Mahtava Fazer-uni on vielä kertomatta. ”Mistä tunnistaa ulkosuomalaisen? Siitä, että se näkee tällaisia unia”:
Olin jossain kaukaisessa maassa, ehkä Kaakkois-Aasiassa, hienossa hotellissa. Oli kiiltävää pintaa, valokontrasteja kuin luksuslukaaleissa on, virkailijat pitkän vastaanottotiskin takana. Kuljin nurkan taakse baaritilaan, jossa puinen tumma paneeliseinä nousi korkeuksiin.
Huomasin suklaatiskin. Oli aseteltu suklaalevyjä sekä pönttöjä joissa oli kullankiiltoisia konvehteja kääreissä: kaikki Fazeria! Hämmästyin aika lailla tästä näyttelystä. Tyylikkään myyntiasetelman takana korkealla seinällä komeili kultainen ja tummansininen suorakulmio, joka oli koottu neliölevyistä kuin isona mosaiikkina. Se kimmelsi ja siihen muodostui hienovaraisesti pölkkykirjaimilla sana FAZER. Oo, ihailin sitä niska kenossa.
Aha, baaritiskin takana hääräsi baarimikko valkoisessa kauluspaidassa, se olisi varmaan suklaakaupan kassa samalla. Riensin sen luo täynnä riemua ja aloin kovaan ääneen selittää englanniksi, kuinka iloinen olen kun tietsä tää suklaa tulee mun kotimaasta ja se on ihan parasta maailmassa ja nyt pitää päästä ostamaan.
Tässä on selvästi joku ostanut mainostilaa unistani. Muutoin olen unissa ollut viime aikoina mm. Unkarin vuoristossa huonolla soratiellä ja Yhdysvalloissa rautatieaseman laiturilla ruska-aikaan.
Se pitää paikkansa, että joulukuu on ”runsauden aika” kuten vissiin viime vuonna bloggasin. Taas tunkee joka tuutista pakettia ja tarviketta, ruokaa ja juomaa, jota ei ole pyytänyt eikä tilannut. Miehen töistä tulee aina valtava elintarvikepaketti, minun töistäni liikekumppanilta tulee edelleen 3 viinipulloa joka joulu, ja sitten kiersi vielä vuokranantaja ovelta ovelle ja toi makean joululimpun. Spijsbrood / stol (Saksassa Stollen), jossa on rusinoita ja pähkinöitä ja keskellä pötkö mantelimassaa, puuh.
En turhaan kirjoittanut kirjaanikin mainintaa raskaanpuoleisista keskieurooppalaisista joululeivonnaisista, jotka ovat tyypillisesti hyvin massiivista ainetta. Kauhean tiivis ja painava jötikkä tämäkin, ja painoa lisää ainakin se mantelimassamakkara, joka on leivottu taikinan sisään. Päälle sirotellaan vielä pölysokeria. Ja sitten: ainakin Hollannissa oman viipaleen päälle on vielä tarkoitus sutia voita tai margariinia!
Miehen paketissa on kaikkea itse leivottavaakin, näitä turhaketuotteita, valmiita jauhosekoituksia, joihin lisätään vain vesi. Mitä en ihan ymmärrä, kun vaikkapa lettutaikina on niin helppo tehdä itse neljästä aineesta, jopa tällaisen ei-gurmeekokin kuten minun. Niin miksi sitä ostetaan pullossa, kamoon. No, kokeilin nyt sitten heti ja tein valmiista sekoituksesta paksun leivän aamupalalle. Oli se ihan hyvää.
Ehkä valitan turhaan, koska näköjään en koskaan saa aikaiseksi leipoa mitään sämpylöitä aamiaiselle, mutta valmissekoituksesta tuli tehtyä. Hmm.
Siellä on vielä joku tuollainen hedelmärusinapullan sekoitus odottamassa, ja tuli valmis tiikerikakku ja keksejä myös. Firman paketissa on aina jotain tukusta hankittuja erikseen lahjapakettia varten tuotettuja nimettömiä artikkeleita, joissa on outoja tekstejä. Kuten tämä. Jos karkin pitää erikseen vakuutella, että se maistuu hyvältä, niin alan heti epäillä. Näinköhän?
Tunnen siitä syyllisyyttä, etten ole edes kovin ilahtunut näistä lahjoista, jotka sekoittavat omat suunnitelmat ja ruokavaliot. Tulee ahistus kun ruoat eivät mahdu kaappeihin eikä niitä saa syötyä, kun on niin valtavasti. Ja mitä jos halusin tuhatvuotisen perinteen mukaan ihan itse päättää ja leipoa suomalaisia joulutorttuja jouluksi? Mutta siinä onkin saadut tuoreet pullat odottamassa velvollisuutena, että ne pitää eka syödä pois, kun ne nyt kerta ovat tuossa ja vanhenevat muuten.
Tragedia! Ei pääse syömään fazereita, kun kaikkea muuta karkkia tulee paketista liikaa. Ahistaa, kyllä ahistaa.
 |
| Ja Ellun kanatkin vaan karkailee puistossa. |
Huomaan tasaisena linjana sen ylipäätään, että yleensä yritän pitää asiat oman järjestykseni mukaan ja yleensä minua ärsyttää, kun se meneekin sekaisin. Yritän silloin heti tehdä korjausliikkeitä ja ymmärtää kaiken ja nähdä ja tajuta koko kentän kaikki muuttuneet elementit.
Minulla menee kai aika paljon energiaa siihen, että yritän huomaamatta ja taustalla ymmärtää ihan kaiken. En osaa muuta kuin yrittää olla selvillä aina kaikesta. En varmaan ole ihminen, joka pitää yllätyksistä.
Olin niin tyytyväinen, että nyt on joka päivä joku kotona, kun viinipakettini mahdollisesti tuodaan. Pakettien hakupisteistä on syntynyt Hollannissa suuri ongelma lockdownin takia, koska monet kaupat laittavat ovensa kiinni kokonaan. Ne eivät kulujen puolesta halua pitää pakettipalvelua auki, kun eivät kerran saa myydä omia tuotteitaan samalla, koska kaupat on käsketty sulkemaan varsinaisen toimintansa. Pakettikuljetus ruuhkautuu yhä enemmän, ja se oli jo tätä ennen vaikeuksissa ja kapasiteetin ylärajoilla. Kannattaisi siis olla kotona kun pakettia tulee, ettei se vain mene pieleen.
Niin no, sitten käytiin 40 minuutin kävelyllä ennen kuin sade alkaa, ja juuri sinä aikana oli viinipaketti käynyt ovella. Pers. Onneksi se oli vain viety naapurille.
Töissä oli pieni tietovisa etäpalaverina. ”Laittakaa jotain jouluista päälle.” Täh, ei minulla ole jouluvaatetta, joka näyttää joululta. Kipaisin hakemassa joulukuusesta yhden tähtikoristeen ja yhden puupossun, jotka ripustin korviini.
”Porsas tarjoillaan röyhelöt korvissa ja omena suussa”, kuka muistaa Peppi Pitkätossun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti