavan moni maa valitsi lähettää vuoden 2020 artistin uudestaan eri kappaleella 2021 viisuihin. Tiettyjen artistien oma tyyli tuli minulle tutuksi jo vuoden 2020 kappaleesta ja nyt sitten huomaan, onko samasta tyylistä pidetty kiinni, kun pääsevät tänä vuonna lavalle asti esittelemään sen.


Alankomaat - Jeangu Macrooy - Birth Of A New Age

Kappaleen suurin ansio on kai, että tuodaan sranantongo ekaa kertaa viisuihin. Laulaja on lähtöisin Surinamesta ja tässä on kaksi lausetta Surinamen kieltä seassa.

Kertosäkeessä lauletaan ”Yo no man broko mi” / ”You can not break me” / ”Et voi särkeä minua”, mutta ei kestänyt viittäkään sekuntia ensiesityksestä, kun joku vääräleuka twiittasi, että kuulostaa siltä kuin ”broccoli”. Tuo ”broko mi”. Joten parsakaalista tässä kai lauletaan koko maailman mielestä lopulta.

Vähän sekava sävellys, monenlaista osiota ja saundia ja suvantokohtaa ja rytmiä ja taustakuoroa. Tämä on tällainen tunnelmapala ilman hirveän innostavaa kohokohtaa.

Rytmi on hyvä, etualalla olevasta erikoisemmasta rytmistä plussaa. Alkuosat ovat parhaimmistoa ennen kuin sopppaan tulee kaikki muu ja aletaan varioida. Loppupuolella on kivat afrikkalaistyyliset taustakuorot.

Sanomaa on. Laadukas kappale ja sillä nousee joidenkin toisteisten tyhjäpääpoppien yläpuolelle.
4


Albania - Anxhela Peristeri - Karma

Todella perinteisen tyylinen viisuballadi. Albania laulaa sitkeästi albaniaksi. Ihan kiva etninen liruttelu pitkässä nuotissa ja paikallissoittimet. Dynamiikkaa tuotu, kovaääninen alku, taukoja, kasvavia rumpuja ja taas hiljaisia kohtia.

Draamaa on kybällä sanoituksessakin, nainen on käyttäytynyt jollain tapaa niin huonosti, että ansaitsee nyt Jumalan koston ja rangaistuksen ja kaiken surkeuden.

Tieteellinen kysymys: Olisiko Albanian videossa jotain tekstiä valottavaa tapahtumaa, kun en tajunnut sitä filmiä ihan tarinana? Vastaus: ei. Riitelyä keittiössä miehen kanssa, siinä voisi olla jotain pahaa tekoa naisen puolelta. Mutta mitä nämä tyttökaksoset sitten tekevät siinä, lapsuuspalautuma. Mitä ovat nämä persoonallisuudet vai kaksoset, punamekkoinen ja valkomekkoinen laulajan kopio (vaikka ei oo Baccara)?

On tämä nyt lähinnä powerballaditurhake, keskivertokamaa. Vanhanaikainen, kuolevaa lajityyppiä. On täällä silti pahempiakin. Tässä on sentään melodiaa.
2

Australia - Montaigne - Technicolour

Aika paloiksi hakattua saundia. Tämä biisi ehkä rukoili viime vuoden biisin sanoin ”Don’t break me”, mutta hajottivat kyllä fragmenteiksi kertosäkeen tienoon.

Plussaa on laulajan persoonallinen ääni, jodlauskohdat ja ylipäätään persoonallinen ote myös sävellykseen. Melodioissa on jopa jotain irlantilais-kelttiläistä eli Cranberriesiä.

En niin kovin paljon pidä huuteluista elementtinä, ja laulun seuraaminen jotenkin keskeytyy pre-kertosäkeen tauotettuun hakkelukseen, ja sitten tämä menee ihan säpäleiksi.

Kertosäkeen taustalla hakataan lekalla metallilevyjä ja peilejä paloiksi. Bridge on vähän turha huutelu. Livenä voi olla haastavaa saada jodlaukset ja muut kohdilleen, aika vaikeasti laulaja laulaakin live-esiintymisvideossaan.

Silti tämä on sentään mielenkiintoinen ja vahva oman tiensä kulkija ja siksi parhaiden biisien joukossa. Kertosäe alkaa kuulostaa hyvältä, kun vähän tottuu. Kyllä tällaiset eksentriset taidepläjäykset kuitenkin ovat jotenkin mun juttu. Jotain erikoisempaa.
5


Azerbaidzan - Efendi - Mata Hari

Ihan okei, että haluavat nyt näyttää tämän oman tyylinsä, jota eivät viime vuonna päässeet esittelemään lavalle.

Efektejä on laimennettu viime vuoden Cleopatrasta, mystistä möminääkin; ikävä kyllä. Möminä oli todella hätkähdyttävä viime vuoden kappaleessa elementtinä: videokuvassa nuoren naisen kasvot, mutta äänenä tulee jotain manalan matalaa bassoloitsua. (Tässä viime vuoden biisin video Efendi: Cleopatra. Jos tarvitset painajaisen.) Tässäkin biisissä käytetään pätkä möminää, mutta ei niin intensiivisesti. En tarkoita noita ma-ma-ma-maa-kohtia, vaan Yalan da men yanan da men yaman da men -kohtia.

