Aina mun pitää esiintyy telkkarissa

Tapahtuu paljon ihan vaan paikallaan olemallakin. Hirveää byrokratiaa tunkee meiliin joka välissä. Tarkista eläkepaperit, tarkista sairausvakuutuksen kulut, tarkista autokorjaamon tili, muuta uusi luottokortti kaikkiin järjestelmiin. Ja mies ilmoitti meidät vielä studioille telkkariohjelman yleisöksi, mutta sitten pliis, gimme a break. 

Joka viikonloppu on jotain. Ja kevyenä järjestelypakettina aloin hommata kirjan julkkareita Amsterdamiin marraskuuksi. Kohta on joulu, ihan kohta. Nämä loka-marraskuut lentävät aina ohi.

Saksan vaaleissa SDP kasvoi ja mietin sosiaalidemokraatteja, että sosi-sali-ratti oli siinä Punaisessa Viivassa, ikivanhassa kirjassa. Tarkastan asian ja niin joo, Ilmari Kianto ja tosiaan 1909. Onneksi en muistanut, että lopussa karhu syö isännän ja emäntä jää yksin loppujen lasten kanssa. Itkettää sekin.

Sinne meni kvittenit. Puu etupihassa roikkuu oikein painavana runsaasta sadosta tänä vuonna. Hedelmät on aina luvattu naapurin rouvalle, joka tekee niistä hilloa. Mutta yhtäkkiä kolkutteli ovella nuorehko mies ja kysyi, voisiko ehkä poimia kvitteneitä jos me emme käytä niitä. Oli huomannut puun monta kertaa ohi ajaessaan. No se on naapurilta kysyttävä. Onneksi naapuri tulikin ovelle ja sanoi, että ota vaan. Nuorenmiehen äiti kuulemma tekee niistä kanelin kanssa hilloa. Annoimme muovipussinkin, että hän sai kerätä.

Oli hääpäivä, mutta söimme miehen hankkimia ruusukaaleja ja porkkanoita. Ei innosta mennä ravintolaan keskellä viikkoa. Perjantaina voisi, mutta toisaalta meillä oli lauantaina taas meno, se keikka Hilversumiin tv-ohjelmaan, ja taas ajetaan moottoritietä aamusta alkaen. Minulle alkaa oikeasti riittää menot, vaikka se onkin varmasti hauska kokemus. Mutta tarvitsen viikonloppuja, jolloin saan nukkua ja levätä ja lukea.

”Aina mun pitää esiintyy telkkarissa.” PKN:n biisi. Mun elämä. Tosiaan alkaa olla vähän liikaa kaikkea yhtaikaa.

Olimme lopulta mutkattomassa paikallisravintolassa syömässä ja oli hyvää. Toinen ravintola, jota ensin yritettiin varata, näytti täyteen buukattua. Olen ennenkin kuullut, että joku on yrittänyt sinne viikonloppuna, mutta on aina täynnä. Eikä se edes ole niin kovin hyvä ruuiltaan.

Pubiravintolassa oli Beatles.

Hilversum studios, launtai-illan ajankohtais-huumoriohjelma oli sentään ihan hauska lähetys. Paikalle tuli Ome Willem (Setä Willem), 70-80-luvun lastenohjelmien sankari, jota kaikki Hollannin skidit katsoivat ykköskanavalta. Lupsakka setä, hyväntuulinen. Häntä haastateltiin ja hän esitti vähän vanhoja temppujaan rumpusetin ääressä. Lähetys oli monipuolinen ja muutama skenario otettiin alusta uudelleen. Leikkaajilla töitä, kun materiaalikasasta tehdään sujuva lähetys iltapäivän ja illan välissä parissa tunnissa.

Työkaveri oli katsonut ohjelman ja tosissaan nähnyt ja löytänyt meidät. Oh ooh, kuuluisuus. Olin aika usein kulmalampun takana tai liian matalalla, tai tv-kanavan logon takana ylänurkassa. Mutta yhden pikku haastattelun aikana olimme monta kertaa sekunneittain näkyvissä.

Kävimme sen jälkeen vielä Hilversumin keskustassa mini-euroviisunäyttelyssä ja söimme väliin jääneen lounaan klo 16.30 bistrossa. Hilversumin kuppilat näyttivät aika eleganteilta ja kalliilta, mutta saa niistä myös edullisen hotdog- tai lämpöleipälounaan. Oli mukava ja iso kahvilaravintola. Hilversum sinällään on ihan rauhallinen pikkupaikkakunta, jossa on paljon vanhanaikaisia tiilitaloja.

