Nätti vanha Zaltbommel

Oli hienot retket. Lähdettiin vähän katsomaan Hollantia. Ajettiin suht summamutikassa Zaltbommeliin ja Heusdeniin. Olin nähnyt ne kartalla ja kokenut mielenkiintoiseksi sen, että molempia keskustoja ympäröi tähden muotoinen vallihauta ja linnoitusmuuri. Mitä keskiaikaisia bastioneja nämä ovat. Historiaa.

Aivan tuntemattomia kaupunkeja, ei niinkään kaukana meistä, mutta hyvin erikoisen näköisiä. Tai no kaupunkeja, Zaltbommelissa 12 tuhatta ja Heusdenissa 1200 asukasta.

Silti Zaltbommel on entinen hansakaupunki, nimensä mukaan suolakaupan keskus ja vesireitin eli kunnon leveän Waal-joen varrella. Waalissa virtaa suuri osa Saksasta tulevaa Reiniä sen haarautumisen jälkeen, joten se on lavea ja siinä on kova virtaus.

Waal-joki.

Kaikki ravintolat ja kaupat ovat kiinni, mutta Zaltbommelissa oli tori ja kukkamyyjä ja pähkinänmyyjä. Suloisia kujia ja ikivanhoja taloja, satoja vuosia vanhoja. Komea linna vuodelta 1535 oli heti vastassa pysäköintipaikan vieressä.

Stadskasteel vuodelta 1535.

Tori.

Perus. Kultainen yksisarvinen.

Portista tulee joku historiallisempi auto.

Aika iso pumppukaivo.

Pari kahvilaa tarjosi kahvia ja muuta mukaan. Kipaisimme tiskillä kuppilassa, jossa oli seinällä Elvis-julisteita ja myynnissä vanhoja LP-levyjä.

Rantakadulla narsissit jo kukkimassa ja metsässä nupullaan, lumikellot kukassa.

Jip ja Janneke -lastenkirjojen kuvittaja oli syntynyt Zaltbommelissa ja siksi niistä hahmoista oli reliefipatsas Waalin rantakadulla. Täällä olisi Jip ja Janneke -museokin, mutta tällä hetkellä kaikki museotkin ovat kiinni.

Jip ja Janneke.

Waalin vesi oli aika korkealla ja pitkät proomut ajoivat. Tulviin oli varauduttu muurilla ja mahdollisella lisämuurin paikalla: metallikiskoilla, joiden väliin voi asentaa vettä torjuvia elementtejä, jotka nostavat aidan kokonaiskorkeutta.

Tähän voi pystyttää tulvamuurin korotusta vielä 50 cm.

Rannassa oleva poikapatsas näytti kädellä joen maksimaalisen korkeuden tulvien aikaan. Parkkialueiden edessä oli varoitusmerkkejä: jos tulva nousee ja autosi jää veden alle niin oma on vikasi.

Vesi on joskus yltänyt pojan käteen saakka.

Pysäköinti omalla vastuulla.

Käsiäni palelsi jäätävästi, kun olin liian optimistisesti jättänyt käsineet kotiin; oli luvattu aurinkoa ja 11 astetta, mutta auto näytti vasta 5-6 astetta ja sää pysyi pääosin harmaana.

Käveltiin kivasti vallihaudan vesien ympäri, nokikanoja ja tukkasotkia oli vedessä, silkkiuikkukin, joka kalasti lammessa.

Joku asui vanhassa vesitornissa. Aika hauskaa, että sinne on tehty asunto. Mietin kiipeämistä rapuissa aina ylös kauppakassien kanssa.

Puolustusrakennelman yksi tähdensakara oli niemessä veden ympäröimänä ja sakaran keskellä puistikossa oli lampi ja sen veden keskellä pyöreä saari. Erikoisia tällaiset ”saari jossa on järvi jossa on saari jossa on järvi” -systeemit.

Niemi, jonka keskellä on lampi, jonka keskellä on saari.

Raput veivät joelta alas kujalle. Siellä asui eksentrisiä talonomistajia, jotka koristelivat kadun muuria pikkutavarahyllyllä tai vajan ovessa roikkuvalla kyltillä ”Rock’n’roll”. Jopa kasveja pukkaava rakoileva vanha seinä oli täällä niin taiteellinen, että se oli valokuvan arvoinen.

Olihan täällä käveltävää ja katseltavaa, vanhakaupunki täynnään vanhaa rakennuskantaa ja söpöjä yksityiskohtia.

Sitten suunnattiin moottoritietä Heusdeniin, josta postaan seuraavaksi hienon kuvapläjäyksen. Aurinko alkoi tulla esiin iltapäiväksi. Tässä linkki - kanuunoita, puisia tuulimyllyjä ja idyllisiä taloja!