Nyt on kyllä budjetti loppunut eli käytetty jo viime vuoden megakalliiseen videoon. Nyt tanssitaan kiltisti studiossa ilman kultakylpyjä ja urheiluautoja.

Kunnon pillit tässä. Tämmöinen etnobilekappale taaskin, ihan jees, asennemuija. Hyvät bileet lopussa, rytmilaitteet ja metelit kaakkoon, vähän lyhyeksi jäävät vaan.
3


Belgia - Hooverphonic - The Wrong Place

Ai siinähän onkin tällä kertaa Geike laulamassa, joka oli taannoin hyvä hollantilaisen Bløfin kanssa duetossa. Hooverphonic on toimiva yhtye, jonka naissolisti saattaa vaihtua kesken bändin uran. Viime vuonna oli sama bändi, mutta nuorempi laulajatar.

No onpa kauhuvideo, joka sisältää murhan. Taustamiesten taustakuiskailut on ihan hyvä erikoinen elementti ja kappaleella on omaa tyylillistä erottuvuutta; tämä on niinku ihan oikean bändin ihan oikea markkinoille tuotu kappale eikä mikään viisuja varten väkerretty viisu.

Parempi kuin viimevuotinen, joka oli ylitylsä. Mutta mihin biisi menee? Ei oikein minnekään. Kertosäe ei palkitse, tai siis on pettymys, ettei tule hyvän kuuloista kohokohtaa.

Myös juuri tärkeiden lyriikoiden painotus intensiivisessä kohdassa on lingvistisesti luonnoton. (Siinä ilmeisesti paljastetaan murhan motiivi: ”Don’t you ever dare to wear my Johnny Cash t-shirt!”) Mutta kuten joku totesikin, ei yksi t-paitavitsi riitä luomaan kokonaista hyvää kappaletta.

Aika pliisu vaikutelma jää. Sellanen keskitason okei-musiikki.
3


Bulgaria - Victoria - Growing up is getting old

Hetkinen, mikä tämän sanoma titteliä myöten on? En minä halua kuulla, että vanhenen. Surettaa sellainen. Tekstissä onkin ahdistusta.

Hyminälinja ja laiskansöpö hiljainen laulutyyli otettu edellisvuodesta sellaisenaan. Viuluja ja elokuvamusiikkimaista sinfoniamaalailua. Saundin rakennus tunnelmineen jätetty  samaksi. Mikä on ihan okei, kun kerta on erottuva tyyli.

Mutta onko tämä tylsä? Mistä pitäisi saada kiinni? Edellisvuoden biisistä muistan kyllä yhden kohdan vielä vuoden jälkeen, mutta tästä en heti keksi muistettavaa melodiakulkua. Pari kaunista pätkää on sävelessä.

Ehkä tämä on tällainen kaunis, johon jotkut ihastuvat täysin. Minua jotkin asiat häiritsevät. Menee liian ylitunteelliseksi lopun megakuorot ja patarummut. Hyh tuota sinfoniaa, en henk. koht. kestä. Tulee myös se tuntu, että mitä tyttö nillittää; en saa melankoliasta kiinni.

Ja harmi, kun viime vuonna sama laulaja oli sellainen herkkä tyttönen ja nyt esitetty vanhana ja vanhan ajan ihmisenä, konservatiivisissa vaatteissa. Vanhennettu sata vuotta. Minua se nuoruusversio puhutteli enemmän.

Mutta tunnustan kappaleen omintakeisen otteen ansiona.
2



Espanja - Blas Cantó - Voy a quedarme

Laulaapa miekkonen korkealta ja vielä korkeammalta. Perinteiset piano ja viulu.

Viime vuoden kappaleen ”uni-universon” toisto ärsytti, tämä kappale ei ärsytä. Toisaalta tästä ei jää sitäkään vähää mielikuvaa melodiasta tai mistään. Vain taustanaiskuoron papa-paa-paa ehkä.

Tämä on niin laimea, että ei herää edes palavaa kysymystä, mistä tässä lauletaan. No katsoin lyriikat kuitenkin ollakseni reilu. Aa, romanttislyyrinen rakkauden ja uskollisuuden vakuuttelu. Perus.

Mutta sitten tulee yllätysmummo videoon eikä kyse olekaan suhteesta naiseen, vaan rakkaudesta edesmenneeseen mummoon. No nyt.

Videossa dynaamisempi kuin livessä, jonka ensin katsoin. Vähäsen saa kiinni tunteesta. Perusballadi silti, liian keskivertomelodiat.
2

Georgia - Tornike Kipiani - You

Valssahdus. Onkohan tämä näiden viisujen ainoa valssi? Ei olekaan, unohdin Ranskan jo.
Missä rock? Viimevuotinen Tornike oli loistava, vimmainen ja omalaatuinen mestariteos, aivan kärjessä omalla listallani (tässä video Tornike Kipiani: Take me as I am).

Harmi, että mennään nyt näin rauhallisella ja kapinoimattomalla.

Joku havaitsi, että alkutahdit ovat kuin Annie’s Songista, joka on tylsä tai kauhea tai miten sen nyt ottaa. Ja se on ikävä kyllä ihan totta. Sekä samankaltaisuus että minustakin siinä kappaleessa on jotain puistattavaa. Plus että jouduin laulamaan sitä yläasteella big bandissä ilman että kukaan meistä oli koskaan kuullut levytystä alkuperäisestä.

Silti tässä on jotain kiehtovaa. Paremmille vesille päästään lopussa naishuutokuoron kohdalla, niissä on häivähdys viime vuoden biisistä.

Mutta ei, ei tästä hyvää kappaletta tule.
1


Irlanti - Lesley Roy - Maps

Tosi hyvä. Tykkään, että on kunnolla nopea kappale, joka rynnitään läpi energisesti kuin saksalainen marssitekno.

Parempi kuin viime vuoden Lesley. Kivat melodiat ja rummutukset rumpusetillä. Parhaimmistoa. Joka kuuntelulla edelleen hyvä.

Tässä on enemmän sävelkulkua kuin useimmissa muissa tämän vuoden kappaleissa. Subtiilisti tulee irlantilaisvaikutteita esiin saundimaailmasta, onko ne rummutukset vai melodiat vai muut soittimet vai mikä tuo sen irlanti-perinnefolk-tunteen kivasti. Tässä on jotain tunteisiin käyvääkin.
5


Islanti - Daði og Gagnamagnið - 10 years

Tämä bändi oli vahva voittajasuosikki-ehdokas viime vuonna. Ihan sopivaa, että pitävät viime vuoden kappaleen tyylit ja visuaalit. Niin että oikeasti pääsevät ne nyt esittelemään. Tämä on tämän bändin jippo. Tavisverkkarit oudon vihertävän värisinä, kasarigrafiikat, tahallisen epäcoolit tanssiliikkeet, luonnollisen eleettömästi laulettu svengi.

Ja selvästi feikit soittimet on pidetty, jotka vielä syöksevät tulta nyt, hah. Vaikken kaiken lajista hassuttelua osaakaan arvostaa, niin tämän tyylistä kestän. Tämä esitys on jotenkin kotikutoinen ja siitä tietoinen, ja lopulta symppis nimenomaan.

Kiva että Daði laulaa myös matalalta tässä jonkin verran, ääni on miellyttävä siinä. Viulualku ja lopun lapsikuoro ovat irrallisia hetkiä, jotka eivät toistu ja jäävät ilmaan, eivät sulaudu kokonaisuuteen osana.

Soft discofunk 70-luvulta. Melko nopea rytmi. Tämä on niin erottuva ja omanlaisensa ja kepeän smooth, että arvostan kyllä.
4


Iso-Britannia - James Newman - Embers

Jamppa röyhkeilee ketjut kaulassa kuin joku räppäri tunnelissa laittomissa koronabileissä nuorison kanssa ja yrittää sinne asettua ikään kuin sujuvasti omaan tilaansa. Voi tulla vaikutelma ”siel on ny keski-ikänen setä vähä väärissä reiveissä” mutta bailatkoon nyt sitten.

Tieteellinen kysymys: Onko James Newman keski-ikäinen kuten haukun, vai onko hän nuori, joka vain näyttää ikäistään kypsemmältä? Vastaus: 35 vuotta. Tuon videon nuorisobileisiin siis oikeasti vähän vanha.

Tykkäsin viime vuoden Jamesin Last Breathista aika paljon. Tässä on vähemmän muistettavaa koukkua. Kuitenkin edelleen hyvälaatuinen ja suvereeni biisi. Mukava ja positiivinen. Klubijammailua, pulputtavia koneita, sormennapsuttelua ja torvia. Käheä ääni on kiva.

Näillä Jameseilla iso-Britannia on päässyt eroon muutamasta vanhentuneesta käsityksestä, millainen lähettämänsä euroviisun pitää olla. Ja lähettää ihan oikeaa/tavallista (radio)musiikkia vihdoin. Ei kato TARTTE joka kerta olla sellainen sanoma, että ”we are all brothers and sisters and the universe and we will rise and survive and mankind of brotherhood together”. Paitsi että on tässäkin sellainen kohta: ”So take my hand, and forget the past. We’re in this together, there's no looking back.” Hmm.

Nyt on kuitenkin ihan hyvät bileet.
4


Israel - Eden Alene - Set Me Free

Tämä on kai eka, joka jäi soimaan päähäni heti kahden kuuntelukerran jälkeen. Tästä jää päähän sekä ”seeet me free” -kohta että ”oh-oh-ouo.”

Niin freesi, kuten viimevuotinenkin Eden. Tämä ei ärsytä taaskaan, tämä on taas sellainen harmiton mukava, jota kuuntelee mielellään. Kaunis ääni. Hyvää poppia.

Video ja kappale uudistettiin maaliskuun aikana! Uusi arvio:
Höhh, ei tämä nyt välttämättä parantunut. Poistivat juuri mieleenpainuvan o-o-oun, siitä kohdasta jäi nyt jotain puuttumaan. Se kuulemma häritsi ihmisiä. Ja onpas korkeat kukkopillin vinkaisut lisätty loppuhetkille, huh, mitenköhän lähtee livenä, vähän riski?

