Varoitin miestäni:
– Kohta en sitten saa koskea mihinkään enkä tehdä mitään. Jos sä tarvitset jotain multa, niin tarvitse nyt.
– Okei.
Parin tunnin päästä siitä, kun kaikki oli valmista ja lakka kuivunut, mieheni ilmoitti:
– Mä kyllä tiskaan, ei sun tarvitse.
– Oho, miks?
– Kun sulla on noi kynnet.
– Vau! Hmm, kuinkakohan monta päivää tämä argumentti toimii?
Vasta jonain kesänä pari vuotta sitten tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni, että kynsilakkakin on olemassa ja niitä on hauskoissakin väreissä. Jospa se onkin kiva juttu. Ans kokeilla. Hankin heti villin trooppisen väriskaalan ja käytin kaikkia samantien.
Opiskelin, täydellisenä aloittelijana, lakkausta Youtuben tutoriaaleista eli opetusvideoista.
1. Miten sutia?
Hyvä opetus oli ensinnäkin metodi, miten lakkaa kuuluu sivellä yhdellä vedolla juuresta kärkeen päin, ja tämä pari kertaa vierekkäin, ja tadaa. Ensin keskelle rohkeasti yksi veto, ja sen molemmille puolille toiset, ja jos hyvin käy, siinä onkin jo koko homma yhden kynnen osalta.
Varsinkin tärkeä oppi on se, että lakkaa ei kannata edes yrittää sörssiä aivan koko kynnen alueelle laidasta laitaan, koska ei se sinne viimoiseen reunaan saakka mene millään tavalla siististi. Siitä tulee vain kauhea sössö, jos lakkaa menee yli reunojen ja ihon päälle.
Reunoille on tarkoituskin jättää pikku siipale ilman lakkaa. Vähänkään kauempaa kynsi näyttää silloin aivan täydelliseltä, kun alue on näin lähes täytetty, muttei kokonaan.
Vaan on se kyllä jännitysmomentti, saako sen sudin vedon menemään hyvin. Käsi tärisee ja mikä on sopiva määrä lakkaa sutiin, ettei väri lopahda jo ennen kuin on päässyt kärkeen? Lisähaastetta tuo se, että eri väriset ja -merkkiset lakkani ovat koostumukseltaan erilaisia; hyvin juokseva on omalla tavallaan hankala, ja hyvin tukeva soppa myös, joka voi jäädä liian paksuksi kukkulaksi oleilemaan.
Sen opin melko pian, että virheitä ei saa korjattua oikein millään. Jos alkaa suttailla puoliksi kovettunutta lakkaa ja muka laittaa jotain paikkauksia päälle, tuloksesta tulee yhä vain pahempi. Se on ota tai jätä. Joko kerralla tarpeeksi hyvä, ja siihen ei sitten enää kosketa, tai sitten kokonaan uusiksi.
2. Aluslakka ja päällyslakka
Sen kuulin myös periaatteessa, että läpinäkyvää aluslakkaa ja päällyslakkaa kyllä kannattaisi käyttää värin lisäksi. Häh, miksi?
Päällyslakka perustellaan sillä, että sen avulla väri pysyy kauemmin paikallaan ja lohkeilematta, suojakerroksen alla. Järkeenkäypää.
Mutta aluslakka? Ymmärsin, miksi sitä suositeltiin, kun poistin turkoosit kynsilakat, ja kynteni olivat värjäytyneet siitä pysyvästi sinertäviksi. Eli, voimakkaat värit ja ainakin sinisävyt imeytyvät itse kynnen rakenteeseen mielellään, ja jos haluat tämän välttää, laita se pohjalakka ensin. Suojelemaan omaa kynttä.
Kun vahinko on jo tapahtunut, neuvo siihen on: ”Tunge sormet sitruunaan tai hankaa niitä valkaisevalla hammastahnalla”. Just joo. Tunge ite sormet sanonkomä minne. Kokeilin kaikenlaista, kunnes sain värin haalistumaan niin, etten näytä omituiselta sinisormiselta zombielta heti ensivilkaisulla. Lopullisesti sinihäivähdys lähti vasta kynsien kasvaessa uutta ja puhdasta pintaa viikkojen kuluessa.
Kaupasta löytyi nerokas multituote, läpinäkyvä Dr. Rescue, joka väittää olevansa yhtaikaa sekä alus- että päällyslakka. He can do anything babe. Hyvin toimii, ja se kovettuukin selvästi nopeammin kun värilakkakerros.
3. Kunnon työllä hyvä kesto
Kestäähän siinä työssä sitten puolitoista tuntia, kun on aluslakka, väri ja päällyslakka, ja toinen käsi, ja odottaminen kuivumista joka välissä.
Mutta tulos on niin tukeva, etteivät lakat inahda mihinkään viikkoon. Vähän kuin jotain rautakaupan outdoor-kestävää huonekalulakkaa. Päivät kuluvat, kynnet kasvavat ja kynsilakka-alue työntyy eteenpäin. Kynsien juureen alkaa tulla kaistaletta uutta naturellia kynttä. Rajoitus on lopulta ainakin se, ettei kynsiä voi leikata lakattuina, vaan silloin viimeistään on pyyhittävä kaikki pois.
 |
| Oh, pilkkujakin oikein taiteilin kerran. Muistaakseni hammastikulla dippaamalla. |
4. Varo vähän asetonin kanssa
Toisaalta ihan kiva keksintö tämä kynsilakka, mutta on se nyt aikamoinen spektaakkeli, johon menee puoli iltaa. Joku sanoikin, että joo, se on sellaista ”me-time” ja niinkun investointi itseen, ja eipä siinä muuta voi tehdäkään kuin keskittyä tuijottelemaan omia sormenpäitään.
Plus siihen päälle vielä ne pakollisesti jokaiseen askarteluun kuuluvat VOI PASKA -hetket, jolloin saa pyyhkiä ja aloittaa alusta ainakin yhden sormen. Eli jännittävääkin vielä, eikä pelkästään zen-meditaatiota.
Kun jokin kynsi meni ihan karkealla tavalla pieleen ja oli pakko poistaa asetonilla ja vanulapulla se yritys, onnistuin lirauttamaan asetonia uudelle vasta vähän aikaa sitten hankitulle, yksilöllisesti valmistetulle pikku sohvapöydällemme. Nätin kiiltävästä pinnasta haihtui öljykerros samantien, jättäen jälkeensä matan läikän.
Mies nauroi kiroilulleni, mutta palautin hänet ruotuun: ”Senkus naurat vaan, mutta mä oon tässä tuhoamassa meidän ihan uutta mööpeliä lopullisesti! Ei o kivaa!”
Nykyään laitan paksun nipun sanomalehtiä sotatantereen alle ennen kuin aloitan. Tosin vähitellen olen oppinut varmemmaksi niin, etten tarvitse mitään asetoneja lakkaustilanteessa ja kesken kaiken.
Asetonin kanssa temppuilu on muutenkin haastavaa kesken lakkauksen, koska se poistaa sitten lakkoja myös niistä toisen käden sormista, joilla pitää vanulappua ja jotka oli jo saanut valmiiksi, ja niin kaikesta tulee yhtä sirkusta. Yritän välttää.
 |
| Uudenvuoden bileissäkin lakka toimi. Hmm, ehkä keväällä taas satsi vihreää? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti