Kauheasti puuhia

Hirveesti kaikkea löllymistä. Ei mitään erityistä tapahdu, mutta ihan liikaa silti. En ehdi kuin touhuta eli reagoida kaikkeen, mitä tulee jatkuvalla syötöllä eteen. Ja melkoinen hektiikka jatkuu vaan, vaikka oli pari päivää lomaakin. Mutta kun sekin täyttyy sekalaisesta velvollisuudesta.

Purettiin pihasta puupöytä, koska alkaa olla melkein yöpakkasia. Ja alettiin vaihtaa tunisialaisen lampun hehkulamppua, joka oli simahtanut iltamyöhään. Siinä oli vielä vanha energiansäästölamppu, nyt otettiin varastosta 1000 lumenin ledi. 

Tunisialainen lamppu on siitä kiva, että se pitää lähes purkaa osiin ennen kuin sen sisuksen voi vaihtaa. Ja se roikkuu katossa, joten sitten pitää roikkua jakkaralla ja ruuvata 6 metallimutteria irti ja vääntää 3 metallilankaa, jotta kuvun alakansi lähtee irti. Rappuset ja jakkaran saa lampun alle vain, jos on ensin tyhjentänyt sängystä patjan ja ritilän niin, että jakkara voi seistä sängyn raamin sisällä lattialla.

Piha täynnä lyhtykoisoja.

No onneksi aiottiin muutenkin vaihtaa vuodevaatteet. Pesin paksun aluslakanan jo ja kuivatettiin sitä ulkona auringossa. Kampaajan jälkeen käytiin hienommassa marketissa Albert Heijnissä yhdessä seikkailulla pitkästä aikaa ja sain muutaman hyvän aineen mitä ei lähikaupasta saa. Tosin minun kahvipadini hyvän makuisina ovat poistuneet kokoelmista: ei ole enää hasselpähkinäkahvia, perhana. Ja sitten pedattiin sänkyyn kaikki uudet vuodevaatteet.

Ja sitten hajosi pyörävaraston iso pakastin, se on ihan täynnä, sitä ei voi nyt tyhjentää ja tsekata ja sulattaa ja korjata. Se tiputteli sulamisvesiä vierelleen. Joku poistoputki saattoi olla tukossa. Paria temppua kokeiltiin ja parin päivän päästä se lakkasi tiputtelemasta.

Albert Heijnin macaron.

Täyden toimistopäivän jälkeen käytiin kaverin kanssa isossa buffettiravintolassa, nami ihanaa ruokaa. Mutta sen jälkeen illalla klo 22 nukahdin aivan täysin. Yritin katsella mukavia Youtube-videoita, mutta aivot menivät täysin tilttiin, silmät vaan painuivat kiinni. Yritin sohvalle torkahdella, mutta miehen puhelin kilahteli chattiä ja herätti minut kymmenen kertaa viidessä minuutissa, joten painuin siitä suoraan sänkyyn. Nukuin 11 tuntia putkeen.

Miten se nyt noin? No, minulle tuli vastaus mieleen salamankirkkaana välähdyksenä. Olin ollut ekaa kertaa puoleentoista vuoteen jopa kolmena päivänä viikossa toimistolla. Ja kahden toimistopäivän putken jälkeen vielä ravintolassa juttelemassa = sosiaalisuus. Todella paljon keskustelua, asioiden kuulemista ja ymmärtämistä koko päivät, enkä ehdi käsitellä ja käsittää kaikkea. Sitten aivoni vaan nukahtavat, että nyt riitti toiminta.

Keksit tekivät traagisen runon murtuneesta rakkaudesta. (Ylemmässä lukee ”Sorry!” ja katkenneessa ”Love you!”) 

Päivittäin opinkin taas uusia asioita kampaajalta, pomolta ja Facebookista. Kuten: On olemassa ruoka ”keitettyjä munia sinappikastikkeessa”. Ulkosuomalainen söi sitä perunalohkojen kanssa Espanjassa. Ihmettelin sitä töissä ja sattumalta se olikin myös pomon isän lempiruoka, eli tunnettu ainakin Saksan NRW:ssä (Nordrhein-Westfalen). Köyhien ruoka ehkä, tarkoitettu päiviin jolloin ei ole lihaa, mutta ihan loistavahan se on ravintoarvoltaan. Söisin. Xenos-sisustuskrääsäkauppa kai palaa Venrayhin entisiin Big Bazarin tiloihin. Olisi kiva, olen kaivannut. Ahaa, Venrayssakin on erikoiskahvipapuja myyvä liike, emme ole tienneet. Se on oikeastaan lounaskahvila, mutta niillä on myös kahvikauppa. Kerroin siitä miehelle. 

