33 astetta toimistolla

 

Aika uskomatonta. Olutta juodaan keskellä työpäivää. Ja sitten tulee vielä ruokaa. Läksiäiset siis, nuorimies lähtee jatko-opiskelemaan. No jos sitä paikallisolutta maistaa 2 cl klo 12 niin voi ajaa autoa viiden jälkeen.

Meillä on myös partymusiikkilista Summer Hits ja BBQ Hits soimassa ja se on kiva. Perjantai.

Ilmastointi meidän rakennuksessa on hajalla ja pysyy. Todella kallis ja vaikea korjaus kuulemma. Ja sää on 34 astetta. Sisällä alkaa muodostua sauna. Heikoimmat lähtivät jo etätöihin. Mutta me odotetaan saksalaista tarjoilua.

Perus toimistopäivä.

Kylmä lihapulla sinapilla virkistää.

Viikkoa myöhemmin:

Töissä oli nyt sitten ATK-henkilön tuoma jääpalakone. Hän juhli synttäreitä ja toi helteeseen sopivan menyyn. Oli tehnyt boolia, jossa ui hedelmää ja marjaa; ”alkoholitonta tällä kertaa”. Keltainen ananaspala, joka oli imenyt violettia mehua, oli aika jännän värinen.
- Spacy ananas.
- Freaky.

Muita juomapulloja oli myös, ja jääpalakoneesta sai kauhoa. Sinne kipattiin vettä ja se kuulosti ensin kuin jääkaapilta, surinaa, ja sitten kuin käynnistelevältä tulostimelta, kun kalautti valmiit palat säiliöön.
- Tää on oikeestaan 3D-tulostin tää jääpalakone...
- Et huomannu muovin makua...?

Ja kylmäkallejen päällä varastoituna oli kesäisiä suklaita ja kookoskarkkeja. ”Sanoks joku suklaa?” ilmestyin pöydän viereen.

Tästä kaikesta en saanut dokumenttia, sillä puhelin jäi lataukseen aamulla. Ähh, ällö fiilis unohtaa puhelin kotiin.

Ja sitten ilmestyi tyhjästä myös joku kärry rullilla, kuulin korvassani. Kanttiinin pomo veti perässään kärryä, jossa oli suuri muovilaatikko täynnä jäämurskaa, ja siinä pulloja jääteetä ja mineraalivettä. Jakoi ilmaiseksi. Mainosti: ”Roseeviiniä, valkoviiniä, olutta.”

Se vaan ei ole kiva, että meidän hallissa on oikeasti 30 astetta tai yli ja iltapäivällä lämpötila nousee todella tukalaksi. Siellä on jatkuva hikoilu ja sydämentykytys. Ja saan siitä illaksi migreenin näköjään, vaikka juon ihan koko ajan. (Siis paljon muutakin kuin sitä kaljaa!) Se menee oikeasti terveydelle eli se saa olla vika kerta, että ollaan siellä vielä yksi aamupäivä. En suostu enää. Tällä viikolla on loppuun saakka 36 astetta ja en mene sinne silloin. Sovin siis, että tämä on nyt etätyö tällä viikolla.

Oltiin arvailtu, kuinka lämmin siellä on ja harmi ettei ole olemassa kännykkäsovellusta, joka mittaisi lämpötilan... ja sitten päätin ottaa mekaanisen lämpömittarin mukaan. Siitä olivat kollegat kiinnostuneita.

Aamulla lähdettiin 29,5 asteesta ja sitten se nousi tunneittain. Keskipäivällä oli selvästi yli 30, ja kun lähdin alkuiltapäivästä, oli 33,5. Iltapäivän ajan aurinko paahtaa meidän puoleisiin ikkunoihin.

- No, mikä on tilanne?
- 33 ja puol.
- Oho. 33 ja yks kolmasosaa, Mies ja alaston ase.
- Niin, se leffa, hah.
- Se on nyt saavutettu.
- Tuokaa näyttämölle Leslie Nielsen!

Toisaalta ne tekevät sen itse. Jokainen siellä avaa lähimmät ikkunansa juuri silloin kun ulkona paahtaa 36 astetta. Ne itse päästävät sen lämmön sisälle. Jos laittaisi klo 11 kaikki ikkunat kiinni niin se voisi pysyä 30:ssä.

Mä en aina tajua ihmiskuntaa. Aina on niitä, jotka sanovat, että kun ilma ei kulje ja ei saa happea, niin mun on pakko pitää ikkunat auki, vaikka ulkona on 45 ja sisällä 25; oi kumma miksiköhän sisällä tulee nyt aina vaan kuumempi?

En ala yrittää uudelleenkasvattaa koko joukkoa pitämään ikkunakurin ja logiikan, vaan äänestän jaloillani. Paahtakoot itsensä ihan rauhassa.

Nyt siellä ilmestyi kulman takaa kanttiinin pomo ja korillinen mehujäitä. Ilmaiseksi.
- Mun pitää kävellä nopeemmin, muuten nää sulaa ennen kuin saan ne jaettua eri huoneisiin!

Mutta on se laiha lohtu siitä, jos saan migreenin joka päivä istuttuani siellä.

Onneksi autossa on ilmastointi!

Nyt tuli sitten lopulta se ukkonen meillekin. Rankkasade ennen kaikkea. Tuulenpuuskat kaatoivat jokusen puun, kaduilla seisoi vesi syvissä lätäköissä ja palokunta sai lähteä pumppaamaan vettä eri paikoista.

Meillä vessanpönttö pulputti, katuviemäri ei vetänyt, ja keittiön tasakatolle kertyi vesiallas, sillä sen rännin suulle oli uinut lehtiä ja sammalta tukkeeksi. Kipaisin tikkailla avaamaan aukon ja johan lähti Niagara liikkeelle.

Oli hauskaa kahlata nilkkoja myöten vedessä kadulla. Ja sitten repesimme nauramaan, kun näimme, että sademaiseman poikki kulkee yhtäkkiä kolme poikaa pelkissä uimahousuissa, määrätietoisena, menossa jonnekin missä voi uida keskellä katua tai muuta kivaa.

Etuovella. Hyvä ettei se noussut kynnyksen yli.

Harvemmin on katu tämän näköinen.

Viemäri ei nyt tee oikein mitään.

 

Tuolla marssivat pojat uimahousuissa.

Pihakasvitkin sai lorauksen.