Ei kotityöt tekemällä lopu

Minulla on ollut hirveän kaoottinen, häiritsevän sekava olo pari viime päivää. Olen taistellut teknisten ongelmien kanssa ja ollut pyörällä päästäni. Kadottanut rauhan editoida tekstejäni. Keskittymiskyky on poissa; mutta toisaalta myös maailman antamat keskittymismahdollisuudet. Aina tunkee tuutista jotain, mikä vaatii huomiota.

Minulla on ollut myös joku kirjoituskieltäytyminen. Aina kun halusin ja aioin tehdä muistiinpanoja päiväkirjaan ja muokata blogia, selaankin vain nettiä tai luen kirjaa tai lehteä tai katson telkkaria koko illan. On kuin joku tulppa, eli kyllä sinne taakse kertyy, ja ajatuksiin, vaikka mitä aihetta, mutta en laske niitä ulos. Mutta jossain vaiheessa siitä nousee hätä, kun on paljon matksua mielessä eikä ole ilmaissut sitä. Tulva nousee korkin takana.

Toisaalta viikonloppu täyttyykin niin helpolla sälästä. On vaikka jatkuvasti se tilanne, että melkein meinasin ruveta kirjotushommiin, mutta totesin, että okei, minulla on 20 minuuttia aikaa ja sitten lähdetään taas seuraavaan velvoitteeseen. Kauppaan tai kylään.

Viikonloput vilahtelevat ohi ja vaikka ei pitänyt olla mitään tekemistä, niin olihan sitä: kaupassa käynti, kokkaus, tiskaus, pyykki, puutarha katastrofaalisessa kunnossa ja sen kunnostaminen, kiipesin katolle, leikkasin villiviiniä ja murattia. Oli pakko poistaa metrisiä rikkaruohoja, istuttaa ruukkulaventeli maahan jos se pärjäisi siinä paahteisessa kohdassa, ja pakko antaa vihdoin letkulla vettä koko pihaan. Kuivuus ja helle on tappanut paljon vuohenputkea, mutta en halunnut, että viralliset kasvini alkavat kuolla saharamaisiin olosuhteisiin.

Sitten oli pakko kisutella kissaa, joka on nyt ottanut virallisen makuupaikan meidän etupihasta. Kissa has approved. Se on varmistanut, varjossa maaten, ylös katsoen, meiltä, että ”saanhan mä maata tässä”. Oltiin, että chill vaan, ei tartte lähteä mihinkään pakoon. Sitten se jäi siihen nukkumaan. Sillä on ainakin 3 eri petipaikkaa etupihan puskien alla. Juu, kissa makaa myös keskellä kukkia lytäten ne. Tietysti.

Sitten piti leipoa siemennäkkäriä, jotta sitä olisi lisukkeena silloin kun haluan tehdä lohikeiton viikolla. Kirjoitin reseptin aineet ylös kauppalistaan. Kahdella kaupalla on lohitarjous ja epämääräiset pakkauskoot, mutta vertauksen tuloksena yhdellä on tarjouskilohinta 19,90 ja toisella 19,96. Onpas siinä eroa ja varsinainen hintakartelli, täh. Ja sitten piti tehdä kalkinpoisto kahvikoneeseen, koska se alkoi tiputella vettä vääristä paikoista. Silittämistäkin olisi. Ja Hollannin naisten jalkapallon MM-finaali.

Aamulla ennen kuin ehdin edes alakertaan, olen jo jumittunut yläkertaan tekemään tuhannen tointa. Jahas, pyykkikori on täynnä, pitäiskö pestä. Pusero on saumasta revennyt, valmistele ompelu. Ai niin, juliste putosi ovesta, nypi irti vanhat sinitarrat ovesta ja paperista ja muista hakea uusia alakerrasta. Peili on tahrakas, pyyhi kostealla. Housuihin tuli eilen tahra, pese heti lavuaarissa.

