Kato, tulppaani!

Jos on Hollannissa tulppaaniaikaan, niin on se vähän pakollinen käyntikohde se Keukenhof. Se on kuitenkin vain vajaat kaksi kuukautta auki, maaliskuun loppupuolelta toukokuun ensimmäiselle puoliskolle. 

Muistan olleeni itsekin alkuun epäileväinen, että ”no onko se nyt niin ihmeellinen, pari tulppaania puistossa”, mutta sitten lensin hämmästyksestä persiilleni. Se on NIIN iso ja kaunis ja vehreä ja ne loputtoman runsaat tulppaaniniityt kaikissa eri väreissä ovat todella maailmanluokan ihme. Muutaman kerran käyneenä menen sinne edelleen innoissani katsomaan yhä uudestaan.

Amsterdamista käsin pystyi varaamaan Keukenhof-paketin, johon kuului bussikuljetus alkaen RAI-messukeskukselta. Jonne pitää kyllä erikseen hankkiutua keskustasta ratikalla tai metrolla.

Messuhallilla oli suuri jono turistia odottamassa busseja, ja heitä ohjailtiin aitasiksakissa. Vihdoin oli meidän vuoromme päästä bussiin ja matkaan. Ihan perus kaupunkibussilla, joka paahtoi moottoritietä Schipholin lentokoneiden vierestä Lisseen. Tai oli se tulppaaneilla tarrakoristeltu, muttei malliltaan mikään pitkänmatkan luksusbussi.

Olihan siellä sitä turistia valtavasti, mutta hyvin käppäiltiin seassa. Joillain poluilla on rauhallisempaa, toisilla enemmän tungosta. Oli viileä tuuli ja välillä hetkiä lämmintä aurinkoa. Otin takkia pois ja päälle useaan kertaan.

Nauratti, kun tulppaanipsykoosi iski siskooni heti aivan kuin minulle aina, niin että on pakko ottaa kuva ”vielä tosta yhestä”. Löytyy silmiä hivelevät pastellivärit ja reippaat kirjavat yhdistelmät, ja ihanat keltaiset, ja violetit pinkin kanssa, ja makean vaaleanpunaiset, ja liukuvärjätyt oranssit, ja valkoiset rönsyilevät barokkimaiset pitsireunaiset muhkeat. ”Okei nyt mä lopetan”, ja sitten nauroin: ”Mutta et tiedäkään mikä tuolta vielä tulee nurkan takaa, kato tota väriyhdistelmää! Maailman kaunein!” 

Oli myös söpöjä pörröisiä sorsanpoikasia lammen ruohikolla nypsimässä ruohoa.

Syötiin eväät ja vietettiin päivä. Ruoat eivät ole kummoiset Keukenhofissa. On siellä ravintoloita, mutta ne ovat meluisia pikasyöttölöitä ja voi olla, että haluamasi annos on jo loppuunmyyty siltä päivältä kun pääset tiskille. Joten voi olla kätevää ottaa esim. oma eväsleipä mukaan. Siellä on virallinen piknikinsyöntinurmi ja pari retkipöytää, sekä peruspenkkejä kaikkialla reitin varrella. 

On kyllä parasta olla melko hyvässä kävelykunnossa, kun menee Keukenhofiin. Siellä kilometrejä kertyy. Me vedimme lomalla keskimäärin 13 tuhatta askelta päivässä.

Bussi- ja ratikkapaluun jälkeen jäimme keskustaan lepäämään terdelle kanavan äärelle. Kytättiin siinä kanavalaivoja, josta saisi filmin. Tosin aina kun siihen tuli laiva, siihen ponkaisi myös jostain turisti ottamaan kuvaa ja häritsemään näkymää. Hahaha, jos et pidä turisteista (itsehän emme ole sellaisia, öö) niin älä mene Amsterdamiin. Niitä on koko kaupunki täynnä. Joutsen poseerasi siinä myös.

Viimeisenä päivänä löydettiin vielä ne keskustan takapihat, joissa on kaikki hämärät coffeeshopit, tatuointipiercingit ja sieni- ja pillerikaupat laillisuuden rajamailla. Ne olivat rautatieasemasta itään, tai siis kaakkoon, noin niinku vinkkinä. Ympäristö Nieuwmarkt, Zeedijk, Warmoesstraat. Siellä oli myös erikoisia pikkukauppoja ja hauskan näköisiä ruokapaikkoja.

Oho mikä talo.

Lankakaupan pyörä.

Äh, tämä olisi pitänyt ostaa ja laittaa työpöydälle.

Oli yhtäkkiä taas ihan hiton kylmä päivä. Vain 11 astetta, pilvistä, tihkusadetta ja hirveitä tuulenpuuskia 6 boforilla. Yritettiin, että jos Waterloopleinin kirpputori olisi hauska, muttei se ollut ainakaan tällä säällä. 

Vintagevaatekaupan beatlesejä.

Kävimme vielä KattenKabinetissa, joka on pikkuinen kissa-aiheinen taidemuseo kanavanvarren asuintalossa. Vanhanaikaiset huoneet, vanhoja mainosjulisteita, patsaita ja maalauksia kissoista.

KattenKabinet, Herengracht 497.

Kantapaikkamme oli Rembrandtpleinin Heck’s, jossa istuimme jopa kolmena eri päivänä ja aina samassa kivassa nurkkapöydässä juomilla. Ensimmäisenä päivänä pitämässä sadetta, jonain lämpimänä päivänä kun ovet olivat auki ulos terassille ja oli vilkasta ja aurinko paistoi, ja viimeisenä päivänä pakenemassa kylmää viimaa. 

Ehkä kaupunkiloman voi kuitata onnistuneeksi, jos on löytynyt jo oma kantis.

Kantapöytä.

Rembrandtplein hyvällä säällä ja museoratikka tulee.