Saharan pölyä, kunnallisvaalit ja järisyttävä jätereformi

Ei oikein ole ehtinyt eikä pystynyt kirjoittamaan. Aina joku tauti tai totuttelua migreenin estolääkkeeseen tai liikaa muuta hommaa tai ei pysty keskittymään. Tämä sotatilakin on lamauttanut aika lailla kirjoitusinnon. 

Lämmin sää alkoi: pääsin ekaa kertaa istumaan pihatuolille ulos ja juomaan siellä kahvin.

Saharan hiekka näkyy. Se oli jo Espanjassa ja seuraavaksi se on luvattu Suomeenkin. Säämies sanoi, että tulee tänne etelätuulen mukana. Ja sitten jos tulee sadekuuro niin tulee laikkuja auton päälle ja se voi harmittaa siistiä ihmistä. 

Keskiviikkona paistoi aamupäivällä vielä aurinko, sitten vetäytyi pilveen, ja katsoin ulos, että mitkä rillit mulla nyt on päässä, kun kaikki näyttää keltaiselta. Aurinkolasit tai sinivaloa suodattavat tietokonelasit? Eikä ole, ihan tavalliset. Ruskeankeltainen hehku kaikessa. Mieletöntä. Kellastunut filmi koko maisema.

Uutiskuva Hollannista.

Yöllä tuli tosiaan sade ja sitten oli hiekkalaikkuja autoissa ja koko Hollanti jonotti autopesuun, jossa liioiteltiin karkeasti uutisartikkelin haastattelussa: ”Mun auton päällä oli puoli aavikkoa!”

Kunnallisvaalit. Kävin äänestämässä. Into on yleensä alhainen, noin 55% äänestää. Enhän minä paljon paikallispolitiikasta tiedä, mutta tein vaalikoneen, jossa olivat mukana myös paikalliset pienpuolueet. Ei se niin vaikeaa ole valita sopiva puolue ja ehdokas. 

Äänestyspaikalla: perus. Ulkona seisoi univormuinen kunnan valvojanainen. Eteisessä laitoin käteni käsidesiautomaattiin ja sieltä tuli sellainen litra. Astuin huoneeseen käsiäni hieroen ja selostin koko vaalilvalvojastolle: ”Nyt mä desinfioin ihan ylenmäärin. Käret on märät.” He antoivat minulle näsdyykin, johon voin kuivata liiat. Ensimmäisen virkailijan pöydällä pleksin takana näkyi kolme herkullista leivonnaista, joista keskimmäinen oli macaron. Olin kateellinen. Mies tarkasti ajokortin ja äänestyslipun. Seuraava virkailija otti äänioikeuslipun vastaan ja sanoi, että okei. Kolmas virkailija antoi luukun läpi ehdokasluettelon ja punakynän. Kävin kopissa ja tungin lipukkeen pönttöön, mitä seurasi vieressä seisten neljäs virkailija.

Oikein kahvilassa käytiin kerran.

Miehelläni on huonoja ehdotuksia: ”Pitäis vissiin tehä veroilmotus.” Ääh, niin pitäis. ”Pitäis pestä ikkunat.” Ääh, miks, kohtahan ne likaantuvat kuitenkin uudestaan. ”Ikkunoiden pesu on ihan nopee homma.” Ei ole, sisällä on kaikenlaista mööpeliä ja ikkunalautaa täynnä tavaraa, jotka pitää ensin raivata kaikki pois ja tehdä tilaa.

Sisustus sopi vaatteiden väriin.

Parsasesonki alkoi, mies haki suoramyyntitilan automaatista 14 eurolla kilon, mitä syötiin kaksi päivää. Kallis alkuhinta, lopulta ne maksavat 7 euroa sama laatu.

Naapurisetä muutama viikko sitten kadulla: ”Äh, mä en kestä kun kohta noi kyyhkyt huhuilee koko ajan huhuu.” Paras kestää vaan tai ostaa korvatulpat, koska se on nyt sitä huhuuta koko valoisan ajan. Korkealla äänellä ”huhuu-hu” (turkinkyyhky) tai matalalla äänellä ”huhuu-hu, hu huu” (sepelkyyhky).

Meillä vaihtui koko jätteidenkeräyssysteemi kunnassa. Voi nääs nääs. Olemme lajitelleet kierrätysjätteet niin tunnollisesti, että meillä on ollut vain 40 litran pikkulaatikko sekajätettä varten, joka on haettu kadun varresta joka toinen viikko. Nyt ne keksivät, että kun ihmiset eivät lajittele hyvin, niin haetaankin sekajäte vain kerran neljässä viikossa, jos ne siitä oppisivat laittamaan haisevat läjänsä johonkin muualle. No kiva, ei riitä kyllä 40-litrainen enää 4 viikoksi. Tyhjennys maksaa per kerta, jäteastia skannataan ja laitetaan laskutukseen ja iso maksaa enemmän kuin pieni. Nyt olisi ollut 80 litraa sopiva meille, mutta sellaiset ovatkin poistuneet valikoimista ja saa vain täyskokoisia ja täyskalliita 140-litraisia kahdella pyörällä rullattavia standarditankkeja. No perkele, sellanen sitten. Ei se täyty neljässä viikossa, mutta haluaako yrittää säästää sillä, että jättää joskus tyhjennyksen väliin ja sitten ne jätteet haisevat 8 viikkoa sun pihassa, en tiedä.