Edelleen sujuva kappale ja sellainen runsas, että mielenkiinto pysyy yllä: aina tulee jotain uudenlaista osiota, ääntä tai rytmiä. Itämaisiakin saundeja. Set me free -kertsi on edelleen toimiva ja mukava.
4


Italia - Måneskin - Zitti e buoni

Bändillä on tanskalainen nimi (suom. kuun loiste), koska basistinainen on puoliksi tanskalainen. Tämä kappale nähdään heti Suomen kilpailijana, koska on ainoa toinen raskaan kuuloinen rokki tänä vuonna.

Ihqu protestirokki. Toisin kuin Espanjan kohdalla, tästä tuli se olo, että haluan tietää, mitä tässä lauletaan. Kun paasaa niin intensiivisesti asiansa puolesta. Hyvä yksilöllinen teksti, ei kliseitä; tyypillistä kapinaa toki, ”kaikki vaan puhuu paskaa”. Tähän mentaliteettiin on helppo yhtyä. Viisuversioon piti kuulemma vielä sensuroida ”munat” sanoituksesta.

Live-esiintymisen videossa naurattaa se, kuinka tällainenkaan raskas vaihtoehtobändi ei ihan pääse italialaisuudesta ja tyylikkyydestä eroon: pitää olla laulajalla haute couture glitterglamrock-asu, ja pitää olla klassiset viulut mukana.

Totta on kyllä, ettei tässä hirveästi melodialla koreilla. Kelpo kipale kuitenkin. Kertosäettä voi moshata.
5

 

Itävalta - Vincent Bueno - Amen

Ei oo hääppönen. Voi voi kun viime vuoden viisunsa oli menevä ja kepeä ja mielenkiintoinenkin poppisbiisi, ja nyt on niin standardimarssiballadi. Ja synkkä, suhteen hautajaiset.

Hyvä kysymys, miksi pitää tuoda hautajaismarssi viisuihin. Tämä olisi ollut Dannyn kanssa kova pari.

Äh, huonosti animoitu lintu videossa. Rumpurytmi hump-hump ja tamburiini. Ei tämä vie mukaansa mitenkään. Vain laulutaito on positiivista.
1


Kreikka - Stefania - Last Dance

Aika hyvä! Tässä on nyt näitä nykyajan kasarivaikutteita, rumpubiitti muutoin modernimpaan kappaleeseen. Hyvän, sujuvan tuntuinen. Alkaa balladina, mutta muuttuu kasaridiskoksi. O o ou -taustakuorot aika läsnä.

Video on jokseenkin korni, mutta katsoohan sitä kuin leffaa, että mitä tapahtuu. Supersankarilinjalla ja taikatempuilla jatketaan edellisvuodesta, on lentävä Pegasus ja mytologiat.

Jotkut kohdat melodiassa säväyttävät, tuntuvat heti kauniilta, ja se on hyvä merkki. Ai nyt mä tiedän mitä tämä muistuttaa: Belgiaa 2017, joka oli huippu! Osa melodiaa ja rytmitys muistuttaa sitä.

Miten hyvä nykydisko. Onhan tämä kaupallista ja perinteisen euroviisumaista poppia, mutta hyvin tehty. Miellyttävä nopea ja voimakas kappale.
5


Kroatia - Albina - Tick-Tock

Odotin, että mitä halpaa teinipoppishaibaa on tulossa, mutta ilahduin. Ihan kiintoisa. Onhan tämä kevyt ja itseään toistava poppi, mutta melko miellyttävä kuunnella. Yhdistelee laulukielenä englantia ja kroatiaa.

Ei kovin uudistava, mutta on tässä sentään törähtelevät torvet, plussaa niistä, nostaa tasoa mielenkiintoisemmaksi. Melko kliseinen kuitenkin.
3


Kypros - Elena Tsagrinou - El Diablo

No jo on hönkäykset. Tummat äänimaailmat ja oikein kelvollinen melodia kertosäkeessä.

Kypros on tällaisella ihmeellisellä puolipornolinjalla ollut usein, siis esiintyjien liikehdinnän ja vaatetuksen kannalta, hmm. Viimeksi viisulavalla oli läpinäkyvään muoviminiasuun kääritty ja siten lähes alastomalta näyttävä nainen. Saa nähdä, mikä on asuste tässä sitten.

Tästä piti Kyproksen konservatiivikristityille selittää, että kyse on vain rakastumisesta renttuun eikä ”el diablo” viittaa saatananpalvontaan. Vaativat mielenosoituksin kappaleen hyllyttämistä.

Olin oikeastaan aika positiivinen, mutta kappaleen tappaa minulle lapsikuoron lällä lällä lieru -lallatus. Miksi piti sellainen laittaa? Viime vuonna sama lällällällää tappoi minulle Irlannin Lesley Royn kappaleen. Lisäksi olen allerginen lapsikuoro-osuuksille aikuisten popkappaleissa ja varsinkin nyt tällaisessa kielletty rakkaus -aiheisessa kipaleessa en tiedä, mitä ne skidit tässä tekevät. Jos sen leikkaisi pois niin kappale olisi vähintään tuplasti parempi minulle. En kestä tuota kohtaa enkä ehkä muitakaan lastenlaululta kuulostavia kuiskattuja kohtia. Saisko ensi vuonna viisut, joissa ei ole yhdessäkään kappaleessa lällälällälierua! Vaatimaton toivomus!

