Ajatukset seisovat ja palaavat aina uudestaan tähän sotatilaan, jossa jokainen päivä tuhoamista ja tappamista on liikaa. En voi kuin toivoa, että se loppuu pian. Ahdistaa kybällä. Ainoita valoisia asioita on ihmisten auttamishalu kaikissa maissa, nopea ja konkreettinen apu, hallitustenkin nopea reagoiminen. Ja se, että tällä kertaa asetelma ainakin on selvä: koko maailma vastaan yksi tyranni. Moni asia myllertyy nyt uusiksi äkkiä. Hollannissakin etsitään ja löydetään pikaisesti tuhansia majoituspaikkoja pakolaisille.
 |
| Korviksessa on lehtiruoteja, mutta ylösalaisin siinä näkyy selvimpänä viivana rauhanmerkki. |
Silti meidän muiden elämä jatkuu, töissä käydään ja kevät tulee. Ja ne omat pikku murheetkin ovat edelleen olemassa. Ja pienet ilonaiheet myös. Luen, että monet tuntevat nyt syyllisyyttä siitä, että kokevat hyviäkin hetkiä, ja häpeilevät kirjoittaa niistä, kun maailmassa on niin paljon murhetta. Tai sitten ne, jotka julkaisevat jotain positiivista, saavat kommentteja siitä, että ”miten voit juhlia synttäreitä kun tuossa on sotatila”. Eihän se näinkään voi mennä, että on lopetettava eläminen ja jäädytettävä tunteiden skaala tyystin siksi aikaa. Moni meistä on ahdistunut ja stressaantunut ja on tärkeää huolehtia omasta terveydestä ja hyvinvoinnista ja suoda itselleen rauhan hetkiä ja ilon pilkahduksia. Ei sekään edistä mitään, jos pelkästään vajotaan ahdistukseen ihan kaikki. Mieluummin herkistyn vilpittömien hyväntahtoisten ja kauniiden asioiden äärellä.
Yritetään pitää rauhan ja rakkauden viboja esillä, jotta ne lopulta voittavat maailmassa.
Olen piirtänyt kissoja. Reaktio sekin kai.
 |
| 9 kissamuotokuvan projekti. |
Olen myös nähnyt pelkästään ja koko ajan pitkiä unia joka yö. Näin netissä lauseen ”Depression can cause you to dream up to 3-4 times more than you normally would”. Toivon, ettei se ole tässä nyt tärkein syy. Uskon, että unet auttavat käsittelemään näitä monia tunteita ja maailmassa kiertäviä ja kaikkialta aistittavia sekavia energioita. Uskon, että unilla on parantava rooli tunne-elämälle ja aivoille.
Hukun ehkä sitten uniini, olen kohta enää pelkästään unimaailmoissa. Olkoon sitten niin.
Tässä välissä oli kuuluisa 22.02.2022 ja jotkut sanoivat, että palindromipäivä; sama luettuna etuperin ja takaperin. Palasin Alivaliosihteerin palindromien pariin. Loistavaa. Uskomatonta, miten he tekivät kokonaisia lauseita ja tarinoita palindromina 90-luvulla; onhan kokonainen palindromirunokirjakin. Muistan Radiomafiasta viikon palindromin alkusoiton, jossa fanfaarikin käännettiin takaperin keskeltä ja se kuulosti hassulta kutistuvalta saundilta, jota nauroin siskoni kanssa. Töissä muistin kertoa työkaverille suomen kielen klassikkopalindromit: saippuakauppias ja innostunut sonni.
 |
| Eka narsissi havaittu. |
Rasmus valittiin UMK:ssa ja olkoon sitten. Vähän tylsä valinta sillä, että heillä on etulyöntiasema tunnettuudestaan ympäri maailman, eikä ole ihan tasapuolinen kilpailu kun tuollainen maailman nimi on kilpailijana tuntemattomien kanssa. Mutta olkoon sitten, heillä on mahis viedä Suomi pitkälle euroviisuissa tuollakin kappaleella, vaikkei se ole heidän parasta tuotantoaan. Lisäksi Vesalan väliaikanumero oli aika pähee ja raju, kunnon aggressio ”kuka sitä pulkkaa vetää” -pätkässä. Aika järkky mutta aika upea.
Meillä oli 6 päivää peräkkäin virallista myrskyä. 3 nimeä saanutta myrskyä kulki peräkkäin yli Hollannin. Kun menimme nukkumaan, näin sadetutkasta, että sieltä tulee sellainen jokin kohta päälle, punainen rintama. Ukkosistakin oli varoiteltu. Yhtäkkiä alkoivat ikkunat rapista kadun puolella. Huminaa, iso väläys, ukkosen jyrinä. Ikkunaan roiski ja paiskoi kuin hullu jotain kovaa ja meluavaa: raekuuro. Se puski ja painoi niin että pelkäsin jo ikkunoiden särkyvän. Todella brutaalia.
Sanoin miehelleni: Siis missä maanpäällisessä helvetissä me asutaan? Tuolla kadulla lentää vaakasuorassa jääpaloja 10 boforin tuulessa, 6 päivää on myrskynnyt ja sitä ennen oli 2 kuukautta pelkästään joko säkkipimeää tai sateisen harmaata.
Mutta sitten sää muuttui. Aurinko paistoi, vihdoin. Oli suht tyyntä, vihdoin. Oli kuivaa, vihdoin. Olin ilman migreeniä, vihdoin. Joten raivasin pihan. Ensin etupihan, jota häpesin suuresti, kun se oli risukasa, jossa makasivat vieläkin viime talven ruskeat lehdet. Leikkasin turhia oksia ja haravoin, nostelin lehtiä säkkiin. Sama takapihalla. Katkasin kolmemetriset rautayrtit kahdesta kukkapenkistä, keräsin tuet pois ja tuuletin maan niiden alla, jotta uusi voi nousta. Katkoin saniaisten vanhat lehdet. Täytin 6 isoa jätesäkkiä tavaralla.
 |
| Tämä on se Kääk-ilme kun huomaat, että 3 tunnin kykkiminen pihatöissä on aiheuttanut aika kivuliaat takareidet ja selkälihakset. |
 |
| Naapurin kissoilla on uusi lempipaikka päiväunille: katolla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti