Tappava kurkkukipu ja nirsoilua lääkärissä

eli Flunssan humppa osa 2. Miten kaikki alkoi, voit lukea tästä linkistä.

Tämä kurkku on ihan kamala. Sitä viilsi yöllä niin saatanallisesti, etten pystynyt nukkumaan minuuttiakaan ja päätin soittaa lääkärille aamusta. Jos saisi vaikka mahdollisimman tehokasta paikallispuuduttavaa suihketta tai kurkkutablettia. Keuhkotkin olivat oikein dramaattiset ja päätin samalla kysyä jatkoa limaa irrottavalle aineelle.

Jos makaan valveilla, visiot sentään ovat hauskoja. Selvästikin viime Hesan-reissun innoittamana näin edessäni Suomen jäänmurtajia eri asennoissa sekä sitten tuon piirtämäni, jonka nimi on ”Apua”. Eiköhän se kuvasta kehoni syvää paniikkia viruksen kourissa, ja kurkkukivun herättämiä tunteita.

Tässä pari muutakin jäänmurtajavisiota. Olivat sitten Helsingin metron värisiä.

Lääkärille mennessä oli pyöräkilpailu välissä ja hyvä kun pääsin vielä sinne suuntaan kadun yli jalan. Olin suunnitellut ajavani ne muutamat korttelit autolla, sillä olin todella surkeassa kunnossa enkä oikein jaksaisi kävellä, mutta se mahdollisuus romuttui, kun vastaanottoapulainen muistutti: ”Tänään on meillä kaikki kadut aidattu sen kilpapyöräilyn takia, katso että pääset jotenkin tulemaan.”

Olenkin aina intuitiivisesti inhonnut juuri tätä meille Venrayhin nykyään tunkevaa pyöräkilpailua, kun se ei aiheuta kuin ruuhkaa ja hankaluutta, suljettuja katuja, ja niin aiheutti nytkin. Kuumeessa yrität raahautua lääkäriisi, niin siinä on metalliaidat välissä.

Lisäksi inhoan niiden sponsoria, kun kilpailun nimi on Binckbanktour ja tämä on kapitalistisikojen juoni, tällaiset uudet hassunhauskat pankkien nimet, joilla ne huijaavat ihmisiä. Jossain vaiheessa muutama vuosi sitten, kun kaikki asiakkaat ja tavikset olivat leipiintyneet isojen pankkien juonitteluun ja ihmisvihamielisyyteen, pankit alkoivat perustaa ja mainostaa pienempiä firmoja, uusia pankkeja, joilla oli kevyitä värikkäitä logoja ja leikkimielisiä nimiä kuten ”Knab” eli ”bank” takaperin, tai sitten tämä Binck Bank. Mutta kun tutkin niiden taustaa tarkemmin, niin huomasin, että ai jaa, eivät nämä ole mitään uusia, nämä ovat vain niiden samojen vanhojen roistojen kuten Rabobankin, ING:n tai ABN:n tytäryhtiöitä. Ja niissä ei palkansaajalle ole varmaan yhtäkään sen parempaa puolta kuin vanhoissa isoissa roistopankeissa. Yrittävät vain näyttäytyä ystävällisempänä imagoltaan. Susi lammasten vaatteissa.

Niin että ei huvita tehdä tilaa jollekin Binckbanktourille, kun on oma henki ja terveys kyseessä.

- Moi, mä oon ihan täynnä viruksia. Sen jälkeen kun lähdin täältä sen ihotarkistuksen jälkeen, alkoi nuhatauti.
Lääkärillä oli ehdotus:
- Ai, saitsä sen täältä odotushuoneesta, siltä yhdeltä lapselta?
- Jaa, luulen ennemmin, että vaikka töistä. Kun laskeskelen itämisaikaa.
- No, se voi olla aika nopeakin joskus.

Kiva kun se mainostaa iloisena, että meiltä saa pöpöjä kätevästi odotushuoneesta. Ylpeänä esittää, että on runsas tarjonta.

Kurkkuni on peruspunanen, mutta on pahempiakin nähty. Korvien kipu ei ole korvatulehdusta, vaan heijastumaa kurkusta. Nielurisani ovat kuulemma siistit ja pienet, vaikkei niitä ole koskaan leikattu. Nice.

Tässä lääkäri oli radikaali, aina kuultuun kansan mielipiteeseen verrattuna, joka on: ”Kuumaa juomaa!” Lääkäri sanoi nimittäin kurkkukipuun, että ”juo kylmiä juomia!”

Mehu.

Sovittiin joka tapauksessa limaa irrottavat poretabletit, ja sitten keskusteltiin nenäsuihkeista ja kipulääkkeistä. Tajusin, että lääkkeiden valitseminen minulle on yksi miinakenttä. Vaara vaanii kaikkialla. Näin:

- Jos ostat nenään avaavaa suihketta?
- En mä voi käyttää ksylometatsoliinia. Tukkoisuus pahenee mulla vaan siitä ja lopulta en saa yhtään henkeä nenän läpi, kun yritän lopettaa sen käytön.
- No sitten pelkkä suolaliuos-suihke, ettei tule tuota efektiä.
- Se on hyvä.

