Discoristeilyn huumaa Helsingissä!

Tämä oli niin kreisi idea, että se piti kokea: discoristeily Helsingin edustalla pikku paatilla. Laiva täynnään tanssijoita ja wanhoja hyviä 70- ja 80-luvun hittejä.

Helmiradio järjestää näitä kesäperjantaisin Sunlinesin aluksella; lauantaisin taas on tarjolla ysäri- ja uudempia hittejä Hitmix-risteilyllä.

Siskoni oli kerran aiemminkin ollut ja varoitti, että se voisi olla aika kamalaa. Mutta tulta päin, olen mieheni kanssa kokenut kasaribileiden kävijä. Jos on selvinnyt jostain ”We love the 80es” -tapauksesta suuressa salissa Hollannissa, niin kestää kyllä helsinkiläisen pikku risteilyn.

Tai no, homma siis jatkuu sentään 4 tunnin ajan. Kunnon rupeama.

Missä paatti?

Siellä paatti!

Discolaivalla voisi myös syödä ensin buffetista napansa täyteen, mutta me halusimme keskittyä tanssimiseen ilman liian täyttä vatsaa ja syödä mieluummin aiemmin ja pienemmin.

Ja kyllä täällä tanssimaan pääsikin! DJ Mikke soitteli. Oikein ilahduttavasti homma lähti hyvin pian käyntiin ankkurin noustua ja tanssilattia täyttyi innokkaista. Ei tarvinut empiä ja epäröidä, kehtaako lähteä vetämään muuveja. Sinne vaan sekaan, siellä ovat jo kaikki.

Arvattavasti yleisö oli vähäsen varttuneempaa eli meitä keski-ikäisiä, kun on kyse entisen nuorison musiikista.

DJ Mikke.

Keski-ikäinen yleisö lähtee varovasti liikkeelle.

Tanssilattia oli ylhäällä aurinkokannella, jossa oli lasiseinät. Katto oli auki näin hellepäivänä. Oli oikeastaan liian kuuma, aurinko paahtoi täysillä ja hiki tuli jo etukäteen. Merituuli ei oikein pyyhkinyt tanssilattialle saakka. Ja Suomen kesäilta oli valoisa, vasta myöhään alkoi hämärtyä ja värikkäät discovalot saatiin päälle.

Huh hellettä. Heijastuksessa näkyy diskopallot ja porukka innoissaan.

Baaritiskin hinnat vaikuttivat meille ulkomaan eläville tosi hurjilta, mutta myöhemmin ihan sama hintataso näkyi Helsingin baareissa ja ravintoloissa. Täällä nyt vaan maksetaan lonkerolasista 7 euroa ja sangriakannusta 25 euroa, tämä on Suomi.

Selvisipä minulle myös uusin Suomen uudissana ja trendi: ”välivesi”, josta täälläkin muistutettiin. Se on Alkonkin kampanja, eli että alkoholijuomien välissä pitäsi aina muistaa ottaa huikka vettä. Tätä ovat valistavat tahot Hollannissakin aina sanoneet: jos juot kaljoja illan mittaan baarissa, jokaisen oluen välissä pitäisi olla lasi vettä tai limua, jotain alkoholitonta. Nestetasapaino ja terveys säilyy paremmin.

Välivesikin kuvassa.

Välillä lattialla oli oikein tungos niin että varpaille astuttiin ja tuli vähän tönityksi. Mutta yleensä sopuisasti löytyi oma kolo jokaiselle. Välillä tuli joku toisen veneen aalto ja laiva heilahti pari kertaa, jolloin tanssilattian massa sanoi ”uuh” ja seilasi metrin vasemmalle ja oikealle.

Laiva ajeli edes ja takaisin Helsingin edustaa, Korkeasaaren, Vallisaaren ja Suomenlinnan vierestä, jäänmurtajien luona Katajanokan takana, länteen päin ja sitten taas itään, ja kävi Länsiterminaalin altaassakin luoviakseen sitten Tallinnan-laivan vanavedessä rauhallisesti pois.

Oli kaikki olennaiset hitit, You’re my heart you’re my soul, oli Eurythmicsiä, Queeniä ja Daddy Cool, YMCA ja In the Navy, I was made for loving you baby ja I’m so excited.

Ra Ra Rasputin. Ja olinkin jo unohtanut tämän diskohumpan: Hands up, baby hands up. Tunnetuimmat megahitit herättivät hurrausta ja kaikki lauloivat ja mölisivät täysillä mukana. Ruotsalaisiakin lauloi jengi mukana, Ooa hela natten, ja osasi koko tekstin ruotsiksi näköjään. Kiitettävän paljon tuli Abbaakin.

Ainoa, mikä tällä kertaa jäi uupumaan, olisi ollut kasa Finnhitsejä, kaikkia Ajetaan me tandemilla -tyyliset. Mutta Menolippu aiheutti innostusta.

Enkä tiennytkään, että Michael Jacksonia voi mennä letkana, jonossa kädet edessä olevan harteilla, tutut ja tuntemattomat, koko tanssilattia. Tuolla mentiin Thrilleriä letkana.

Van Halenin Jump tuli juuri silloin kun seilasimme Kaivopuiston rannan benjihyppypaikan ohi ja joku hyppäsi. Hurrasimme täysillä.

Me olimme show ja ohjelmanumero rannassa oleville sitten kun paatti alkoi ajaa  rantalinjaa mattolaitureilla. Rantojen terassit olivat täynnä ja tanssilattiamme huitoi ja vilkutti sinne innoissaan. Monet vilkuttivat takaisin.

Pystyi kuvittelemaan, kuinka turistit rannassa katsovat huuli pyöreänä, että ”öö, mikä tuolta tulee?” Nurkan takaa lipuu esiin diskomusiikki ja kreisibailaajat.

Menimme myös Löylyn ohi ja meidän avoimesta katostamme kuului kyllä musiikki ulos asti. Ja jotkut Löylyn katolla tanssivat mukana meidän biisiämme. Se oli hauskaa.

Löyly bailaa mukana.

Palasimme Kauppatorille ja lähdimme junalle. Kävellessä yhdentoista jälkeen pe-iltana kaupungin läpi siellä oli kaikenlaista. Kämpin terassilla juhlittiin juhlavaatteissa ”kaviaari virtaa ja uin samppanjassa” -tyyliin. Yöklubille jonotettiin. Jotain paidatonta miestä puhutteli kaksi poliisia bussiasemalla. Mölinää kuului ja yrjö makasi kadulla.

Mielestäni se oli aikaista, että jo ennen keskiyötä junassa oli niin kännisen nuokkuvia. Hollannissa vasta juotaisiin ekoja etkoja yhdeltätoista ja lähdettäisiin klubille ehkä klo 1.

Mutta junassa parasta oli joku nuorisoporukka takana välikössä, joka alkoi laulaa Eppu Normaalia, Vuosi 85. Niillä oli kai joku musiikkilaite, heikosti kuului. Mutta ne lauloivat koko biisin kaikkineen mukana pitkään ja ilahduin, että nuorempikin polvi tuntee klassikot ja niitä arvostaa. Sitten tuli vielä Dingon Nahkatakkinen tyttö. Sopi illan teemaan.

Kyllä tämä oli loman villein ilta ja tähtihetki, jota voi muistella pitkään.