Herkkuja ja eläinystäviä

Hollannin herkkusesonki pyörii. Valkopartainen Sinterklaas tulee ja 5.12. illalla jaetaan lahjat. Viikkoja sitä ennen kaupat ovat täynnään piparkakkunappeja, suklaata, marsipaania, erilaisia piparikeksejä, mantelimassalla täytettyjä leivonnaisia ja karkkeja. Meille ilmestyi miehen työnantajalta setti, ja pitihän minun saada kaupasta kerran marsipaanihedelmiä.

Suomen 50 sentin kolikko joutsenineen suklaarahoissa.

Töissä saksalaiset kyselivät hollantilaisten joululaulujen perään. Ei sellaisia ole olemassa, paitsi yksi tunnettu lavakoomikon kupletti, jonka tragikoominen tarina sijoittuu jouluiltaan. Sen sijaan Hollannissa on koko satsi Sinterklaas-lastenlauluja. Se on joulun kulttuurillinen korvike.

Suomen partiolaisten joulukalenteri repäisi huumoripalan, joka ilahdutti kaikkia sukupolvia: luukussa 2 tipu kakkii ikkunalaudalle ja kissa kauhistuu. 

Käsivarteni kipu on sitkeä. Jos se on hiipumassa, innostun pian liikaa käyttämään kättä normaalisti, ja sitten olkapää kramppaa yöllä taas täysillä ja jomotus iskee takaisin. On oikeasti yritettävä välillä suoda sille lepoa ja elää vasemmalla kädellä. Ei se helppoa ole, jos kaikkeen voi käyttää vain yhtä ja vain sitä huonompaa kättään. Hampaiden harjaus väärällä kädellä on haastavaa. Ja yritä vaan avata mitä tahansa pakkausta tai pulloa vain yhdellä kädellä.

Olen kokeillut vähän kaikkea: varovaista venytystä, lavan hierontaa palloilla, niskan ja hartian varovaista hierontaa, putkirullaa, tiikeribalsamia, niskan pitämistä lämpimänä huiveilla, lämpölamppua, lämmitettävää kirsikankivityynyä, pientä kylmäkäsittelyä, kipulääkkeitä, eri asentoja. 

Fysioterapeutti on 3 kertaa tunnustellut paikat ja vetreyttänyt lihaksia kipualueen eri puolilta, mutta se kaiken kivun säteilevä jumi on edelleen ihan olemassa. Eli ei tunnu oikein mikään auttavan. Yksikään keino ei lievitä kiputilaa oikeasti. Olen melko neuvoton.

Infrapunalamppu, Karibian aurinko?

Laitan välillä kantositeen, jotta muistan oikeasti lepuuttaa kättä kipukohtauksen kourissa. Tuntuu liioitellulta dramatiikalta, mutta tarvitsen sitä sittenkin oikeasti.

Lintujen talviruokinta on meillä käynnistetty. Siemeniä on siilossa pihapöydällä ja toisessa roikkuvassa säiliössä. Asiakkaita riittää. Jopa paksu sepelkyyhky uskaltaa välillä laskeutua pöydälle, samoin turkinkyyhkhyt. Pihassa näkyy säännöllisesti 2 talvehtivaa peippoa, ja ne ymmärtävät jopa käyttää roikkuvaa siiloa, vaikkeivat ole niin akrobaattisia kuin tiaiset. 

Varpuset pomppivat ja niiden seassa rautiainen tutkailee maata. Mustarastaat tulevat suoraan pöydälle. Punarinta käy välillä. Sini- ja talitiaiset ovat uteliaimpia, kiipeävät rohkeasti kaikkialle ja löytävät uudet paikat ensimmäisenä.

Lintujen pitää tajuta häipyä, kun naapurin kissa on kierroksella. Harakka auttaa rähisemällä ja varoittamalla. 

Huomasin kerran, kun kissa hiipi aidalla salaa. Menin yläkerran ikkunasta katsomaan, mitä se puuhaa. Kissa oli täysin tyrmistynyt havaittuaan, että ikkunan takana joku on huomannut ja katsoo sitä. Ei olisi saanut, ilmeestä päätellen.

Tyrmistynyt kissa.

Vanha kamu kadulla.

En pääse yli hämmästyksestäni tästä tekniikan ihmeestä: mies törmäsi sattumalta sellaiseen Hollannin postin palveluun, että kännykän sovellukseen saa etukäteen tiedon siitä, mitä kirjepostia on tulossa lähipäivinä ovelle! Sovellukseen ilmestyy valokuva tähän osoitteeseen suunnatuista postilähetyksistä päivän tai pari etukäteen. Joku automatiikka lajittelukeskuksessa skannaa ne sinne.

Välillä kuuluu kommenttia: ”Mitäs kummaa täältä on tulossa, ainakin sun lehti, ja mikäs tää tällainen on olevinaan?”

Muutoin täällä on istuttu kynttilän valossa ja olen askarrellut kauhean kalorista kermavaahto-vaahtokarkkikaakaota. Ja kaurakeksit pyöräytin yksi ilta.

D-vitamiinia sitten vastapainoksi.

Vielä viimeiset syksyn lehdet löytyivät kävelyllä.