Ne haluavat myös, että kaikki ruuantähteet menevät kompostijätteeseen, joten sen haku onkin nyt ilmaista ja tapahtuu joka viikko. No, jos se on ilmaista niin vaihdetaan siihenkin iso 140-litrainen. Tämä on hyvä, aina kun on pihan haravointi ja siivous menossa, isoon säiliöön mahtuvat kaikki lehdet ja oksat ja puolikkaat puskat mukaan. Ei tarvitse kuskata niitä erikseen enää autolla kaatikselle kompostiläjään.

Mustia sekajäteastioita.

Kierrätettävät matskut on tähän saakka viety kauppareissulla ruokakaupan eteen säiliöihin: tetrapakit erikseen, pakkausmuovit erikseen, peltitölkit erikseen, lasipurkit. Nyt kaikki paitsi lasin saa laittaa sekaisin virallisiin keltaisiin säkkeihin, jotka haetaan kadunvarresta joka toinen viikko. Onhan se meillekin helpompaa, ettei tarvitse raahata sitä tavaraa autolla ruokakaupalle. Voin kyllä kuvitella, että autoton ihminen ei näinä kuluneina vuosina välttämättä ole innostunut kuljettamaan kävellen tai pyörällä jätteitään kaupan parkkipaikalle!

Marketin eteen jää kai siis vaan lasinkeräyssäiliöt. Varmaan ovat ruokakaupat iloisia, että roska ja töhnä etupihalla vähenee, koska kierrätyssäiliöt ovat aina keränneet vierelleen kaikkea, mikä ei mahdu niihin ja epämääräisiä säkkejä jotain, mitä joku ei ole jaksanut lajitella. Sen sijaan ruokakaupoille on sälytetty tehtävä jakaa palvelutiskiltä rullia virallisia pakkausjätesäkkejä kansalaisille.

Tässä valmistellaan maanalaisten kierrätysroskatankkien poistoa kaupan edestä.

Paperinkeräys tulee edelleen kerran kuussa jalkakäytävältä hakemaan pahvilaatikot.

Jätesysteemi on muuten jokaisessa Hollannin kunnassa ja kaupungissa ihan omanlaisensa, paikallisesti päätetty. Yhteen kun on tottunut, jos muuttaa, alkaa uuden opettelu taas.

Saa nähdä mikä tulee. Jätekalenteri on sekava, koska kaikki eri lajit haetaan eri viikonpäivinä ja eri tahdissa. Muovi- ja pakkaussäkit tiistaisin, sekajäte keskiviikkoisin, biojäte torstaisin, ja kaikki erilaisin väliajoin. Sekajätteen 4 viikon väli on aikamoinen eli ei kiva tule, jos just sen päivän on lomalla ja missaa haun; sitten keräät jätettä 8 viikkoa putkeen pihallasi. Säiliöt pitää nimittäin erikseen rullata takapihalta kadun varteen tyhjennyspäiväksi.

Info ei mennyt ihan putkeen. Muutos tuli voimaan 1. maaliskuuta. Oltaisiin haluttu tietää etukäteen, milloin alkaa mikäkin keräys minä päivänä, mutta kunnan sivuilla oli jätekalenteri täytetty helmikuun loppuun saakka ja loppuvuosi tyhjää. ”Joo, tiedot uudesta rytmistä julkistetaan 1.3. jälkeen”. Kiva saada tieto 2.3. että sun olisi pitänyt laittaa jäteastiasi kadulle 1.3.? Lisäksi sitten kun kalenteri julkistettiin, siinä oli virheitä. Niin jalkakäytäville ilmestyi pakkausjätesäkkejä viikkona, jolloin niitä ei haettukaan. Sentään korjasivat tilanteen ja auto kävi yksi ilta poimimasssa erehdyssäkit kaduilta.

Halusimme vaihtaa ne 40-litraiset boksimme isoihin ja sitä ei voinut tietenkään nettisivuilla järjestää, vaan piti jonottaa palvelunumeroihin, ja sieltä luvattiin, että kunta soittaa takaisin, eikä soittanut, odotettiin 2 viikkoa. Taas soitot perään. ”Ai joo, ei se vanha jäteyhtiö tee näille ilmoituksille mitään enää, soittakaa taas eri numeroon”. Jee jee jee. Lopulta tuli isomahainen äijä joka raapi korvaansa ja vaihtoi meidän jalkakäytävältä säiliöt.

Uusi firma kävi ekaa kertaa hakemassa sekajätteet, mitä nuoria laihoja poikia siinä oli, työvoimapula, pitääkö niiden ottaa jotain 15-vuotiaita teinejä töihin. Tai ehkä ne sitten olivat parikymppisiä, en tiedä, en kehdannut ihan suoraan tuijottaa nenä kiinni ikkunassa. Pipot oli päässä. Olikin sellainen piposää, kuin Suomen kevät: aurinko saattaa lämmittää, mutta käy viiltävän kylmä tuuli.

Yhtäkkiä puut olivat kuitenkin hempeästi kukassa kävelytien varrella.