Heti alakertaan tultua: Jaa, mun kengät on vielä lattialla. Palauta vaatekaappiin. Laukku laukkukoukkuun vaatekaappiin. Miehen nenäliinapaketti nenäliinalaatikkoon. Täältä pitää poistaa silitetyt paidat, silityslauta ja -rauta ja viedä ne yläkertaan. Ai aamupalakin piti joskus syödä.

Tämä on vanha ongelma, ikuisesti toistuva. Hommia riittää ihan mielikuvituksellisilta aloilta, pyytämättä. Tässä joku entisen ajan muistiinpano ihan samaa settiä joltain vuodelta:

”Mies kun kerran lähtee kylille niin ei tule enää ollenkaan takaisin. Tai lähtee rellestämään peräkärryn kanssa, että ’joo kaks kertaa ajetaan edes takas ja ihan nopeasti ne saa raahattua, lyhyt matka autolle’. Siitä on nyt 6 tuntia kun se sanoi tulevansa ihan kohta takaisin. Nyt olen jo leikannut tukkanikin ja kohta teen vielä pashan kostoksi, jos ei sitä ala kuulua.

Suoritus. Otin tipuilta munat pois. Annoin niille vettä ja ruokaa ja kurkkua. Leikkasin ulkokukista sateessa mädäntyneet nuput pois. Tsekkasin rikkaruohot ja siirsin muratinoksan. Suoristin vinon linnunpöntön. Lakaisin. Poistin kuivuneita lehtiä kasvien seasta. Tyhjensin ulkovaraston ja heitin kukkaruukkuja pois. Järjestin tavarat takaisin. Löysin maaleja ulkopenkin paikkaukseen. Pesin ulkopenkit ja kierrätysjätelaatikon vihreästä mössöstä. Myrkytin potentiaaliset muurahaispesät talon seinällä. Siistin kylppärin silikonisauman reunat pikkutarkasti veitsillä kuunnellen Eppu Normaalia. Imuroin raput ja yläkerran. Kävin suihkussa.

Nyt tulee pimeä ja toi ei vieläkään tule.

No tuli se.”

Niin. Laiska töitään luettelee, sano suomalainen. Tai tämä:

”Luulen, että vapaapäivänä voisi kirjoittaa, muttei voi. Ostos, silitys, kokkaus, pyykki, siivous. Ylipäätään koko ajan pitäisi tehdä jotain velvollisuutta. Mitä mä luulin koko ajan tekeväni? Kuuntelevani kaikki Mari Boinet läpi? Värjääväni tukan? Kirjoittavani kirjan? Uudelleenasentavani tietokoneen? Tekeväni koko ajan vatsajumppaa? Hennatatuoivani? Asentavani puhelimen ja kovalevyn? Haravoivani etupihan?

Mikä näistä on pakko? Ei mikään. Tukka ärsyttää. Tietokone ärsyttää. Etupiha ärsyttää.

Niin hitosti suunnitelmia ja niin vähän aikaa. Hyviä ideoita, mutta milloin ne tekee. Topin huovutus, hameen ompeleminen, patsaan maalaus, kaapin maalaus, valokuvakirjojen teko, kirjojen luku, lehtien luku, musiikin kuuntelu, meditointi, jumppa, pihakasvien istutus, siivous, tipujen oksien vaihto, veroilmoitus, kaihdinten ja ikkunoiden pesu, suihkunurkan laattojen uudelleensaumaus, ruokavalion ja ostosten suunnittelu. Ja useiden kuvataideteosten luominen. Nyt tulee joku sähköputkimies ja ei olekaan 8 h omaa aikaa, vaan 4.”

Ihan oikeasti en ymmärrä, miten joku voi sanoa, että on tylsää ja liikaa aikaa. Yksissä taannoisissa töissä rouvat päivittelivät keskenään, kuinka tylsää on olla kotona odottamassa uusien pätkätöiden alkua. Että ”mitä mä teen koko päivän, kun siivosin jo kaapitkin - siivoan ne taas uudestaan vai?” Voi pojat, maailma on ihan täynnä tekemistä. Ihan täynnä.