Groningen, hauska tutustua!

Hei, Groningenin-reissu. Meillä oli 1 lomapäivä ja hyvä syyssää ja listalla kaupunkeja, joissa emme ole ikinä käyneet. Varasimme hotelliyön Groningeniin.

Onpa mukava kaupunki. Siellä on yliopisto ja tosi paljon kansainvälisiä opiskelijoita. Opiskelijakaupungissa on aina hyvä yöelämä ja edullisia ruokapaikkoja, ja paljon polkupyöriä. 

Vanhakaupunki on autoton, ja sen ympärillä ajavat akkukäyttöiset haitaribussit hiljaisesti. On kaikenlaisia rähjäisiä vanhoja taloja ja pikkukujia, ja on kanava, jossa on asuntolaivoja. Mies pesee asuntolaivansa ikkunoita ulkopuolelta, puisella laidalla villasukissa kävellen.

Suppailija ja asuntolaivan ikkunanpesu.

Ja on paljon terasseja ja kirpputori Vismarktin, Kalatorin, aukiolla. 

Säästölipas, johon lajitellaan rahat mm. taloustavaroille, vakuutukselle, lomille ja polttoaineelle.

Kaupungissa tapahtuu: syksyn lehti viuhahtaa poikki jalkakäytävän. Edestä kiitää opiskelija poikittain rämisevällä polkupyörällä. Dönerpaikan terassilla istutaan. Työmiehet karsivat aukiota reunustavasta puusta alimpia oksia moottorisahalla. Naakat kaakattavat. Kaupunkipulu lentää pään yli. 

Istumme jakkaroilla kahvilan pikkupöydässä voimakkaalla kahvilla ja katsomme, kun vieressä tietyömaamiehet nojailevat harjaansa ja lapioonsa. Kohta saapuu kuormuri ja kippaa niille lisää hiekkaa. Seurataan hydraulista kauhaa. Nuori nainen hölkkää urheilutrikoissa ohi. Vastapäisestä lounasravintolasta alkaa pölähtää valkosipulin haju ulos.

Lämmin päivä. Illalla vielä uskomattoman lämmin. Kuuluisin näköalapaikka kaupungissa on Martini-kirkon torni, johon voisi kiivetä yli 300 askelmaa. Mutta näimme raatihuoneen aukiolta, että modernin rakennuksen katolla näkyy ihmishahmoja lasikaiteen takana. Pääseekö tuonne? Pääsee, se on Forum Groningen ja tänään auki klo 21 saakka.

Vaihtoehdot: Martini-kirkko ja Forum Groningen.

Kolmiomainen rakennus, kulttuurikeskus, vasta vuodelta 2019. On virallinen aula, jossa on kivoja porrastettuja istumapaikkoja. Ylös pääsee rullaportaita, jotka risteilevät keskellä aukossa huimaavasti diagonaalisesti, eri pituisina toistensa yllä. Aukossa on näkymä 10. kerroksesta alas aulan lattialle saakka. 

Joko huimaa?

Talossa on eri kerroksissa kirjasto, kaupunginmuseon näyttelytiloja, leffateatterin 5 salia, viinibaari, lukunurkkauksia, leffankatsontanurkkauksia, opiskelupöytiä, pehmeitä nojatuoleja kirjaston nurkilla, pyöreä amfitetatteritorni, jossa istuskella, tekniikkalaboratorioita, workshophuoneita, kurssitiloja... I-ha-ni-a nämä avarat rakennukset, joissa on korkeita ja laajoja tiloja ja joissa saa viettää aikaa ihan rauhassa. Ja jotka ovat auki sunnuntaisinkin, ja tämäkin on auki yleensä keskiyöhön saakka! Myös sunnuntaina. Kansalaisen olohuone. 

Ylhäällä on näköalabaari ja siitä noustaan ulkopuolella vielä kiviraput ylös kattotasanteelle. Istumapaikkoja valkoisella kivellä katolla: muistutti Oslon oopperataloa. Korkeat lasiseinät ovat turvana. Ylhäältä näkee koko kaupungin yli kaikkiin suuntiin. Vieressä seisoo Martini-torni. Vaaleanpunainen auringonlasku ja lämmintä. Keskelle kattotasannetta oli rakennettu DJ:n paikka äänentoistoineen, siinä oli moderni pianisti Pieter de Graaf soittamassa uusinta albumiaan.