Töissä studioon virtasi väkeä somekuvauksiin. Siihen tuli nainen, jonka tunnistin jostain vuodelta 2017 ja olin todella, todella ylpeä itestäni, kun tunsin kasvot ja muistin sekä etu- että sukunimen. Sen sijaan kun eräs manageri tuli kanssani kokoukseen, en tiennyt, miltä hänen kasvonsa näyttävät. Olemme puhuneet Teamsissa eniten, ilman videota. Managerit järjestävät töissä aamiaisbuffetin, että on taas vähän hupia. Joskus ne ovat tosin niin hölmöjä, ne haluavat pari kolikkoa säästöpossuun kaikilta seuraavaa aamiaista varten, mutta ei minulla ole kolmeen vuoteen ollut kolikkoja lompakossa, koska maksan 100% kaiken digitaalisesti. Aina tulee joku keräys töissä, että jonkun läksiäislahjaa varten anna pari euroa, mutta mistä annan, onneksi nykyään useimmille voi maksaa digitaalisestikin.

ABN-pankki on poistunut kylältä ja sen tiloissa on nyt hammaslääkäri, joka oli taempana sivukadulla tähän saakka. Nyt komeasti pääkadun varrella, rahaa riittää. Oli hienosti sisustettu odotustila kun kurkin ikkunoista, kauniin värinen plyysisohva. Siinä vieressä on uusi marokkolaiskauppa, silläkin on rahaa maksaa keskustapaikka, kun se ennen oli Bruksken ghetossa. Miksi itämaiselle kaupalle annetaan nimi Andalusia, kun ei se ole espanjalainen kauppa? Toisaalta se Andalusia on sentään se Espanjan arabialainen osa historiasta, al-Andalus. Minusta on kivaa huomata näitä arabialaisia käsitteitä, jotka tajuaa sitten kun jakaa ne sanat oikein prefikseihin tai on nähnyt niiden alkuperäisen kirjoitusasun. Kun tajuaa, että alkoholi on arabialainen al-kohol ja että Gibraltar on kans täyttä arabiaa Gibr-al-Tar.

Tämä ja kaikki muu on päässäni yhtaikaa, niin millä minä edes voisin selvitä? 

Pidin ihan pienet kahvikutsut synttärinä ja sain kukkapuskia. Mahdollisimman matalalla profiililla yritän juhlia.

D-vitamiinia napaan nyt, kohta on törkeän pimeä talviaika. Outo sää, koskaan tiedä mitä tapahtuu. Yksi päivä oli yhtäkkiä 20 astetta ja aivot raksuttivat sen verran, että on siis ihan kesä, eikä kesällä tarvita takkia. Joten tajusin kävellä ruokakauppaan pelkässä puserossa. Seuraavana päivänä olin luulevinani, että ihan lempeäähän täällä on nykyään, muttei ollutkaan kuin 11 astetta enää. Käsinerajani kulkee siinä 10 asteessa. 

Aamulla oli kauheat myrskynpuuskat ja rankkasade ja töissä yksi ikkuna hajonnut niin ettei sitä saanut kahvasta kiinni ja tuuli puski sitä sisälle auki, ne olivat lastanneet painavia pahvilaatikkoja sen eteen. Mutta illalla alkoi aurinko paistaa vähän ennen laskuaan ja kävin katsomassa keltaisia ruskapuita. Oli ihana raikas 10 asteen syysilma, en tiedä mikä on kun ei paleltanut.

Kännykän askelmittari oli yhtä huuhaata, kokeilin ilmaista mukanatulevaa Samsung Healthia. Yhdellä kävelyllä se laski uskottavasti vajaat 3000 askelta. Seuraavana iltana tein sitäkin pidemmän lenkin ja odotin vähintään 4-5 tuhatta. Mutta tämä olikin laskenut kokonaiset 627 askelta siltä illalta. Olin lievästi pöyristynyt. Tällä kun yrittäisi päästä tavoitteseen 7000 askelta päivässä niin saisi mennä pallon ympäri ennen kuin tämä pääsisi siihen lukuun tällä metodilla. 

Syytin ensin itseäni, että ehkei känny saa olla takin taskussa, jos ei se siitä tajua askelia. Testasin kauppareissulla, känny housuntaskussa. Laskin ihan itse, että kauppaan saakka oli noin 450 askelta eli edestakaisesti 900 askelta. No Samsung laski sille keikalle 267 askelta. Miksi se sika missaa kaksi kolmasosaa? Yhtä tyhjän kanssa. No, täytyyhän sille luoda markkinat, että ihmiset hankkivat maksullisia parempia sovelluksia tai ostavat älyrannekkeita, kai.