Kertosäe on silti aika ihana! Huh kamala, tämä on nyt sellainen guilty pleasure. Kohta annan anteeksi jopa lapsikuorot, lällätykset ja hönkimiset, koska tämä biisi vaan jyrää.

Vähän Cicciolina-ilmiö: onpas mauton ja simppeli repäisy, mutta en voi vastustaa tällaista tietynlaista mollimelodiaa. Rakastun tähän yhä enemmän.
5


Latvia - Samanta Tīna - The moon is rising

Selvää oli, että eksentrinen nykiminen jatkuu tämän artistin tyylinä viime vuodesta. Viime vuoden kappaleeseen kesti tottua. Tämä on ehkä vähän helpommin lähestyttävä.

Täynnä uhmakasta naisten voimaantumisasennetta, ylpeyttä ja pöyhkeilyä. Hmm, rulettaa voi vain ilman housuja, tai siis ilman mitään alaosaa? Ei hitto näitä nykyasuja.

Voimakas lauluääni pääsee pitkissä ja kovissa nuoteissa oikeuksiinsa ja esiin. Digitaalinen äänimaailma, aikamoinen basso, irrallisia elementtejä, pelkkiä vocalseja tauoilla. Papadaat ja outo hymähdystausta alkavat vähän ärsyttää.

On tämä silti kokonaisuus ja linja. Eikä mikään hirveän käsittämätön. Mutta en nyt varsinaisesti samaistu tähän emotionaalisesti tai saa yhteyttä.
3


Liettua - The Roop - Discoteque

Jotenkin hyvä, että The Roopilla on selkeä oma linja esityksen ilmeen suhteen, graafiset jutut ja kirkkaat perusvärit ja oma tanssityyli. Tietää, mitä saa. Kertovat omaa tarinaansa uskottavasti tässäkin esityksessä. Viime vuoden The Roop oli yksi voittajasuosikeista, aika erikoinen ja ilahduttava kappale. (Tässä linkki The Roop: On Fire) 

Tykkäsin viime vuoden On Firesta ja tykkään tästä. Parasta tässä on kertosäkeen synkkä mollikkuus ja samalla sen kaikuva saundi, jotenkin uhkaava ja uhkea.

Samalla taas tämä on niin kulmikas, ettei tämä minulle ole mikään tansittava discobiisi ollenkaan. En minä tällaista nytkivää geometriaa voi tanssia. (Tai just korkeintaan tollasella Talking Heads Once in a lifetime -tyylillä, joka on enemmän abstraktia taidetta kuin bailaaamista.)

Näiden viisujen tanssittavat kappaleet ovat sellaisia pehmeitä ja lipuvia ja smooth ja funky; tämä ei yhtään houkuttele tanssimaan, vaikka juuri siitä tässä puhutaan.

Mutta sävellyksenä ja taideteoksena tämä vetoaa minuun huimasti. Parhaimmistoa.
5


Malta - Destiny - Je Me Casse

Ääni on kyllä hieno. Svengaahan tämä. Vähäsen alkavat ehkä tällaiset Netta-voimaantumisbiisit väsyttää, linjalla I’m not yor toy stupid boy.

Lyriikoista tai siis kappaleen ainoasta ranskankielisestä lauseesta sen verran selitystä, että kuulemma ranskan slangilla ”Je me casse” tarkoittaa ”Nyt mä häippäsen”. Täysin vääriäkin tietoja on nähty mediassa, mutta tämä on se oikea totuus.

Leidit vesiputouksessa keikistelevät, heh. Moderni äänimaailma tai siis en tiedä onko tällainen retrous minun lajini, ei oikein ole, vanha torviswing. Uusi ja vanha vaihtelevat eri osioissa.

Mutta miellyttävästi sujuvaa äänimattoa kuitenkin. Ei, en kyllä ymmärrä, miksi tätä povataan jopa voittajaksi.
3


Moldova - Natalia Gordienko - Sugar

Voi voi mikä barbi vaaleanpunaisessa korsetissa ja sensuelli äänenkäyttö. Aikamoinen satsaus videon karkkimaailmaan, siinäpä selkeää visiota ja värilinjaa. Ja sitten kaikki tanssimaan tätä ryhmätanssia. Siellä on tanssivat jäätelötötteröt hei!

Erikoisia elektroniikkapimpahduksia ja muita ääniä. Ja aika jyräävän bassoisia osia kontrastina korkeille pulputusäänille. Melko innovatiivinen, siitä pointseja.

Kai tämä on joku tanssikappale. Menevä, nopea, kepeitä paloja. Aika hömppä ja ei hirveästi aiheuta tuntemuksia.
3


Norja - TIX - Fallen Angel

Humpatihumpati ysäripoikabändijumputiäänimatto trrringtringrumpukone. Voihan geneerinen melodia.

Tottakai esityksen ilmiasu on tarkoituksellisen överi, ei siinä mitään kummaa. Siellä on kultaketjut ja enkelinsiivet. Tämä on nuorison lemppariartisti, joka esittää fiktiivistä turkkeihin ja blingblingiin pukeutuvaa hahmoa showssaan ja ilmeisesti Norjan abinuoriso on syynä siihen, että juuri tämä voitti karsinnan yleisöäänestyksen.