Ilmainen näköala, kaikille avoin, sunnuntai-iltana klo 21. Mahtavaa. Ja hieno kirjasto, modernisti ja mukavasti sisustettu. No siis Oodin tapainen; hauskat oleilupaikat ja nurkkaukset, viinibaarihan sielläkin on ja näköala. 

Lällällää, Martini-torni, päästiinkin rullaportailla ja ilmaiseksi yhtä korkealle.

Kaupunki ja kirjasto! Kunnon kirjasto! Ja rakennus, jossa saa olla vielä illalla ja missä ovat kaikki! Siellä istui opiskelijoita yläkerroksissa läppärin ääressä keskittyneinä, ja kirjaston nojatuoleissa hengaili kaiken ikäistä väkeä lukemassa. Kuinka mukavan yhteisöllistä. Mietin kuinka mukavaa olisi hengailla siellä illat ihmisten ilmoilla, keskittyen omaan kirjaansa tai työhönsä, mutta silti muiden seurassa. Voisin tosi hyvin lukea siellä suurissa auloissa ja olisi hieno fiilis.

Kirjasto - All you can read.

Lukupaikkoja ja henkilökohtaisia leffanurkkauksia.

Mahdollisuudet. Kaupungin avoimuus ja mahdollisuudet, ne iskivät siellä foorumissa tajuntaan. Kaupungin vilinä ja olla osa sitä. Kaipaan kaupunkia. Kaipaan kaupungin mahdollisuuksia ja tunnelmaa. Ihmisiä, vilkkautta kaikkialla. Ja terassit täynnä pulisevia ihmisiä pimeässä illassa. Pastaravintola auki klo 22.30 saakka, syötiin siellä. Ravintola, joka on auki iltamyöhään! Yöelämä! Kadun kulkijat iltapimeässä, aktiviteetti kaikkialla. Voi.

Naurettiin yöluukkumyyntiä, kun lämpimiä snäkkejä saa seinästä. Hollannin kaupungeissa saa. Iso seinä olikin. Mutta mitä siinä on purilaisten ja krokettisämpylöiden välissä, eierbal, munapallo? Iso paneerattu pallo? Piti oikein googlettaa. Siinä on keitetty muna keskellä, se ui ragout-kastikkeessa ja on paneroitu ja uppopaistettu. Alueellinen herkku pohjois- ja itä-Hollannissa. Huh huh. Opiskelijat kiskomassa munapalloa seinästä.

Munapallot jonossa.

Hotelli oli vanhassa talossa ja toimiva. Patja oli sellaista alas taipuvaa liian pehmeää sorttia ja tyyny liian tukeva ja korkea, joten päätin niskani hyväksi, että tässä nukutaan ilman tyynyä. Oikea päätös, niska kiitti, ja nukuin sikeästi.

Martini-Hotel löysi yhteyden erääseen juomaan.

Hotellikin oli historiallinen talo.

Saatiin rauhassa mennä myöhään aamiaiselle, koska haluttiin jäädä vielä shoppailemaan ja hollantilaiseen tapaan moni kauppa aukesi maanantaina vasta klo 12. Lähes kaikki kaupat olivat Groningenissa kyllä sunnuntainakin auki, mutta kaikkea ei ehtinyt nähdä. 

En tiennyt, kuinka suuren patoutuneet shoppailutarpeet minulla oli ennen kuin pääsimme tuonne kauppojen pariin. Oi, kirjakauppa! Pitää ostaa kirja! Oi, täällä on Xenos ja meillä ei! Oi, täällä on Body Shop, haluan palasaippuaa! Oi, käydään kahvikaupassa ostamassa kunnon kahvipapuja. Pitää nähdä kauniit taloustavarat Dille & Kamillessa ja tanskalaisessa ketjussa Søstrene Grenessä. Oi, askartelukauppa. No katsotaan nyt sitten vähän Doc Martensin kenkiäkin ja vaatekauppaa.

Oikeasti, kenkäkauppa, jonka sisällä on oikein mukavan ja kauniin näköinen kahvila. Yhdellä sivukadulla oli nuorison vaateputiikki, jossa oli näkyvästi näyteikkunassa DJ:n paikka. Eli silloin, kun se on auki, siellä soittaa DJ täysillä. Kaupungin ihmeitä.

Erikoinen talo, jonka alta kulkee jalkakäytävä.

Vanha sanomalehtitalo art deco -kaakelilogoineen.

Tingtangstraatje, Groningenin pienin kuja.

Raportin voi päättää näihin macaronseihin.