Hilversumin kävelykaduilla.

Tv-tornitaidetta.

Hö, tein nettitestin, jossa piti selvitä, olenko sisimmältäni maalainen vai kaupunkilainen. Ei selvinnyt: olen jotain siltä väliltä. Kökkötraktori kaupungissa. Tuloskuvassa oli oikeasti traktori ajamassa taajaman kadulla. Se.

Menee hyvin: sain Harry Potterit luettua loppuun ja leffoja katsotaan maratonina.

Päivän puujalkavitsit tai ”Töissä on ihan normaalia”: Kurkittiin kaikki ikkunoista parkkipaikalle, koska joku oli huomannut, että paikalle ajaa Porsche ja huutanut, että kattokaa. ”Kuka sieltä nousee, tietääks joku kenen se on, ai kato toi on xx, tunneksä sen, joo mä tunnen, mä en tunne.” Päiviteltiin, että ei voi firmalla huonosti mennä, jos täällä ajetaan Porschea. Heti perään paikalle kurvasi toinen Porsche, tekstiilikattoinen cabrio, ja parkkeerasi ensimmäisen viereen. ”En tunne, ainakin sillä on puvuntakki päällä. Finance? Mitä se kojelaudan alla tekee, ai nostaa salkun vai, ai niissä on edessä tavaratila ja takana moottori, en tiennyt. Ihan kuin kuplavolkkarissa, naurettavaa.”

Ruokalassa viereen tulee Bart, jota ei olla nähty ainakaan vuoteen. Bart on tunnettu siitä, että hänellä on identtinen kaksoisveli, joka työskentelee optikkoliikkeessä. 

Pomo:

- Ai kato hei, eipä ollakaan nähty!

- Moi moi.

Minä:

- Vai oletko sä sun veli? Haha HA HA! (huono vitsi nro 1)

- En voi olla, mun veli on kasvattanut parran.

- Oho. Ai sellanen kesäparta talvea varten? Ne on muotia. (huono vitsi nro 2)

- Joo... Se ei vissiin halunnut olla mun näköinen.

- Sille varmaan riitti sitä lajia viimeiset 30 vuotta. (huono vitsi nro 3)

Telkkaristudio oli huomaamattomana pienteollisuusalueella.

Kulissien takana...

Yleisö asettuu paikoilleen. 5 euron pääsylipun hintaan kuuluu 1 lasi juomaa.

Printtasin syyskuun työaikalistat, ja pomon lomapäivät (Vakantie) lukivat siinä tavanomaisena lyhenteenä alekkain lomaviikolla: VAK. Pomo lukee ääneen listaa: VAK VAK VAK VAK... joka kuulostaa ihan samalta kuin fuck fuck fuck...

- No nyt. Kuulostaapa kivalta lomalta.

- Joo.

Mutta tilasin telepaattisesti sieniruokaa ruokalaan lounaaksi ja sain sen. Sanoin etukäteen: 

- Tiedätsä mitä mä haluaisin? Että olisi herkkusieniä ja siinä päällä juustoa ja kermaa ja lisää juustoa ja kermaa, ja juustoa ja kermaa.

- Älä tee tätä mulle, mulla on jo hirveä nälkä.

- Mutta muistatsä, niillä oli joskus sellaisia pieniä sienikulhoja uunista.

- Niin oli. Nam.

Menimme ruokalaan ja siellä oli lämpölampun alla snäkkilässä: osterivinokasmuhennoksella täytettyjä lehtitaikinapasteijoita. Eli sientä, ja vähän kermaakin.

Kotonakin tulee kaikenlaisia ruokaideoita, onneksi. Joskus niitä ei ole yhtään. Tein tofu tandooria parsakaalin ja naan-leivän kanssa (valmisleipä ja valmis tandoorikastikepussi), seuraavaksi sitten pinaattikeittoa ja flammkuchenia.

Harmi ettei tuonne euroviisulogoon saanut mennä istumaan.

Juontajien puvut, Rotterdam toukokuu 2021.

THE tulospöytä. And the winner is...

Hyvin valaiseva kameroiden ohjauspaneeli tilannevideona, esimerkkinä Måneskin.