Artistin taustahistorian sympatiapisteet (ujo ja Touretten syndroomasta kärsivä poika nousee opiskelijabileiden juhlituksi laulajasankariksi) eivät kuitenkaan tee huonosta kappaleesta hyvää. Vanhanaikainen ja hitaantylsä kipale.
2


Pohjois-Makedonia - Vasil - Here I stand

Melkein oopperalaulua vibraattoineen. Hiljaisemmat kohdat kuulostavat kireiltä ja vaikeasti lausutuilta, pientä häiritsevää. Vasililla on klassista laulukoulutusta ja ääni taipunee tähän teokseen sikäli nuotilleen livenäkin.

No onpas kokonaiset orkesterit siellä. Aika mahtipontinen pläjäys ja sitten taas täysillä vedetään kurkku suorana.

Mutta harmi tällainen hidas taiteellis-erikoinen ja vanhanaikainen balladi, jossa on vaikeaa saada kiinni vaihtelevista osioista, ei tarttuvia melodioita. Ja sitten vielä vähän teennäiset elkeet, joiden johdosta tämä ei iske, koska tuntuu jotenkin epäaidolta yritykseltä. Edellisvuoden Vasilin svengi oli paljon parempi.
1


Portugali - The Black Mamba - Love is on my side

Maalailevaa hidasta tunnelmointia, jollainen käy usein tylsäksi. Tässäkin alkavat ajatukset harhailla ihan pois kappaleen aikana. Höh, nytkö Portugali laulaa englantia eikä portugalia.

Prince-viboja tulee sitten kun rumpurytmi alkaa: äänenkäytöstä ja instrumenteista; viulut ja sähkökitarat; ja sävellyksestä ylipäätään.

Mutta aika laimeaksi jää. Tykkään sitä vähemmän mitä useammin kuuntelen. Adieu.
1


Puola - Rafał - The ride

Hah hah haa, Puola lähettää Teflon Brothersin Baby I love youn, jota Suomi ei lähettänyt. Mutta ilman räppiä. Kertosäkeen ”It doesn’t matter” -kohdassa sama melodia.

Puola tilasi tämän sävellyksen joltain Ruotsin hittitehtaalta, ei vissiin ollut omaa intoa tai ideaa tänä vuonna. Laulajaksi laitettiin joku Puolan telkkarin pelishown juontaja.

Virkistävää, että on näitä diskopoppeja täällä. Tämä on tällainen seminykyaikainen? Syntikkasaundeja riittää. Mukava tanssibiisi, ei aina tarvitse olla niin vakavia merkityksiä. Mutta ei tässä mitään muistettavaakaan ole.
3
 

Romania - Roxen - Amnesia

Keskivauhtista nykypoppia. Persoonallinen ääni on tässäkin kappaleessa kiva. Hyvää melankoliaa ja synkkyyttä ja vähemmän kliseinen teksti. Nämä kallistavat heti myönteiselle puolelle.

Tässä on puoleensavetävää tyyliä. Tykkäsin viimevuotisesta Roxenista myös. Tässä on jopa vanhanaikaista viisusinfoniallisuutta yhdessä osiossa, mutta ei häiritsevällä tavalla.

Tosin aikamoinen autotunemassacre studioversiossa, mikähän on ero livelaulantaan tällaisen jälkeen. Suvereeni laatukappale kuitenkin, ihan oikeaa musiikkia, melodiaa, ja sanomaakin on.
5


Ranska - Barbara Pravi - Voilà

Herkkä valssahdus. Minimalistinen dramatiikka. Tehokeinona vähitellen nopeutuminen. Hyvin perinteikäs chansonmainen. Edith Piafista puhutaan vertailukohtana.

Ei vain ole yhtään minun tyyliäni tällainen semitaiteellinen ranskalaisuus. Toistoakin ihan liikaa. (Juu, senkin ovat tilastotieteilijät laskeneet: 32 x voilà!)

Minua tämä vähän tylsistyttää. Tämä on korkealla voittajaehdokastilastoissa, mitä en ihan ymmärrä.
2

Ruotsi - Tusse - Voices

Ei tämä nyt kovin muistettava ole, mutta oli Melodifestivalenin finaalista itselleni parhaiden joukossa. Keskitaso, ihan kiva, ihan nätti. Tusse on sitten mies, sitä ei välttämättä pinkissä satiinijakussa ja naistenmallisessa kaulakorussa huomaa; androgyyniyshän on tulevaisuuden muotitrendi.

Mutta kaikki Ruotsin kandidaatit ovat niin mainstreamattuja, että siihen joukkoon se katoaa tämäkin kappale, ei mitään todella uutta. Aika vanhanaikainen viisu taustakuoroineen, liian tyypillinen.

Ei, en ymmärrä, miksi tämä on vedonlyöjien tilastoissa kovempi voittajakandidaatti kuin Suomi. Miksi oi miksi. Koko maailma on illuusiossa, että kun etikettinä on Ruotsi, sieltä tulee aina ykkönen. Eikä tule.

