Tapahtuu runsaasti

Muutamille punarinnoille olen jutellut, niitä on taas näkynyt pihassa ja ulkona puskissa. Silloinkin näin yhden, kun kävin kävelyllä päivänä, jolloin ison kadun työmaa laajentui meillepäin. Asfaltti oli kaivettu pois myös vikalta pätkältä pyörätietä skeittiparkin vieressä ja siihen oli laitettu poikittain raskas puomi, jossa kiellettiin sekä kävely että pyöräily isolla liikennemerkillä.

Pyörätie päättyy.

Siihen parveili rouvia ja kotiäitejä pyörällä ja miehiäkin, joista osa ei ollenkaan uskonut kieltokylttejä ja paineli nurmikon kautta puomin vierestä eteenpäin pyörätietä. Naureskelin, että tyypillistä hollantilaista, kiellot eivät aina koske yksilöä ja niitä sovelletaan. Mutta siellä sitten lyhyen matkan päässä oikeasti asfaltti loppui ja reunan pudotuksen jälkeen muta/hiekkakenttä tuli vastaan. 

Havainnekuva "hollantilainen tottelee määräyksiä".

Tämä oli ennen valtaväylä keskustaan.

Jotkut ilmeisesti kahlasivat sen työmaa-alueen läpi, jossa siis nyt hurisevat myös tiejyrät ja raskaat kuorma-autot, koska he eivät tulleet takaisin. Osa palasi minuutin sisään nolona pyörää taluttaen sillä ilmeellä, että ”no ei tästä oikeesti pääsekään enää läpi.” Puomin luona pysähdeltiin ja keskusteltiin, että ”mistäs mä nyt pääsen Antoniusveldiin.” ”Ne lupas että tuolta kaukaa vasemmalta pääsee vielä puiston läpi, mutta sinne pitää ensin ajaa useampi kortteli tosta asuinalueen läpi.” ”Hankalaa on.” ”Eikä keskustaankaan pääse.”

Työmaan vieressä on yhdistetty kanapiha ja lammasniitty, jolla asuu vain yksi pariskunta lampaita. Nyt huomasin, että emon alla oli karitsa juomassa. Syksyllä?

Emolampaan alla karitsa.

Yksi perjantai-ilta kävimme syömässä suuressa aasialaisessa buffettiravintolassa. Hellekesän aikana ei tehnyt mieli liekkejä puhkuvan kuuman wokin ääreen, mutta nyt esitin kysymyksen: ”Miksei me hei olla syömässä buffettiravintolassa? Nyt? Tai huomenna?” Mentiin sitten huomenna.

Aulassa seisoi robotti, joka ohjelmoitiin viemään meidät pöytään. Pömpeli rullasi ja sillä oli näytössä kissan naama ja se soitti musiikkia, ja seurasimme sitä. Se toi myöhemmin useita seurueita musiikin kanssa sisään. 

Välissä se rullasi pöytien välissä ja siinä oli laskutasoja, joille sai laittaa likaisia astioitaan, jotka se vei tiskille lajiteltavaksi. Jollain keinolla sen sai pysähtymään paikalle siksi aikaa, mutta sitä eivät oikein vieraat tajunneet, mitä piti tehdä. Jotkut tunkivat lautasia vauhdissa siihen ja joku painoi vahingossa oikeaa hätäpysäytysnappia ja henkilökunta tuli katsomaan, miten sen saa taas liikkeelle. 

Mutta kumminkin, kissarobotti hei. The future is here.

Kaiken lisäksi tiskiltä sai namupurkista ”Väyrysen naama” -samiakkeja (virallinen suomalainen nimitys.)

Pari viikkoa sitten lauantaina pääsimme vihdoin isoon kukkataloon hankkimaan etupihan neliömetrin kokoiseen aukkoon uudet pysyvät kasvit. Siitä oli poistettu pallonmuotoinen havupensas, joka leveili liikaa ja oli sisältä kuiva ruskea kökkö. Monta viikkoa odotin, että päivittäinen 30 astetta ja auringonpaiste loppuisi, ja vihdoin luvattiin sateiden alkavan, joten hommiin.

Halusin tilalle kukkivia kasveja, jotka kestävät paahdetta ja kuivuutta kesäajan. Minulla oli netistä valikoitu lista kandidaatteja, ja niistä löytyi osa. Sitten kaivoin pihaan sinikukkaista roikkuvaa laaksosinikkoa ja nahkeaa isomaksaruohoa, joka on täynnä nuppuja ja kukkii vasta lokakuussa punertavana. Ja pari iisoa hempeänä kukkana, joka tekisi sinisen kukkavarren ensi kesänä jos luoja suo. Osa kasveista kestää -15 pakkasen ja toivomme nyt, että kaikki ne pysyvät.

Kukkakaupan ostoskärryt.

Kaivoin siis maahan 7 kasvia lapiolla etupihaan, ja istutin 3 ruukkuun asteria ja krysanteemia syyskoristukseksi. Sormet mullassa ja kunnon työrupeama ja hiki, dsiisös. 

Näyttävät pärjäävän, laaksosinikot vetävät kimalaisia, ja juurtumiseen ne ovat kaikki saaneet ilmaista sadevettä runsaasti monena päivänä.

