Tukkaa leikataan ja ruokaa etsitään

 
Viimeisin hallituksen tiedotustilaisuus. Kaikki pysyy kiinni vielä 20. toukokuuta saakka: kampaamot, kuntosalit, hierojat, ravintolat, kahvilat, baarit. Vain peruskouluja aletaan puoliksi aukaista 11. toukokuuta alkaen, mutta vain osalle oppilaita kerrallaan. Syksyyn saakka mitään yleisötilaisuuksia ei järjestetä. Edelleen pitää pysyä mahdollisimman paljon kotona ja tehdä mahdollisimman paljon etätyötä. Ulkonakin saa kokoontua korkeintaan kaksistaan tai oman perheen kesken, vaikka olisi turvavälit.

Pääministeri, viittomakielen tulkki ja tortellini.

Ihmetyttää, että meidän firma ei kuuntele hallituksen päiväkäskyä, vaan keksii omiaan. Johdolta tulleessa meilissä suunnitellaan, että seuraavan parin viikon sisään pitäisi alkaa saada ihmisiä takaisin toimistolle, ainakin noin 25% ensialkuun.

Just kun aloin tottua etätyön etuihin ja rakastaa olla kotona. No meidän tiimissä ei ole hätää, tämä toimii näin toistaiseksi, katsotaan sitten mun lomaviikon jälkeen tilannetta. Pitää kai sitten alkaa reintegroitua vähitellen.

Opin sen nimittäin vihdoin. Tai uskalsin kokeilla: työkone toimii myös ulkona pihapöydällä, sittenkin ilman nettikaapelia. No se katkaisee wifi-yhteyden pari kertaa päivässä, mutta sen kyllä kestää. Eli nyt istuin pari työpäivää aurinkovarjon alla lintujen laulaessa (ja naapureiden vähäsen mölytessä). Ja sepäs on ihan hyvä paikka.

Välillä minun vain piti käyttää pöydälle pudonnutta oksaa hämähäkkien hätistelemiseen, jotka halusivat yhtenään ryömiä tietokoneen aukkoihin tai papereiden väliin.

Tällaisesta etätyöstä voin tykätä niin paljon, että harmittaa joutua takaisin toimistolle kesän aikana. Siellä ei istuta puskan alla auringossa, vaan missataan koko hyvä sää.

Mutta tukkani oli sinetöity sillä puheella, kun pääministeri sanoi, että kampaajalle ei mennä vielä kuukauteen.

Leikkasin sen. Onneksi on ajelukone. Sai niskan ja sivut sillä yhteen mittaan helposti. Päälle napsuttelin saksilla jotain pidempää pehkoa summamutikassa ja olin hämmästynyt, että siihen jäi vieläkin vähäsen vaaleita latvoja ikivanhasta blondeerauksesta.

Kyllä tämä näin toimii ihan hyvin taas monta viikkoa. Tuli ilahduttavan kevyt olo, kun hiusmassa ei enää makaa päänahan päällä eivätkä otsahaivenet liehu silmille. Tämä oli tarpeen.

Hmm ei mulla yleensä kasva karvaa olkapäällä.

Kodin kuvalehden postitoimituksessa on koronalisää. Pääsiäisnumero tuli kaksi viikkoa pääsiäisen jälkeen. Yhden päivän ennen kuin seuraavan numeron oli määrä ilmestyä Suomessa.

Jaa, missasin näköjään mämmitryffeleiden reseptin pääsiäiseksi. Hmm, tuskin olisin kokeillut kuitenkaan. Ja täällä ei ole mämmiä. Tämä on sellainen kuuluisa tapaus, jossa kysytään: ”Mämmitryffelit - uhka vai mahdollisuus?”

Nyt pitääkin hetken miettiä, laitanko vappusiman tulille. Jonkun pitää uskaltaa ruokakauppaan aineksia hakemaan, jos aion.