Jonnii verran vaihtelua kappaleessa kuitenkin on ja hyvä energia ja sulavuus. Perinteistä viisutunnelmaa ja vähän melankolinen. Kertsi on ärsyttävän yhdentekevä.
3


Saksa - Jendrik  - I don’t feel hate

Okei, kuinka monta hassuttelumusiikin hassutteluelementtiä tähän on onnistuttu änkeämään? Ukulelen rämpytys, viheltely, hassu möreä ääni, hassu kimeä ääni, pörisevä trumpetti, välihuudot, steppailukin vielä.

Instrumentaali-väliosuudet ovat okei. Ne kuulostavat hyviltä.

Laulajalla on musikaali- ja näyttelemistaustaa ja sen näkee ehkä teatraalisessa lähestymistavassa. Sanoma on tärkeä ja ymmärrettävä, eli pysy vahvana ja kiusaajien ja haukkujien kommenttien yläpuolella ja elä silti oman makusi mukaan.

Ja tässähän on kilpailija Suomen keskisormelle, tässä lauletaan myös keskisormen heiluttelusta. Paitsi toisin päin, että sillä ei itse haluta vastata ilkeille ihmisille. En tiedä päästetäänkö videon jättikeskisormi-asu viisulavalle... Voisivat tehdä jotain yhteistyötä Blind Channelin kanssa teemasta.

Tällainen tekopirteyden huipentuma ei nyt iske. Ennen kaikkea ärsyttävä rämpytys, mutta toisaalta täytyy myös arvostaa näitä artisteja, jotka seisovat tosissaan positiivisuuden sanoman takana.
2


San Marino - Senhit - Adrenalina

Hormonihumppa? Rakkaussuhteesta ei välttämättä tule ensimmäisenä adrenaliini mieleen. Mikä meni pieleen biologian opetuksessa?

Tylsähkö. Räppäri pelastaa osan biisistä, mutta ei tämä ole millään tavalla mielenkiintoinen. Räppäri Flo Rida on siis joku erittäin kuuluisa maailmankuulu USA:lainen artisti, josta ei ole vielä varmaa, tuleeko hän henkilökohtaisesti esityksessä viisulavalle vai onko vain mukana taustanauhalla.

Laulaja varmaan stailataan tyrmääväksi kuten videoilla tähän mennessä, värikkäissä peruukeissa ja räikeissä meikeissä.

Hyvin modernia menoa ja sikäli katu-uskottavaa. Mutta mitä erikoista tässä kappaleessa näkisin. On silti yksi ennakkosuosikeista. Mainstream-keskitasoa korvilleni.
2


Serbia - Hurricane - Loco Loco

Pitkälle vedetty ibizabailaustyyli. Kevytpop. Ei minua niin innosta konseptina, vaikka onkin peruskelvollinen biisi.

Ihan kiva peruslatino. Ja vielä serbiaksi. Mukana laulettavia kohtia ovat ”ram bam bam”, ”sam sam sam” ja ”loco loco”. Ja ”baby baby”.

Tämän ulkonäöllä ratsastavan naistrion livelaulu oli heikohkoa viime vuonna, joten en tiedä, mitä tästä tulee.
3

Slovenia - Ana Soklič - Amen

Aamen ja hallelujaa. Saas nähdä, miten tämä rimmaa Itävallan Amenin kanssa.

Yllättävää, kuinka tumma äänen väri ei sovi nuorehkolta näyttävän blondin ulkonäköön.

Ääni on oikein komea, mutta tämä hyvin hidas sävellys ei kosketa minua mitenkään. Mäiskitään menemään kuoropowerilla, mutta miksi.
1


Suomi - Blind Channel - Dark Side

Tarttuva, energinen, rehellinen, rock. Kapinaa tarvitaan. Hyviä melodioita raskaasta tyylilajista huolimatta. Kunnon raskaat kitarat aina kertsin alussa, näitä pitääkin olla maksimissaan.

Tämä on joku fuusio, ei pelkästään rock, kun on elektronista pimputusta ja räppiosuutta. Saumaton kokonaisuus elementtien kesken.

Suvereeni live kahdella solistilla. Erottuva.
5


Sveitsi - Gjon's Tears - Tout l’univers

Pelottava video. Nyt mua pelottaa ajaa autoa. Älä ny perhana aja avaruudessa.

Koskettavuudelle rakennettu koko teos, herkkyyttä ja kontrastina suurta paisumista taustakuoroin, viuluin ja erikoisemmin rumpukompein.

Olisiko jo liian alleviivaavaa dramatiikkaa ja vähän liikaa tuskaisaa kärsimystä. Laulu menee todella korkealta koko ajan ja kuulostaa kireähköltä.

Tätä rakastetaan maailmalla niin paljon, että on suunnilleen voittajakandidaatti. No huh. On tässä sentään melodiaa ja ansiota, mutta ei selvästi ole minun tapaukseni.

Tieteellinen kysymys: Eikö Sveitsin sanoista saa (käännöksenä) edelleenkään mitään loogista selvää, mistä on kysymys? Vastaus: ei.

Ei kosketa, vaikka niin kovasti yrittää koskettaa. Etäiseksi jää. Niin miksi tämä olisi joku itkettävä sitten.
2


Tanska - Fyr og Flamme – Øve Os På Hinanden

Kasaridisko! Juuri tällä kappaleella ja esiintymisvisuaaleilla tanssimuuveineen nämä miehet olisivat voineet seisoa viisulavalla vaikka 1984. Sikäli hauska retroilu, vie ihan historiaan.