Päätettiin mennä kylpylään lomapäivänä, Nijmegenin lähellä uusi Berendonck. Siellä on uusi oikein iso, valmistui raukka juuri koronan aikana ja availi ensin ilman saunoja viime vuonna. Google mapsin satelliittikuvassa se näkyy vasta hiekkakuoppana, jota aletaan rakentaa. Aachenin kylpylä on edelleen kokonaan kiinni koronan takia. No nyt löytyi vaihtoehto lähempää, tuo oli tosi hieno. 

Intialainen tyyli, oli holvikaaria ja messinkilamppuja ja sitarmusiikkia. Tai siis ensin joku sen kuuloinen, että "George Harrison soittaa sitaria ja tablaa" ja sitten joku "Tubular Bells kohtaa Carlos Santanan kitaroinnin" eli länsimainen relax-musiikki. 

Kylpylä on pienen järven rannalla ja panoraamasaunoista on näkymä suoraan veteen. On lämmin allas missä uidaan suoraan sisältä ulos, on allasbaari mistä otettiin alkoholittomat pina coladat, on suomalaiset saunat ja teeltä tuoksuvat värivalosaunat. Ulkona pulputtaa suihkulähteet ja porealtaita on ulkona ja sisällä. On kylmähuoneita kylmäsuihkuineen ja intialainen yrttitemppeli jossa saa scrubsuolaa ja tuoksuvan aromikylvyn. Maksut toimivat rannekkeilla kätevästi. Loungeravintolassa saa pieniä snäkkejä ja kahvit ja oikeat ateriat, otin hummusta naan-leivän kanssa, taatelit ja korianterit päällä.

Ulkona puhalsi kylmä tuuli. Altaasta noustessa paleltaa hirveästi, saunasta tullessa ei niinkään. Rohkeat voivat käydä minihiekkarannalta siinä järvessäkin pulahtamassa. Järvelle laskeutui kolme joutsenta kun katseltiin 85-asteisesta saunasta näkymää. Ensin tiputteli vettä, myöhemmin kirkastui ja katsottiin oranssin auringon laskevan puiden taa meditaatiosaunasta käsin, 60 astetta. Sitten nousi täysikuu.

Todella ihana oli ulkona paksujen kivimuurien keskellä oleva suola-allas, jonne kävellään läpi portista, jossa automaattiset lämpimät suihkut huuhtelevat suolan pois. Turkoosit valot yössä, rappuja laskeudutaan, ja heti huomaa, että vesi kannattelee valtavan tukevasti, sen täytyy olla aika suolaista. ”Tää ei oo mikää Pohjanmeri.” Kuolleenmeren tapaisesti voi istuskella istuma-asennossa kelluen ja voisi teoreettisesti lukea lehteä. Jos on mahallaan ja jalat nousevat pintaan suorana, niitä on vaikea saada enää laskettua pohjaan. Ja siellä huomaa tietysti myös, jos jossain kohtaa on naarmu ihossa: kirveltää. Kaikki kelluskelivat siellä onnellisena selällään.

Kylpylässä ovat muuten kaikki nakuna, altaissa myös. Vain keskiviikkoisin on uima-asupäivä. Se on sentään tervettä hollantilaisissa, ja saksalaisssa, että ne kulkevat kylpylöissä ongelmitta nakuna altaiden välissä eikä ketään tuijoteta. Eikä aina heti jaksa kääriä pyyhettä tai kylpytakkia ympärille metrin matkalla. Niin hyvä, että se on normaalia eikä tämä ole Amerikka. Ollaan rennosti.

Viimeiseksi makailtiin ulkoporealtaassa ja katsottiin kun täysikuu alkoi verhoutua ohueeseen pilviusvaan.

Piilolinsseissä minulla on se valinta, että jos käyttää niitä, näkee maisemat ja järvet ja nokikanat ja kyltit ja kellonajat seinillä, ja tunnistan missä mieheni on. Mutta pystyn tuskin ollenkaan lukemaan ravintolan ruokalistan pientä tekstiä, koska linssit eivät ole ollenkaan lukuetäisyydelle sopivat. Jos taas en käytä linssejä, niin enhän minä näe mitään koko ympäristöstä enkä tunnista miestäni 4 metrin päästä. Eivät rillit ole optio, en minä niitä saunassa voi pitää enkä porealtaassakaan, ja sitten olisi jäänyt kaikki nokikanat näkemättä.

35 min ajomatka, ei paha. Voi käydä useamminkin. Kyllä tuollaisessa kylpylässä ehtii 4 tunnissa nähdä ihan kaikki saunat ja lämmetä kerrakseen, ja 5 tunnin kohdalla alkaa olla jo ihan kypsä ja väsyä saunojen lämpöön, vaikka olisikin väillä käynyt syömässä.

Siinä oli sentään yksi täydellisen rentouttava ilta.

Muumin peba.