Millainen on Ao Nang?

 

Ao Nangin rantakadut

Kauppakatu on todella vilkas. Kaupat, ravintolat, retkimyyjät, apteekit, yökerhot, pikkumarketit sun muut keskittyvät autotien varteen. Autotie kulkee osin rantakatuna meren suuntaisesti ja kääntyy sitten ylös sisämaahan päin, ja molemmat osuudet ovat täynnä palveluita.

The Coffee Clubista saa länsimaiset herkkukahvit, kaakaot ja kakut.

Autotien mutkasta alkaen rantakatu jatkuu itään päin autottomana kävelytienä, jolla tosin osin ajavat mopot tai tuk-tukit, tai satunnainen pikkubussi tuo hotellien asukkaita retkiltä. Tämän käveltävän, rauhallisen rantakatuosuuden varrella on paljolti hotelleja ja niiden baareja, ravintoloita, kauneushoitoloita ja hierontasalonkeja.

Lopulta tullaan Last Fisherman Bariin, joka on suosittu rantaravintola. Istumapaikkoja on hiekalla rannan vieressä tai talossa katoksen alla. Listalta löytyy kaikkea pikku välipaloista iltaruokiin, juomia joka lähtöön, makeaa ja suolaista.

Sen jälkeen seuraa enää joku yksittäinen beach club, ja rannalla on rivistö yksinkertaisia hierontayrityksiä, jotka tarjoavat palvelujaan huudellen. Sitten ranta loppuu itäpäässä kallioon.

Myös keskustan kauppakadulla huutelua riittää. On tultava immuuniksi kaikille mainostajille ja sisäänheittäjille. ”Hello my friend!” Kaikki haluavat huomiota. Koko ajan joku tervehtii, työntää käteen esitteitä, houkuttelee sisään, how are you sir, where are you from, madame. Ei saa metriäkään kulkea rauhassa. Siksi siis Ao Nangia sanotaan turistirysäksi. Todella läsnäoleva kaupallisuus.

Kaupoissa mietin, että ihan kuin sitä kauppaa ei voisi tehdä asiakkaan ehdoilla. Mitään ei saa katsoa rauhassa ja tutkia, kun ollaan niskassa hengittämässä ja esittelemässä tavaraa. Minut tämä lähinnä ajaa pois joka puodista.

Vaikka kyllä nuo puiset kikkeli-pullonavaajat olisivat olleet mielenkiintoisia.

Jos ei kestä myyntimiehiä, voi ylittää kadun ja kävellä rannan puolella jalkakäytävää, jolla ei ole kauppoja, vaan vain meren aallot alempana.

Huom. vasemmanpuoleinen liikenne. Muista katsoa viimeisenä oikealle ennen kuin astut kadulle. Vasta tulleet turistit tunnistaa siitä ”uups!” -huudahduksesta, joka pääsee, kun he ovat katsoneet vasemmalle, alkavat ylittää katua, ja sitten tuleekin mopo oikealta melkein päälle. Ja suojatien kunnioittaminen on Suomen luokkaa, eli lähes kukaan ei pysähdy.

Liikennevälineitä täältä löytää helposti. Taksina toimivat tuk-tukit ja lava-autot odottavat asiakkaita kadun varressa.

Discotaksi.

Hello Kitty -tuktuk.

Ranta – Ao Nang Beach

Ao Nangissa on ihan perushyvä hiekkaranta, jossa ihmiset viihtyvät uimassa. Vuorovesi vaikuttaa selvästi rannan leveyteen.

Mutta pitkiä pätkiä rannasta on myös veneliikenteen käytössä. Retki- ja taksiveneet tulevat ja menevät, ja pitkähäntäveneiden second hand -moottoreiden kova pörinä kaikuu jatkuvasti rannan tienoilla. (Tästä jutusta voit lukea kaiken pitkähäntäveneistä.)

Usein täältä lähdetäänkin veneellä saariretkille tai kauniimmille uimarannoille etsimään parempia tai valkohiekkaisempia uimapaikkoja.

"Olet tässä".

Ao Nangista itään – Centara Beach ja Monkey Trail

Yksi mahdollisuus kokea vähän erilainen ja rauhallisempi ranta, kallioiden reunustama lahti, on patikoida itään päin.

Lahdelmassa sijaitsee yksinään Centara Grand Beach -hotelli, jonne pääsee vain veneellä tai sitten tätä rasittavaa kinttupolkua pitkin, jota lähdimme kokeilemaan. Hotellilla on pitkä kelluva laituri veneliikennettä varten.

Hotellin edustan ranta on avoin kaikille. Thaimaassa ei kuulemma ole yksityisrantoja eli mikään hotelli ei voi varata hiekkarantaa vain omille asiakkailleen.

Centara-hotelli pitää kuitenkin vähän jöötä rannalla, eli vierailijoiden tulee kirjata nimensä vartijan vihkoon tullessaan ja sitten taas merkitä siihen lähtöaika poistuessaan.

Tullessa myydään vierailijoille myös paketteja, joilla saa hotellin palveluita käyttöönsä päiväksi. Mutta uimapulahdus oman pyyhkeen päällä istuen ja omaa juomavettä juoden onnistuu kuluitta ja vapaasti.

No, sitten patikoimaan. Tiesin, että tämä on joku lankkupolku, jonka kautta ohitetaan niemennokka eli kallionnypykkä, jonka takia siis ei voi rakentaa mitään kunnon tietä tuonne seuraavaan lahteen saakka.

Ja täällä on kuulemma metsässä usein vastassa villejä apinoita. Polun nimi onkin Apinapolku, Monkey Trail.

Ensin ohitettiin aikamoiset alttarit. Sitten ylitettiin silta. Hyvin menee. Tasaista on vielä. Paitsi puu poikittain, pitää kumartua ali.

Sitten ne rappuset alkoivat. Kiikkerät ja jyrkät puurappuset. Rappuja olikin sitten eri osuuksina todella paljon.

Söpö pieni henkien talo täällä metsässäkin.

Polku mutkitteli ja oli kapea, vastaantulijoita piti päästää ohi, puunjuuria varoa. Tämä olikin todellinen kiipeilykeikka. Ja lopussa jyrkät raput alas.

Hiki tuli eikä edes apinoita näkynyt meille!

Nimi kirjaan ja biitsille. Mekko pois ja mereen, äkkiä.

Tuon meressä nököttävän ison kalliopaalun nimi on kartassa näköjään ”Ao Nang Tower”.

Oli ihan kaunista ja mukava uintipaikka. Seurasimme, kun lautta toi hotellille rakennustarvikkeita ja viherkasveja ruukuissa.

Ja sitten sama kapuaminen takaisin. Kyllä tässä sai ihan tosissaan pitää aidasta kiinni ja harkita joka askeltaan. Jotkut askelmat olivat irtonaisia ja lenksuivat.

Paluu Ao Nang beachille.

Täältä näkyy Ao Nang Tower -kallio tämän verran. Tuolla oltiin nurkan takana.

Tämän suorituksen jälkeen oli ansaittua ottaa kookospähkinä Last Fisherman Barissa.

Lisää Ao Nangin meiningistä näissä jutuissa:

Sukellus Thaimaahan
Thaimaassa lomalla – Käytännön seikkoja