Uusi kirjani on valmis!

”Tekno! Saksa! Elämä! Ysärinuoren päiväkirjat” on nyt julkaistu.

Jaa mistä se kertoo?

Kyseessä on päiväkirjaromaani, jossa aikuistutaan 90-luvulla. Lukiolainen ja aloitteleva opiskelija kertoo vaiheistaan, kielimatkasta Saksaan, asioista jotka alkavat vetää ulkomaille (saattaen kotimaa Suomen osin hieman ikävään valoon), ihastumisestaan teknomusiikin eri muotoihin, etäsuhteestaan saksalaiseen poikaystävään. Mukana ovat monelle tunnistettavat nuoruuden kapinointi, oman maailmankuvan ja ajattelun löytyminen, kaikenlaiset ahdistukset, ihastukset, yksinäisyyden kokemukset ja villit unelmat luovuudesta. Vanhoja teknofaneja ihastuttanee kuvaus legendaarisista The Temple-raveista 1992.

Kannen maalauksen olen tehnyt itse. Ideana oli maalata ja leikata erikseen myös pikku objekteja, jotka asettelen kuvapinnan päälle. Olen oikein tyytyväinen, kuinka tarkkaan ja  kolmiulotteisesti varjoineen elementit näkyvät valmiissa kannen kuvassa. 

Yhteydet kuva-aiheisiin löytyvät kirjan sivuilta. Kiinnitin huomiota realismiin eli Finnairin kone näyttäytyy 90-luvun kuosissaan, samoin VR:n pääradan lähijuna.

Ensimmäisiä luonnoksia.

Yksityiskohta akvarellipaperilla.

Pelkkä tausta valmistuu.

Leikkeitä lisätty päälle.

Kirjan mallikappale paljastuu paketista. Hyvältä näyttää.

Minun ei tarvitse esittää, että kirjani olisivat suosittua autofiktion genreä, koska missä fiktio. En edes yritä peittää sitä, että nämä kertovat minusta. Omaelämäkerrallinen kirjallisuus on lajini tähän mennessä. Tosin tekstien valikointi, kieliasun muuttaminen, yhdistely, pieni jälkikäteen lisätty taustoittaminen ovat kaikki tietoisia subjektiivisia valintoja, jotka muokkaavat vaikutelmaa. Pohjana ovat kuitenkin ihan oikeat päiväkirjat noilta vuosilta. Kirjoittamisen tyylissä näkyy selvä kypsyminen aikuisempaan suuntaan vuosien edetessä.

Eihän siitä mitään tulisi, jos vain nillittää pelkistä yksityisasioistaan. Yleismaailmalliset aiheet, maailman tapahtumien kommentointi, filosofiset pohdinnat vaikkapa taiteen kentästä, kielivitsien huumori, itseironia ja samaistumispinta monen lukijan nuoruuden kokemuksiin oikeuttavat näiden tekstien laajemman arvon.

90-luvun oikea elämä heijastuu kirjan arkipäivän kulussa. Suomi vasta liittyy EU:hun, jota ensin pohditaan nimellä EY. Maksetaan markoilla, soitetaan puhelinkopista puhelukortilla. Ainoa yhteys ulkomaiseen kaveriin on kirje, jonka matkassa kestää viikon tai pari. Tai sitten erittäin kallis lankapuhelinsoitto, joka maksaa niin paljon, että sitten kyllä hävettää kun ei osaannut eikä kehdannut katkaista keskustelua aiemmin, ja ”pappa betalar”.

Kirjoitan alkusanoissa, että nuoruudessa usein vallitsevat ”illuusiot uniikkiudesta, hyvässä ja pahassa.”

Positiivisilla uniikkiuden illuusioilla tarkoitan sitä, että nuori alkaa kuvitella olevansa maailman erikoisin. Vain minä tunnen tällä lailla, vain minä keksin jotain näin nerokasta ajatuskulkua, vain minä pukeudun erikoisesti ja valtavirtaa vastaan.

Negatiivisilla illuusioilla uniikkiudesta tarkoitan epätoivoisia hetkiä. Kun on yksin ja masentaa, on ihan varma, että kukaan muu ei voi ymmärtää eikä kukaan muu tunne eikä ole koskaan tuntenut samalla tavalla. Ettei kenestäkään muusta nuoresta tai aikuisesta tunnu näin pahalta välillä ja että olen ainoa, joka ajautuu ahdistavaan kriisiin. Tai suorastaan kuolee yksipuolisen rakkauden syövereihin tai kaipaukseen.

Aikuisempana sitä oppii, ettei ole yksin - hyvässä tai pahassa. Moni muu on kokenut samaa, ja lohdutusta voi saada puhumalla yhteisestä kokemuksesta tai lukemalla jonkun toisen vastaavan tarinan. Ja hei, jokainen "tavalliselta" vaikuttava ihminen onkin todella kiehtova ja omanlaisensa, kun tutustuu hänen tarinaansa ja kokemuksiinsa.

Nykyajassa olen iloinen mm. mielenterveyden epävakauden sanoittamisesta avoimesti. Jälkikäteen tarkasteltuna kirjan nuori kyllä menee pari kertaa aika lujaa ylös ja alas kurvilla, jossa on hieman bipolaarisia piirteitä. Osa äärimmäisyyksiin menemistä lienee nuoruuteen kuuluvaa tunne-elämän kehityksen intensiivisyyttä, mutta enpä tiedä, olisiko pitänyt huolestua enemmänkin. Näillä mentiin. Tämä teema saa jatkoa kirjasarjan seuraavassakin osassa. Jota jo ilolla suunnittelen.

Psst! Nyt sitä saa.

Kirjan alkuun, ensimmäiseen kahteen lukuun, olen jättänyt neutraalihkoa maalailevaa pohjustusta. Jossa rakentuvat puitteet, elämäntyyli, harrastukset, mielenkiinnon kohteet, se mihin asioihin kiinnitän elämässä huomiota ja millä tyylillä siitä valitsen kertoa. Sitten päästään Saksan maaperälle huikealle stipendimatkalle. Kertomus pääsee vauhtiin ja tunteen pyörteet mukaan. Intensiivisyys lisääntyy.

Kirja on 332-sivuinen pokkari, jonka voi tilata postitse suoraan kotiovelle esim. Books on Demandin kirjakaupasta eri maihin. Suomessa asuva voi tilata kirjan esim. Suomalaisen kirjakaupan tiskille haettavaksi tai Akateemisen kirjakaupan verkkokaupasta. Bookystä ja Adlibriksestä löytyy ym. 

Lähiviikkoina valmistuu e-kirja, joka löytyy sen jälkeen Applen kirjoista ja varmastikin Elisasta, Kobosta, Amazonilta ym. ym.

Myyntilinkkejä lisäilen kirjailijasivulleni eli ajankohtaiset tiedot ovat osoitteessa www.liisarauhakoski.net

Kaikki tähänastiset teokseni.