- Olisin määrännyt sulle tulehduskipulääkettä, joka auttaisi niin kivasti kurkkukipuun, mutta täällä lukee, ettet sä saa ottaa niitä.
- Totta, en saa.
- Mitä siinä tarkalleen ottaen tapahtuu?
- Tulee sellainen astma, joka ei reagoi astmalääkkeeseen, ja sitten tulee ambulanssi ja sairaala. Vähän sellaista anafylaktista meininkiä ehkä. Niin en ole sitä viitsinyt testata, että voinko sittenkin syödä niitä.
- Joo, ei kannata. Yleensä ne reaktiot vaan pahenee kerta kerralta.

- Entäs sitten tramadoli?
- Mulla oli sitä kokeilussa ja se oli ihan kamalaa. Tuli tosi ällö olo. En halua, en pysty.
- Sitten olisin ehdottanut parasetamolia, jossa on kodeiinia, mutta apteekki ei sitä sulle anna uusimpien suositusten mukaan.
- Ai niin, se oli sitä kun hälistiin uutisissa, että liian moni on riippuvainen vahvoista kipulääkkeistä.

Mutta olen mäkin ihme nirso, kun tämä on tällaista: ”Eikä sit mitään nenää avaavia suihkeita, mulla tulee aina hirveä kriisi niistä. Yök Tramadol, en syö. Ibua ja aspiriinia en saa, enkä uskalla naprokseeniakaan. Parasetamoli ei auta mitään.”

Joten en sitten saa mitään kivunlievitystä. Yön nukkumiseksi tulin hakemaan apua täältä tänään, koska en jaksa enää kurkkukipua. Niin mitä minä sitten teen.

Niin, vaikea homma. Kaikki hyvät aineet ovat mahdollisesti sukua tulehduskipulääkkeille enkä rupeaisi veikkaamaan. (Niiden ryhmä on englantilaisena lyhennyksenä NSAID, mutta mulle tulee siitä aina mieleen Hitlerin natsipuolue NSDAP ja olen varma, että joskus jossain ulkomailla alan selittää tätä väärällä lyhenteellä.)

Ehkä puuduttavia kurkkutabletteja sitten. Kokeilin. Voin sanoa, etteivät ne lidokaiinitkaan auta tähän kurkkukipuun kuin pieneltä osalta ja lyhytkestoisesti. Puuduttavat lähinnä takakielen kolmeksi minuutiksi ja siinä kaikki, sitten kurkkukipu jatkuu.

Olen taas yksin kipujeni kanssa. Kurkkukipu on sellainen, kerta toisensa jälkeen, johon myydään eioota. Johon ei ole minulle sopivaa keinoa. Kurkkukipu kun tulee niin olen omillani eikä kukaan pysty auttamaan. Ime Ricolaa.

Olisi pitänyt sanoa apteekissa, että no kun en saa kodeiinia, niin menen nyt sitten vetämään viinaa ja huumeita. Niitähän saakin täältä vapaammin kuin kipulääkettä.

Hmm, voisiko tuota lidokaiinia syödä. Olis niinku kokovartalopuudutus sisäisesti.

Missä on tämän sairaalan anestesisti? Ai, mä olenkin kotona.

Tämän puljun anestesisti kusee!

Puudutusaine. Saatana puudutusaine tähän kurkkuun. Onks se niin vaikeeta?

Sitten tulivat ne kilpapyöräilyt. Kuvauskopteri lensi yli kuuluvasti papattaen ja meidän kortteli melkein näkyi telkkarin ilmakuvassa urheiluselostuksella. Jännää.

Nyt ne pakkaavat kamansa, avaavat toivottavasti pian kadut ja me voidaan tilata pizzaa.

Nyt on pizza syöty. Kumma, että syömisen kurkkuni kestää hyvin, mutta pian sen jälkeen nielu kipeytyy uudestaan. Olipa virkistävää olla 20 minuuttia ilman kurkkukipua. Lisää pizzaa!

9. päivänä kurkkukipu poistui suurimmaksi osaksi. Hallelujaa. 9 vuorokautta.

Sanoisin, että se on ihan kaikkein pahinta flunssassa. Se, kun jokainen nielaisu aiheuttaa etukäteispaniikkia siitä kivusta, jonka tietää siitä syntyvän. Koko yö menee siinä, että pelkää seuraavaa nielaisua, joka tulee vääjäämättömästi. Sitten nielee ja se sattuu, ja sitten pelkää taas seuravaa. Olisi kiva vaikka nukkua tällaisen sirkuksen sijaan sen yönsä.

Luin, että ihminen nielee keskimäärin noin 15 sekunnin välein. Se ei juuri lohduta tässä tilanteessa.

Mutta juuri nyt olen helpottunut, että pahin on vihdoin ohi. Jäljellä on yskä. Pääsin vihdoin kerran kauppaan, varovasti ja hitaasti, ostamaan pari kukkaa loppukesäksi. Ja uskaltauduin taas töihin.

Tässä ovat ”vielä on kesää jäljellä” -asterini.