Mieheni kävi konevuokraamossa hankkimassa mattopesurin viikonlopuksi. Olimme puhuneet, että olohuoneen tiivis nukkamatto on varmasti kurainen, kun sen yli kävellään joskus kengilläkin. Ja se iso matto on hirveän painava jo kuivana ja vaikea raahata mihinkään pesupaikkaan edes takaisin, eihän se rulla mahdu edes autoon.

Saatiin imurin tapainen märkäpesuri, jossa suutin truuttaa mattoon pesuainetta ja imee heti perään likavedet putkea pitkin säiliöön. Saimme sen toimimaan, mutta letkujen liitokset vähän vuotivat alkuun. Levittelimme remonttilakanoita lattian suojaksi ja hurruutimme. 

Voi hyvänen aika.

Kauhea likavesihän siitä irtosi. Pesimme 3 isoa olohuoneen mattoa ja 3 pientä ympyrää, jotka ovat keittiössä ja eteisessä. Oli aurinkoinen hellepäivä, joten raahasimme niitä pihalle pöydille ja telineille kuivumaan, vaikka pesuri lupasikin, että 90% vedestä poistuu matosta saman tien.

Kyllä raitamaton värit kirkastuivat.

Välissä oli myös työbileet, tiistai-iltana grillibileet parkkipaikalla. Ensin piti kärsiä tunnin kokoustilaisuus seisten sisähallissa ja jalat alkoivat väsyä. Ulkona oli laitettu telttakatoksia pystyyn ja ruokatiskit. Tiskeiltä sai kivoja ja kauniita pikku annoksia: burgeria, thaikanacurryä, tulisesti maustettua ranskista, pulled pork bapao, kalatortillaa. 

Thaicurry ja rapea krupuk-rapuleipä.

Graavilohitorilla.

Hengasin tuttujen kanssa ja viihdyimme viralliseen loppuun saakka klo 19. Sää oli täydellinen ajoitus, oli viimeinen kesän oikeasti lämmin +21 ilta, ja vaikka oli tulossa sadetta, se alkoi vasta 19-20 välillä eli juuri tilaisuuden loputtua. Sinne jäi iso joukko vielä sen jälkeenkin viihtymään eli oli kyllä onnistunut ja kiva juttu.

Mies käytti auton vuosihuollossa ja sai korjaamolta korvaavana ajoneuvona mummopyörän, jolla ajaa kotiin ja takaisin. Siinä on trendikäs puukori edessä, ja korissa juomapidike. ”Jos ajat, et ota”?

Juomapidike.

Minulla kasvaa nyt vasta pihassa ekaa kertaa oikein iso auringonkukka, 160-senttinen. Toivottavasti se ehtii viedä hommansa loppuun ennen kuin ihan talvi tulee. Hassua, että se vasta elokuussa keksi alkaa ylipäätään itää.

Lämpötilat alkoivat nyt laskea tosissaan. Yläkerrassa alkaa olla kylmä, kun syystuuli puhaltaa yksinkertaisiin ikkunalaseihin ja huonoista karmeista sisään. Siellä on enää 19 astetta. Pakko oli alkaa laittaa lämmitystä päälle ainakin ajoittain.

Ryömin myöskin vaatekaappiin ja reippaasti sain tehtyä talvi-kesävaatteiden vaihdon. Löysin kaikki villatakit ja neuleet. 

Yhden villakangastakin taivaansininen väri loisti isosta vaatekaupasta silmään kadulle saakka, kiireisenä ohi kulkiessani. Se jäi sen verran vaivaamaan, että päätin mennä tsekkaamaan sen heti kun ehdin, jos se olisi tsaanssi. 

Oli niin kaunis ja lämmin auringonpaiste, että menin pyörällä. Takki oli niin kauniin värinen ja minulle sopiva, että otin. Miinuksena on vain V-kaula-aukko, joka on pitkälle auki ja ylempänä ei ole nappia. Aukko täytyy aina täyttää kaulaliinalla hyvin.

Ostokset tarakalle.

Töissä siivosin osastonkaapin muuttoa varten ja se oli hauskaa. Meni aamupäivä mukavasti. Muutamme noin kymmenen metrin päähän eri puolelle salia. Sitten siellä laitettiin screenille Queenin hautajaiset päälle ja sain kuunnella anglikaanista messua ja säkkipillimarsseja. Halusin tai en.

Pari päivää myöhemmin löysin pöytäni uudelta paikalta ja mikä parasta, kaikki saavat säädettävät pöydät, jotka voi nostaa ylös, jotta niiden ääressä voi vaihtoehtoisesti seistä. Heti seisoin seisomapöydän ääressä. Tuntuipa hyvältä seistä osan aikaa.

TNT:n tyypit toimittavat toisilleen kirjettä loputtomana kehänä.

Söpöä oli kun opiskelijaharjoittelijat piirsivät minunkin kuvani galleriaan magneettitaululle, jossa ovat jo pari vuotta komeilleet monen työkaverin naamapiirrokset. Nyt siihen lisäillään uusia tyyppejä reunoille mihin mahtuu.