Laulajan pinkeähkö ääni vähän häiritsee. Lopulta huomaa, että on tämä aika kauhea loppujen lopuksi. Eikä tanska ole kovin kaunista kuunneltavaa.

Hämmästyttävä aikakone, siinä suurin ansio.
2

Tšekki - Benny Cristo - omaga

Tämä jää aika hyvin päähän ja video on symppishauska, siinä eläydytään pätkiin tunnetuista filmeistä. Ihan kelpo. Hyvät elektroniset nykysaundit. Kah, olihan siellä tsekkiäkin pätkä, kuulin oikein.

Viime vuoden Kemamassa oli jännemmät rytmit, tämä on enemmän tavis. Mukava ja iloinen humpati humpati kuitenkin.

Fun fact: viime vuoden Kemama-otsikko oli tarkoitetu lyhennökseksi lauseesta ”Okay mama”, ja tämän vuoden Omaga on ”Oh my God”.
4


Ukraina - Go_A - Shum

Voi luoja. Tai siis tämä tyyli tunnetaan viime vuodesta. Etnotekno ei ole uutta. Yllättävänä vetona voi saada paljon tykkääjiä. Tavaramerkkinä on laulajattaren etninen kireä nasaalinen ”korkealta ja kovaa” -lauluääni, joka on tänä vuonna ehkä sentään hieman pehmeämpi kuin viime vuoden kappaleessa.

Periaatteessa kiva, että on rohkean erilainen linja, mutta primitiivisesti fiilispohjalta minun on vaikeaa kuunnella tätä. Rasittavaa ja lisäksi hermostun tällaisista nopeutuvista osioista, joissa rytmi käännetään kaakkoon liu’uttaen. Mutta se on ehkä vaan mun psykovika. On tämä nyt mieleenpainuva kipale ainakin.

Ensin julkaistun videon visuaalit olivat aika ahdistavat, tervetuloo Tshernobyliin. Mutta tätä todellisuutta me eletään, tiedän, on karseita haalareita ja naamareita, jotka halutaan vihdoin riisua.

Video ja kappale uudistettiin! Uusi arvio:

No nyt tämä parani tiivistämällä. MÄ SANOIN jo ekan videon kohdalla ”tervetuloo Tshernobyliin” ja nyt ne ON siellä ja polttaa ydinjätteitä. Mahtavaa. Siellä on nuotio ja haukka metsässä ja taustalla siirtää Tshernobylin kupoli. Ja on ihan oikeat reivit.

Uuden version johdosta huomattava osa ärsyttävyydestä poistui. Sellainen, mikä minua hiersi, kuulostaa nyt pehmeämmältä.

Uusi video kertoo olennaisimman selkeästi ja on tyylikäs ja kiinnostava. Kappale alkaa kolkutella titteliä "hieno ja erikoinen teos".
4
 

Venäjä - Manizha - Russian Women

Aika harvinaista tyylilajina tällainen kokonaisräppi. Asenteesta eli vihaisesta naisesta eniten pisteitä. Englantiosioita ei olisi tarvittu edes tässä määrin.

Sekä ironinen söpöilyääni että taustakasakkakuorot kiikkuvat siinä osuvan ja ärsyttävän välillä. Äh, on tämä aika pahan kuuloista pääosin.

Sekava kokonaisuus. Huomattavan matala taso musiikillisesti Venäjälle, siihen nähden miten he yleensä panostavat ja hiovat biisejään täydellisyyteen. On tässä hyvääkin, ja yllättävähkö veto.
1

Viro - Uku Suviste - Lucky One

Keskitempojytkytys. Vaikka biisi on keskivertoa ja vähän sekava tai samalla mitäänsanomaton melodiaosioiltaan, niin jokin tässä silti ihmeellisesti vetää puoleensa ja luo tunnelmaa.

Ihan sama vaikutus minuun kuin edellisvuoden Uku: objektiivisesti kappale oli melko ansioton, mutta ihastuin silti kertsiin ihan älyttömästi. Tässä ilahdun jotenkin koko äänimaailmasta.

Ainakin runsaat taustainstrumentit ja äänimatot kiinnittävät huomiota ja luovat dramatiikkaa. Siellä on vaikka mitä ääniä, kasarisyntikkaa, paksu tausta on kiinnostava. Ehkä taustakuorokin ajaa samaa tunnelma-asiaa oikeaan suuntaan.

Oikein hymyilyttävät nuo loppuopulella yltyvät rummun lyönnit ”pu pumm-pum” suoraan kasarirokista. Phil Collinsin haamu.

Tieteellinen kysymys: Miten kävi videon lopussa, ei kai se henkisesti hyväksikäyttävä nainen tule takaisin ja eivät kai ne aloita suhdetta uudestaan just kun Uku tajusi olla ”better off alone”? No en tiedä, se tulee ovelle. Onko koko laulun pohdinta eli suhteen huonouden selkiytyminen sittenkin vain mielenhäiriö?

Tämä on tällainen subtiilin kiva, jota ei oikein voi selittää, miksi sittenkin miellyttää. Tässä mäiskitään menemään rytmillä ja rummuilla häpeilemättömästi, tasaisesti ja voimakkaasti, jokin siinä on hyvää.
5