Nyt maanantaina on vapaa pyhäpäivä, Kuninkaanpäivä. Hollantilainen keksi, että kun ei ole katujuhlia tällä kertaa mahdollista järjestää, niin Koningsdag onkin tänä vuonna Woningsdag, ”asuntopäivä” kotona. No näitä asuntopäiviä on tässä riittänytkin.

Sipulia alkuun ja punajuurta oheen.

Pyttipannu wokissa.

Viime viikonloppuna tilattiin ruokaa. Oli se kyllä vaikeaa. Moni Venrayn ravintola ruuhkautuu viikonloppuna niin, että ne pistävät puodin kiinni kesken illan. Sitten nettisivulle ilmestyy kesken kaiken ilmoitus, että ”olemme suljettu” just kun on tehnyt listaa ja on klikkailemassa ruokiaan ostoskoriin. 2 ravintolaa sulki tasan meidän nenän edestä.

Edellisellä kerralla tilattiin döneriä, mutta niillä ei voinut valita kaikkia vaihtoehtoja nettisivun kautta. Jouduttiin siksi soittamaan, ja silloin ei voi maksaa digitaalisesti, ja silloin ne haluavat käteismaksun ovella, ja siksi minun piti lähteä marketin käteisautomaatille ennen kuin ne tulevat.

Eli tosi vaikeaa löytää oikeasti auki olevaa ruuan toimittajaa, jolle saisi vielä maksaa digitaalisestikin. Muutenkaan täällä ei oikein kukaan yrittäjistä mainosta mediassa, että mitä palveluita niillä on auki näinä aikoina. Näen vain mainoksia ihan muista maista, että siellä yrittäjät niinku iloisesti ilmoittelevat, että tervetuloa, meiltä voi kyllä hakea, meillä on tällaiset menyyt...

Täällä ei kuulu mitään ja on vaikeaa päästä jäljille kovallakaan vaivannäöllä, että mistä ravintolasta mahdollisesti voi saada haku- tai kotiinkuljetusruokaa. Nettisivuja ei ole päivitetty ja tilaussivut ovat hajonneet. Ja kuten näkyy, niin sitten kun yrittää saada niiltä jotain, niin pieleen menee vieläkin monella tavalla. ”Näännymme tänne kylälle ilman ravintolaruokaa.”

Lopulta sain sushini yhdestä paikasta, joka oli vielä auki, ja mieheni löysi kreikkalaisen ravintolan. Molemmilla oli ruuhkaa, lähes tunnin toimitusaika, ja lopulta molemmat kuriirit tulivat ovelle samalla minuutilla. Se oli naurettava sattuma.

Ruoka oli tosi hyvää. Todella ihanat sushit ja ebi tempurat.

Ja sitten oli sähkökatko. Lamput sammuivat ja kuva jäi paikalleen kesken Skypen, koska netti meni koska modeemi meni.

Mietin, että läppäri ja puhelin toimivat vielä niin kauan kuin niissä on akkua jäljellä. Eivät ikuisesti.

Aurinko paistoi vielä, mutta oli laskemassa. Naapurit kuuluivat puhuvan kadulla pian sen jälkeen. Oli koko korttelin ongelma ainakin. Sulakkeesta nähtiin jo, että ei ole meidän vika.

Onneksi on lämmin päivä, ettei talo kylmene kovin pian... Kynttilöitä ja taskulamppu esiin, kun kohta pimenee ilta... Siinä meni mun odotettu telkkariohjelma... Ei avata jääkaappia, että se pysyy mahdollismman kauan kylmänä... pakastin myös... Marketin kylmiöt lämpenee...

Kesti kauan, että ilmoitus tuli nettiin. Kolme kaupunginosaa oli pimeänä. Kaapeli oli katkennut ”spontaanisti” jossain. Odotettiin hämärässä yhteensä puolitoista tuntia. Ja sitten, flup, valot tulivat takaisin.

Jos pienen toiveen saisi esittää, niin jos vaikka sähköt ja netin vielä saisi pitää tässä nykytilanteessa. Muuten on aika erilainen elämäntyyli edessä.