Hollanninhippiäinen: Kissanpäivät

lauantai 30. maaliskuuta 2024

Kissanpäivät - ja yöt

Kissaiset yöt. Parina yönä oli aika trafiikki sängyssä, kun kissat ottivat harrastuksekseen tulla jalkopäähäni nukkumaan. Joskus joku makaa sääreeni nojaten tai jopa jalan päällä niin etten saa liikkua. Jos olen kunnon unessa, suoristan jalan spontaanisti ja tums, se osuukin kissaan, oho sori.

Niitä tulee ja menee muutaman kerran yössä. Mutta nyt alkuinnostus on jo laantunut eikä kissaa havaita enää kuin satunnaisesti makuuhuoneessa. Kunnes taas yhtäkkiä joku tulee makaamaan ja kehräämään tunniksi mahani viereen söpösti.

Yhtenä viikonloppuna mentiin aikaisin viettämään lukuiltaa sänkyyn tietokoneiden kanssa ja silloin kissat saivat ensimmäistä kertaa tottua, että sinne saa tulla. Viihtyivät ja pötköttelivät.

Kaksi rauhaisaa ja karvaista oliota sängyssä... Peace - Hair - Bed... Tuli ihan mieleen Yoko Onon ja John Lennonin sänkyperformanssi 60-luvulta, jossa he viettivät hotellihuoneen sängyssä kaksi viikkoa maailmanrauhan puolesta, antoivat tukan ja parran kasvaa ja pitivät lehdistötilaisuuksia. Julisteissa luki ”Bed Peace - Hair peace”. Täälläkin, kyllä.

Bed Peace - Hair peace.

Asento muuttuu pötkömmäksi.

Sain pusun aamulla.

Uusia paikkoja on vieläkin. On tutustuttu vaatekaappiin ja liinavaatekaappiin. Janneke maukui innoissaan housupinojeni päällä. Oli kivaa.

Molemmat tutkivat vaatekaappia. Siellä molemmat heti juttuivat kynsillään villatakkiini ja repivät itsensä siitä irti brutaalisti. Miksi niiden pitää heti ottaa ne kynnet ulos tuollaisten pehmeiden materiaalien kannsa? Ne jäävät niihin aina kiinni.

Janneke on saalistaja. Se löytää pyykkitelineestä kostean sukan ja vie sen käytävälle. Tai roskiksesta muovikääreen ja vie sen alakertaan: katso, pyydystin saaliin, olen ylpeä. Tai puun lehden eteisestä. Jos pöydällä on muistilappu tai kauppakuitti, ennen pitkää Janneke menee nuuskimaan uutuutta ja lopulta ottaa sen hampaisiinsa ja vie lattialle leluksi.

Yhtenä aamuna kotisukkani oli viety sängyn vierestä alakertaan, mutta vastalahjaksi sain kauppakuitin patjalleni.

Jaahah. Siinä on kadonnut sukka.

Vastalahja, pureskeltu kuitti.

Aamu voi olla vähän levoton jos Janneke pudottaa silmälasini kiipeillessään yöpöydällä klo 6.00, ja Jip vinkuu ja leikkii huoneessa klo 7.00. Onneksi silmälasit ovat nykyään akryyliä eikä lasia.

Seuraavaksi Janneke järjestää paniikin 6.00 yöpöydällä. Juuttuu kynnellään kiinni roikkuvaan koristeeseen ja repii sitä sitten. Minun piti nousta, ottaa tassusta kiinni ja nostaa koriste koukustaan. Sitten se irtosi kynnestä. Janneke myös huitoo lampunnarun koristetupsua sängyn ylälaidalla. Janneke kulkee sängyn yläpäädyssä hankalasti takaperin, menettää tasapainonsa ja putoaa melkein päähäni. Tällaisia herätyksiä.

Lievin muoto on se, että kissa alkaa pullistella makuuhuoneen verhoa mennessään ikkunalaudalle katsomaan ulos. Siihen paistaa aamuaurinkokin ja siinä voi lämmitellä.

Jip huomasi lipaston päältä käsin korunaulakkoni ja heilutteli lukuisia kaulakoruja. Ja pitihän niitä sitten kiskoa kynsillä itseensä päin sekä vähän hampailla järsiä naruja ja koruja. Hmh. Kunhan ei mikään hajoaisi.

Pesukone on nähty pyörimässä ja se oli jännä ja sitä tuijotettiin aika kauan. Ensin se pelotti, sitten ei enää.

Ostettiin jo uusia kissanleluja. Ekat alkavat hajota. Ne purevat ja repivät niitä aika rajusti. Vanut vaan lentää, ja höyhenet.

Kissat ovat hiljaa lattialla ja kun katson, ne ovat painimassa slow-motion-tyyliin toistensa kanssa ja purevat toisiaan kaulalta. Great.

Silloin kun ne leikkivät ja jahtaavat toisiaan, niin on komediaa. Janneke läpsii Jipin heiluvaa häntää kunnes Jip hermostuu, kääntyy ja läimäyttää Jannekea naamaan tassulla, että lopeta, hullu. Se on kaikki kuitenkin selvästi leikkiä eivätkä ne satuta toisiaan.

Valmiina jahtamaan veljeä.

Eli toimintaleffaa riittää näiden kanssa, mutta ovathan ne myös huomattavan monta tuntia vuorokaudesta suloisesti unessa.

Totaalilössähdys.

Ja on aina kunnia, kun kissa tulee vapaaehtoisesti syliin. Hetken saattaa Janneke illalla kölliä vieressäni tai sylissäni sohvalla.

Ilmeisesti meillä on naisten klubi, koska Janneke tulee useimmiten juuri minun syliini. Jip taas hakee useimmat silitykset mieheltäni; se on miesten klubi. Jaamme kyllä huomiota tasapuolisesti molemmille, mutta hitusen niillä on omat referenssihenkilönsä. Tunnemme myös jo aika hyvin niiden luonne-erot.

Uusin aluevaltaus oli keittiötikkaat pyykkihuoneessa yläkerrassa. Siellä on ikkunalauta niin korkealla, ettei sinne edes kissa pysty kerralla hyppäämään, jos alla ei ole mitään huonekalua välietappina. Avasin keittiötikkaat ikkunan eteen, kiipesin demonstratiivisesti pari kertaa itse ylös ja alas kissojen katsoessa ja sitten mietin, että on ajan kysymys milloin pikku insinöörit tajuavat.

Kahden päivän päästä Janneke toi yläkerrasta vaahtokumisen, ikkunan raollaan pitämiseen tarkoitetun makkaraesineen: selvä, oppiminen on tapahtunut, sillä kumimakkara oli ollut siellä yläikkunalaudalla. Pian Janneke jo esitteli minulle taitonsa myös paikan päällä: katso, kiipeän. Vielä ei ole todisteita siitä, että Jip olisi oppinut tikkaiden käytön.

Välillä ne ovat mukavan rauhallisia seuralaisia, tulevat mukaan jos on jotain taloustöitä ja katselevat sitten vieressä istuen toimintaa. Sen huomaa, että ne ovat tyytyväisiä, kun ne alkavat kehrätä ihan vaan läsnäolosta, kun niille juttelee ja on niiden lähellä. Ne saattavat hyristä koko sen ajan kun ne seuraavat vaikka tiskausta tai jotain tavaroiden järjestämistä pöydällä.