Dönermies
Uskomatonta, meidän dönermies teki karnevaalihitin. Se, joka valmistaa Venrayn keskustassa parhaat kanakebabit perävaunussaan. Ilmaislehdessä oli siitä juttu. Tunnemme Bülentin siitä tiskiltä paikan pomona. Nyt hän laulaa videolla kokeneemman karnevaalilaulajan kanssa – hollantilainen ”laulava maalari”, joka pukeutuu mustalla peruukilla turkkilaiseksi – ja näyttelee tarinaansa. Kappaleessa on turkkilaisvaikutteita, ja vahva ulkopuolisille käsittämätön paikallismurre, kuten lähes kaikissa Hollannin karnevaalihiteissä. Tämä hymyilyttää. Paikallinen kuuluisuus.
Linkki tässä.
Moniteholasit
Hain rillini optikolta ja yritän tottua. Moniteholaseissa on tosiaan alaosassa sivuilla ällö, toimimaton alue, jonka läpi näkyy sumuisesti. Eikä tietokoneen lukeminenkaan ole välttämättä ainakaan helpompaa kuin ennen. Ehkä se tästä?
Kehykset olivat sattumalta aika halvat. Kokonaishinta laseineen 500 euroa. Siitä sain sairausvakuutuksesta 100 euroa korvausta (sen saa kerran kahdessa vuodessa), ja optikolla oli tarjouskampanja, jolla sai 88 euroa alennusta. 312 euroa ei ole paha loppusumma moniteholaseista lopulta.
 |
| Kevyt malli silmälaseissa. |
 |
| Tukka, pysy nyt jossain suunnassa. |
Talvi
Normaali päivälämpötila Hollannissa tammikuun lopulla on kuulemma 5–6 astetta. Nyt on vain 2 astetta. Joka yö pakkasta. Räntää ja lunta tulee useita kertoja. Liukasta on. Auton raavinta jääkerroksesta vapaaksi aamulla käy yhä vaikeammaksi.
Alan hiljaisesti todeta silloin tällöin, ehkä noin kerran päivässä, että ei ole mun lemppari tämä jatkuva pimeys eikä kylmyys. Että alkaa vähän kyllästyttää kaikki talven aiheuttamat ylimääräiset vaivat. Yritän ottaa rauhallisesti; no mitäs asut Euroopassa etkä tropiikissa. Turha kiroilla aktiivisesti, kun asiaa ei voi muuttaa. Turhauttaa vaan enemmän, jos suuttuu siitä.
 |
| Tammikuun säätila 1: harmaa. |
 |
| Tammikuun säätila 2: säkkipimeä klo 17 – 8. |
Ja on jo niin vieroittunut kesästä, että ihmettelen, voiko sellaisiakin päiviä olla, että menee ihan vapaaehtoisesti ulos oleilemaan. Onko sellainenkin aika olemassa, jolloin istutaan katukahvilassa? Ilman takkia? Jännää. Ehkä joskus vielä.
Pilvipalvelu
Ostin markalla pilvipalvelun. Eikun lisää tilaa iCloudiin kolmella eurolla kuukaudessa. Nyt se jyystää valokuvakokoelmaani sinne päiväkaudet. Mulla on 47 000 valokuvaa.
On pakko tehdä kunnon varmuuskopiointi. Edes tähän uudehkoon Macin toosaan ei voi luottaa. On käynnistysongelmia päivitysten jälkeen. En halua menettää tiedostojani, jos tämä päättää hajota kerta kaikkiaan.
Kuvat on varmistettu kyllä myös ulkoiselle kovalevylle, mutta en minä niitä sinne mitenkään joka päivä jaksa päivittää. Joten menköön koko höskä nyt sitten automaattisesti pilveen. Kai se on kätevintä.
 |
| Hyvin skeptisesti tuijotan päivitystä: Eteneekö toi palkki mihinkään? Näenkö millin liikkuvan? Toimiiko kone vielä? |
Omituisia terveyshaasteita, osa 153
Terveys rakoilee jonkin verran. Nenä kuivuu ja vinkuu yöllä ja on tukossa, ja jos olen huonouninen, se vinkuna pitää minua hereillä oikeasti koko yön. Se johtuu varmasti kuivasta ilmasta: talven patterilämmitysilmasta kotona, ilmastointilaiteilmasta töissä, ja kuivasta pakkasilmasta ulkona.
Apteekista löysin kosteuttavaa nenävoidetta. Ihan kiva. Tursutetaan sieraimeen. Sitten tuntee, kuinka takakurkussa valuu vaseliinia ja sitruuna-aromia alaspäin, yäks. Yö oli heti parempi. Hengitin enemmän ja vinguin vähemmän.
Keskisormen päällipuolelle nousi yhdessä yössä tulehtunut, kipeä patti, valtava valkopäinen finni. En tiedä, miten! En laita kuvaa, on liian pelottava! Äkkiä laastari päälle takaisin.
Lumityöt on vaaraksi
Kun viimeksi tuli lunta oikein hangeksi saakka, harjasin sitä illalla vähäsen pois jalkakäytävältä. Mieheni meinasi, että äh, mä mitään lumilapiota hae ullakolta, harja riittää. No ei se oikein riittänyt.
Seuraavana päivänä tajusin, että eihän tämä lumi sulakaan tänään mihinkään ja että sitä pitää vähän poistaa pihaltakin, ettei saa joka kerta nuoskalumen paakkuja puukenkien alle moukuksi tai lumihöttöä nilkkoihin saakka tehden sukat kylmäksi ja märäksi. Missä lumilapio? Niin, siellä ullakolla. Juu ja tässä alkaa laiskuuteni. En saa ryömittyä sinne hankalalle ns. ullakolle kontallani, se on miehen tehtävä, aina ollut. Otin vajasta tavallisen puutarhan pistolapion ja sillä nostelin lunta. Huono oli, painava metallinen lapa ja hankala muoto.
Ja lopuksi kuulin vielä, kuinka joku riehui kadulla lumilapion kanssa. Naapurinrouva puhdisti oikealla lapiolla meidänkin jalkakäytävämme. Kun se meidän lapio oli siellä ullakolla. Nolotti. Antaa nyt naapurin tehdä työt, yksin asuvan naisen vielä.
Tieskö sitten siitä yhdestä harjauksesta ja yhdestä lapioinnista johtuen, mutta sain yläselkään hirveän krampin seuraavana aamuna. Kumarruin aamupalalla teemukiani kohti sohvalta, ja ai että kun alkoi sattua. Haukoin henkeä. Vinguin ja yritin päästä selälleni makaamaan sohvalle.
Tajusin, että tämä on pelkkä lihaksista johtuva, noidannuolimainen ilmiö, mutta keskellä eikä alaselässä. Venyttelin selkää sivuille sen verran, että pääsin taas istumaan. Sain sen vähän rauhoittumaan.
Latissimus dorsi, mä sanon vaan. Se on se lihas ennen kaikkea vissiin. Viiden päivän kuluessa, venytellen ja pikkupallojen päällä rullaten, sain kivun poistumaan.
Johtopäätös: en ole yhteensopiva Suomen lumitöiden kanssa. Eivät siihen ergonomiset nostotavat ja työvälineetkään kokonaan auta, jos ei lihaskunto kestä ollenkaan. Kuvittele, jos joutuisin tekemään oikeita lumitöitä, satakertaisia tähän verrattuna intensiteetiltään ja kestoltaan, joka päivä, koko talven? Millä ihmeellä tämä kroppa siihen pystyisi?
Joten yritänpä nauttia tästä Hollannin vähälumisesta talvesta sisukkaasti kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti