Mitä tapahtui synttärinä

Edellisessä blogiartikkelissa olimme mieheni kanssa juhlimassa 50 v. -synttäreitäni Amsterdamissa. ”Old in Amsterdam tour”. Mutta hommat jatkuivat sen jälkeen vielä usealla juhlinnalla. Varsinainen synttäripäivä oli vielä edessä.

Katselin netistä, tilaisinko kaksi kakkua lähileipomosta työsynttäreilleni mukaan otettavaksi. Laskin lomataulukosta, että melko monta ihmistä puuttuu sillä viikolla, koska silloin on Hollannin syyslomat, joten kakkuani syö vain sellaiset 14-18 ihmistä. Vaihtoehto on tilata suoraan vastaanottoon venlolaisesta leipomosta piirakat, mutta se on vähän tylsää, koska kaikki tekevät sen. Toisaalta hyvinhän se toimii. Ai katsos, siellä on myös luksuskakkuja, joilla voi saada vaihtelua.

Mieheni kävi salaperäisesti kaverillaan ilmoittamatta syytä, eli jotain he juonivat synttäreilleni. Ehkä etupihaan tulee joku kauhea 50-koriste hollantilaiseen tapaan.

Kaakut on nyt tilattu sekä lauantaille kavereille illaksi, ne haen lähikauppamme vierestä leipomosta, että töihin maanantaina toimitettavaksi Venlon leipomon taholta. Molemmissa tilauksissa on yksi normaalihko peruspiirakka sekä yksi erikoisluksuskakku. Kai minä nyt yhden luksuksen voin ottaa, jos on pyöreät synttärit.

Ei täs mitää muuta ehi ku järjestää juhlia.

Itse synttäripäivänä vastailin somen lukuisiin onnitteluihin. Pukeuduin nätisti oranssiin syyshameeseen ja mietin, että miksen laittaisi sitä kissan peba -t-paitaa Amsterdamista heti päälle. Vähän huumoria. Voisin ottaa viralliset juhlakuvat kissan peba -paidassa. 

Niin tehtiin. Pihassa oli hieno aurinkoinen sää, muutamia syksyn lehtiä ja keltaisen sävyjä. Vaatteet sopivat pihan väreihin. Tuli kivat kuvat.

Mieheltäni sain valtavan leveän paketin ja sieltä paljastui itse designattu koristetaulu, jossa on parhaat potretit kissoistamme, ilmapallojen kuvia ja ”Liisa 50”. Löydettiin sille paikka seinältä. Ja valokuvakortinkin hän oli itse suunnitellut.

Teksti on lainaus hollantilaisesta laulusta jonka voisi kääntää vaikka "Kas jollain on synttärit, hurraa hurraa", mutta tässä hurraat on korvauttu miaulla.

Availin muitakin paketteja; ystävältä Suomesta tuli yllärinä kunnon suomalainen herkkupaketti. Keksejä, hapankorppuja, salmiakkeja, xylitolia, Fazeria. Tupla tuli myös tarpeeseen ja Hopeatoffee on nostalgiaa, samoin entinen Käck joka on nyt tylsästi Kick. Jopa pumpernikkeleitä sain, joista muistan aina sen jonkun pienen T-kaupan Hyvinkäältä vuodelta 1979, jossa äiti osti minulle niitä siitä yhdestä hyllystä vikalla käytävällä ennen kassoja.

Seuraava ohjelmanumero oli ravintolaillallinen mieheni perhekunnan kanssa, yhteensä 7 henkeä. Oli mukavaa, mutta haitta oli se, että se puoti on aina tupaten täynnä ja akustiikka huono. Eli on kova meteli ja kaikki seurueet huutavat täysillä, jotta kuulevat toisensa. Ääni oikein käheytyi minulla siinä kun koko illan huuteli.

Ruoka oli hyvää. Ainakin jännää ja innovatiivista siellä. Ei ihme, että se on suosittu paikka. Siellä voi kokeilla kaikkea hauskaa eri maiden menyistä. Ja annokset eivät ole hirveän isoja, vaan voi hyvin yhdistää alkuruokaan ilman että tulee ähky, tai jakaa ruokia keskenään, tai ottaa kaksi pääruokaa.

Matkalla ravintolaan, vieläkin virallisessa paidassa.

Siellä on jopa sen verran eksoottista, että vaikka tietäisi aika paljon muiden maiden keittiöistä ja olisi lukenut lehdistä trendiruokareseptejä ja katsonut jotain instavideoita japanilaisesta katukeittiöstä, niin silti seassa on sanoja, joita ei ole koskaan kuullut. ”Ruokalista, jolta pitää guuglata joka toinen ainesosa.”

Tiesin mikä on manchego, gyoza, lohitataki, kataifi, edamame ja burrata. Mutta en tiedä mikä on enoki, kewpie, gochujankastike, ponzu-etikka ja furikake. Niillä rajoilla oli labneh ja okonomiyaki, eli ehkä just jotenkin saattaisin muistaa, mitä niillä tarkoitetaan.

Pitäisi mennä joskus jatkamaan ruokalistan kokeilua. Sinne pitää kyllä aina varata pöytä paljon etukäteen.

Vähän yakitoria.

Vähän tatakia ja burrataa.

Sitten oli mennyt kolme tuntia, ja kymmenen aikaan palattiin kotiin. Ravintolassa oli kuuma, olin hikinen ja äänikin oli käheä eli halusin lähinnä suoraan suihkuun ja lepoon. 

Mutta, sitten tuli tietty se yllätys. En ajatellut enää, että siellä olisi tänään mitään tapahtumassa, joten en tosiaan aavistellut, että siellä olikin porukka meidän etupihassamme ja laittaneet koko satsin koristeluita etupihaan. Viirejä ja ovikoristeita oli ja iso metallinen 50-häkkyrä ilmapalloineen, jota olen ollut mukana pystyttämässä samojen kavereiden pihoihin heidän synttärinään. Siihen sai värivalot päälle.

Säkkipimeässä ei hirveästi kuvia saanut, mutta yritettiin silti. No sitten pulistiin ja mentiin sisään juomaan kaljat. Oli hauskaa, naurettiin ja juteltiin.

Sitten vielä käsittelin ja jaoin valokuvia ravintolasta ja koristeluista ja sitten olikin taas jo keskiyö.

Onneksi sai nukkua pitkään seuraavana aamuna. Tankattiin vähän unta. Sitten otettiin parempia kuvia ulkona.

Etupihan koristelu sisäsi myöskin karsean ihmisen kokoisen nuken istuen tuolilla ja minun vanhat kirpparivaatteeni päällä, joita olin karsinut pois säkkiin ja mieheni vienyt keräyslaatikkoon muka. Nukella oli naamana valokuvaprintti minun naamastani, sillä oli sellainen harmaa käkkärämummoperuukki päässä ja olkihattu ja minun pois heittämäni talvikengät jalassa.

Tämä on tosihollantilainen perinne nimenomaan 50-vuotisjuhliin. Pihalle laitetaan tuolille istumaan näköisnukke juhlakalusta. Ne ovat aika pelottavan näköisiä yleensä, niin tämäkin. Voi hyvänen aika.

Hain illaksi kakut leipomosta ja vietin tavallista talouspäivää. Tehtiin tilaa bileille pöydällä, pehmustetiin istumapenkkejä, imuroitiin, pinottiin valmiiksi kakkulautasia ja kahvikuppeja ja sipsikulhoja.

Sitten bileet. Kunnon kuohkea marenkivaahtokakku oli kyllä hyvää. Kahvia, kaljaa, sangriaa, alkoholittomia oluita ja radlereita meni. Oli monta kierrosta kaikenlaisia suolapaloja.

Lomaviikkoni jälkeen kakkutarjoilu töissä oli viimeinen etappi viikon kestävästä synttärijuhlinnasta. Pöydälleni olin saanut paperikransseja. 

Syksyinen omena-kaneliluksuskakku.

Olin lopulta vähän helpottunut, kun kaikki hulina oli hoidettu ja ohi.