Kevät on vaaleanpunainen ja loma epämääräinen

Lampun ripustamisen ihanuus

Viimeisenä kylpyhuoneen tekona asensimme kattolampun. Luulin etukäteen, että sen ripustamiseen menisi 5 tuntia. Menikin vain 2,5. Täysin mahdottomat ruuvinreiät ja läppäviritykset ja roikkumista 3 metrin korkeudella pään päällä kiinnittämässä johtoja. Sain askarrella eri lampun johdosta pätkän kuparia esiin jatkopalaksi, ja se oli taas sellaista nirhaamista leikkuulaudan, veisten ja saksien kanssa.

Ärh.

Ja sitten meillä on korkeat pihatikkaat, mutta ne on näköjään täysin mahdotonta taitella A-asentoon eli mies ei tajua sitä eikä saa sitä aikaan, joten ei niitä sitten voikaan käyttää juuri kun kipeimmin tarvitsee. Minulla eivät jo pelkästään lihasvoimat riitä tikkaiden osioiden nostelemiseen, jotta voisin tehdä niistä yhtään mitään.

Olikin sitten pakko rakentaa ulkopöytä yläkerrassa ja ruuvata siihen jalat ja tunkea se kylppäriin seisoma-alustaksi. Se ei melkein mahtunut ja uhkasi raapia hajalle sekä uuden patterin, uudet kaakelit että uuden suihkukaapin ja siinä vaiheessa alkoi tulla kriisi päälle. Sitten pöytä sanoi POKS kun mies kiipesi sille, niin että näin edessäni, kuinka pöytä leviää päreiksi ja samalla räjähtää suihkukaapin lasit ja patteri irtoaa seinästä ja koko kymppitonnin remontti on sirpaleina ja vettä lentää patterin vesijohdosta. Hermoromahdus oli millin päässä.

Kiva, kun TÄMÄ KAIKKI tarvitaan yhden lampun asentamiseen.

Ja sitten oikeasti, se lampun kiinnityspaikka on juuri siinä missä katto muuttuu vinoksi, niin että vaikka mitä tekisi, siihen ei saa pyörylää kokonaan hyvin päälle peittämään reikää, eikä lamppua saa kokonaan suoraan. Vaikka olisi kaikkien ammattilaisten kingi. Joskus tämän asunnon suunnittelu käy niin hermoille. Kuka älykääpiö jne. Siellä se lamppu roikkuu, hitusen vinossa reunan päällä.

Tässä jutussa (linkki) on koko kylppärin tila ennen ja jälkeen remontin (ja ennen-kuvien inhorealismissa selvästi esillä se, että tämä ei ole chique sisustusblogi).


Mitä tehdä lomalla?

Otin 2 päivää lomaa töistä. Tämä on nyt vain tällaista haahuilua ja lööbailua, tämä kuuluisa kevätlomani. Pilaan sen ehkä ihan itse sillä, etten osaa päättää, mitä tekisin, eli teen kahtakymmentä eri suuntaista asiaa ja päivä lipuu ohi pikku puuhissa.

Mutta ehkä pääasia siinäkin on se, että saan sentään nukkua aamulla rauhassa ilman vekotinta eiku vekkaria, eikä tarvitse mennä töihin.

Ole sinä vaan hiljaa klo 5.

Olisin vain ilmeisesti etukäteen vaatinut itseltäni taas jotain jumalallista meininkiä: mestarillisten taideteosten luomista, syventyvää musiikin kuuntelemista, discotanssimista, mukana laulamista, omm zen meditointia kynttilänvalossa, diippiä shittiä. Mutta mitä jos pitääkin nyt vain olla. Kun ei oikein tunnu palautuvan senkään avulla.

Mutta yksi tavoite minulla oli tätä lomaa varten: saan lukea paljon. Pinossa oli lehtiä ja kirjoja, ja niitä nyt jyystän kiitettävästi.

Joku suvantokohta tässä on muutenkin, jossa ei tapahdu niin paljon, tai en anna sille merkityksiä. Tavallista sälää. Kuntosalilla käyn, ja omassa tahdissa salilla kiertäminen on lempparini näköjään. Uusin laitos on tasapainoilu kumisen puolipallo-levyn päällä vaikka yhdellä jalalla. Hauska haaste.

Ryhmäliikuntatunnit ovat tosi hevejä kaikkeen saliin verrattuna. Minulla on sellainen astma nyt siitepölyaikana, etten varmaan selviäisikään hengissä Sh’bamista (musiikillinen koreografiajumppa), vaikka sinne tekisikin mieli mennä välillä. Se on todella hengästyttävä hikitunti.

Allergian ja kevään tila

Siitepöly niin, en tajua. Nyt on koivukausi käynnistynyt eikä missään tunnu. Voin lopettaa ihan kokonaan antihistamiinitabletit ilman seuraamuksia. Ainoa, mikä tuntuu, on jatkuva lievä hengenahdistus. Mutta astman lisäksi ei ole mitään muuta oiretta, ei kutinoita kurkussa, silmissä, korvissa eikä nenässä.

Lepän ja pähkinäpensaan aikana oli ihan mega-allergia, uuvuttava ja pahin moneen vuoteen. Mutta koivujen aikaan ei mitään. Niin että miten voi vaihtaa lajia? Niin että reagoinkin vain leppään, mutten enää koivuun, joka oli ennen aina se pahin pahis?

Yhtenä aamuna oli valkokukkaisessa puussa turkinkyyhky ja painoin kameran laukasijaa juuri silloin, kun se lensi pois. Tuli oikein taidekuva. Akvarelli. Kyyhky on sileä sinertävä viuhahdus.

Vähitellen tuolla alkaa vihertää yleisesti ottaen.

Syreeni.

Kevätpörriäinen.

Magnolia se kukki meidänkin kylällä. Ja samalla kokeilin lisää pinkkiä väriä tukkaan ja löysin vanhan pinkki seepra -korvakoruni laatikosta. Se on 90-luvun alusta. Tuloksena sarja kuvia, joissa on pääosassa sininen ja vaaleanpunainen väri.