Päivityksen paikka. Kiitos keskusteluista ja vinkeistä. Sain myös sen vinkin, että ei jokainen täsmälääke eli triptaani välttämättä aiheuta täydellistä nukahtamista, vaan vaikutukset ja sivuvaikutukset ovat erilaisia ja yksilöllisiä, niin että kannattaa kokeilla vielä eri lajia. (Sivuhuomautuksena myös, että ikävä kyllä nuo ihanaiset triptaanit eivät kaikille migreenipotilaille sovi, vaan liuta kroonisia/perussairauksia voi estää niiden määräämisen.)
Suomen migreeniyhdistyksen sivut vievät kivasti yksityiskohtiin ja saivat minut tajuamaan, että minullakin on itse asiassa kahdenlaisia migreenejä: kovia nopeita ja lieviä pitkäkestoisia, ja kahdesta asiasta johtuvia: stressistä ja hormonikierrosta. (Tässä linkissä mielenkiintoista juttua migreeniprofiileista.) Ja niihin alalajeihin voisi olla jopa arsenaali eri lääkkeitä hyödyllinen olla olemassa.
Löysinpä sieltä myös pari silmiä avaavaa faktaa ja vahvistusta.
1. Niskakivut: usein on epäilyttänyt, että niskajomona alkava päänsärky onkin jotain jännityspäänsärkyä sieltä niskan lihaksista johtuen. Eikä, ei! Niskakipu on nimenomainen migreenin merkki ja kuuluu migreenin alkuvaiheeseen ja syntyy sisäsyntyisesti migreeniprosessissa. Niskajomo ei ole minulla päänsäryn syy, vaan migreenin oire.
2. Ja vanha tuttu kolmoishermo. Migreenin toispuoleinen särky sijoittuu niin jännästi juuri sellaisiin kasvon pisteisiin ohimolle, leukaperiin ym. että olen hermostokarttaa katsoessani ihan itse todennut jo kymmeniä vuosia sitten, että kolmoishermohan se siinä on ärsyyntyneenä; miksi. No niin: migreenin hermoimpulssien prosessit ärsyttävät nimenomaista kolmoishermoa ensimmäisenä, ja juuri siellä se jomo siksi tuntuu.
Kaikki selitetty, kiitos.
On myös olemassa varsinainen ”ajastingeeni”, joka vain sanoo aivorungolle, että naps, aloitetaanpa migreeni, koska on sen aika. Ihmiselle, jolla on tällainen mekanismi sisäänasennettuna, on ihan turha neuvoa, miten muka omalla toiminnalla estää migreeniä. ”Nuku säännöllisemmin, syö enemmän, juo vähemmän, syö vähemmän, juo enemmän, älä nuku liikaa, ulkoile, liiku.” Ei mikään elämäntapa auta siihen, jos ajastingeeni määrää, että kohtaus pitää tuleman. Ainakin syyllisyyden siitä, että olisi jotenkin itse aiheuttamassa migreeniään, voi heittää olan yli.
Tottakai jos huomaa, että tietyillä muutoksilla voi vähentää migreenin todennäköisyyttä, niin uskon, että kyllä potilas tekee ne muutokset ja kokeilee parhaansa välttääkseen sen helvetin. Mutta usein ei ole mitään helppoa kikkaa, joka toimisi juuri tässä yksilöllisessä tapauksessa.
Minä sitten lääkärille paasaamaan, että nyt tuli totuus: ihan jokainen päänsärkyni onkin oikeasti migreeni. Ja migreeniajanjaksoni ovat viime vuosina pidentyneet ja profiloituneet hormonimigreeniksi. Yhteenlaskettuna särkypäiviä on aivan järkyttävän usein ja paljon. Ei helkatti, kuinka paljon. Että saisikos vaikka hormonaaliseen migreeniin suositeltua frovatriptaania kokeiltavaksi. Sen pitäisi vaikuttaa pidempään eli estää se, että migreeni nousee muutaman tunnin päästä uudestaan heti kun lääkkeen vaikutus lakkaa. Minulla on nykyään niin sitkeitä migreenejä, että yrittävät tulla jopa viiden päivän ajan aina uudestaan!
Lääkärini oli todella ihana ja tutki uusimmat suositukset tietokoneeltaan. Kyllä löytyy frovatriptaania ja saa ottaa ja jatkaa ottamista kaikki ne vuorokaudet, jolloin vaara on päällä, ja jopa etukäteen, jos tietää tasan rytminsä. Laitetaan kunnon satsi reseptiin. "Apteekki saattaa nostaa kulmakarvojaan tälle määrälle, niin mä kirjoitan tähän, että ennaltaehkäisevään käyttöön."
Kiitos, pusi. Niin kauan kuin tämä yleislääkäri kuuntelee, pohtii mukana ja ymmärtää, en tarvitse tähän asiaan erikoislääkäriä. Hän on vain kiitollinen, kun olen perehtynyt itse Dr. Googlella niin yksityiskohtiin, että tiedän tarkkaan, mitä juuri minun kannattaa kokeilla.
Käytännössä frovatriptaani on osoittautunut oikein pelastajaksi. On hienoa, että on nyt oikea lääke, joka auttaa. Se on täydellinen lääke työpäivään. Poistaa kivun kokonaan. Säilyttäen työkyvyn. Lähes ilman sivuvaikutuksia; vain pieni väsymyksen hetki voi tulla. Olen kiitollinen.
Viilaan ja kehitän edelleen metodeja, miten tunnistaisin migreenini ajoissa ja varmasti. Voihan minulla jotain muihin sairaustiloihin liittyviä päänsärkyjäkin olla kuitenkin. Ainakin nuhakuumeessa ja flunssassa on.
Kun oli viimeksi lievä nuha päällä, asia ei kaikesta tiedosta ja kokemuksesta huolimatta ollutkaan niin päivänselvä: onko tämä hiipivä päänsärky ja paha olo nyt sitten migreeniä vai ei? Mistä tietäisin? Jos se liittyy lievään flunssaan ja onkin vain tavallista pääkipua tällä kertaa? Voinko ottaa migreenilääkkeen? Kumpi tämä on, päänsärky vai migreeni?
Olin taas sen saman vanhan kysymyksen ääressä. Ja sen pettymyksen, että tunnen kehoni niin huonosti. Että taas on täysi kysymysmerkki päällä enkä osaa fiilispohjalta sanoa, onko migreeni vai ei.
Olin töissä ja päätin, että nyt on ihan ensimmäisenä otettava tauko, mentävä itseeni ja selvitettävä hyvinkin tietoisesti, aionko ottaa juuri nyt migreenilääkkeen vai en. Jos jätän asian sikseen ja valitsen väärin, voi kehittyä katastrofi.
Käännyin perusmetodin puoleen. ”Kysy itseltäsi, niin sinulle vastataan.” Kysyin itseltäni ja keholtani: Onko tämä migreeniä? Ja keho vastasi: a) mulla on jääkylmät kädet b) mulla on huono olo c) niskaa kiskoo d) kolmoishermo on ohimolla kivulias e) päänsärky alkaa keskittyä oikealle puolelle. Siinä on jo viiden kohdan kuva migreenistä. Hurraa.
Siinäpä se taas oli, lievä migreeni. Otin frovatriptaanin, jonka menestyksekäs vaikutus vahvisti sataprosenttisesti sen, että migreenihän se oli taas kehittynyt.
Mietin jälkikäteen tuntomerkkejä. Mistä olisin voinut tunnistaa aiemmin ja varmemmin migreenin? ”Paniikin tunne”! Tuli mieleen. Minulla oli yleisesti voimistuva epämiellyttävä tunne kehossani. Se, että haluan paeta. Että kaikki on tukalaa, on vaikeaa olla olemassa. Kiemurtelen levottomana ja kaikki tekeminen ja oleminen tekee pahaa. Sellainen olo siis viittaa migreeniin.
Kuten ennenkin kirjoitin, migreenissä ”kehostaan haluaa pois”. Paniikki, levottomuus, pako. Kun tunnistan henkisesti tällaista pääjomon ohella, niin siinä on migreeni pelissä.
Näin nyt vihdoin sairausvakuutuksen raportista, että frovatriptaani maksaa noin euron per piltsu. Omasta taskustani siis, koska Hollannissa(kin) on voimassa omavastuuosuus / lääkekatto. Okei. Maksakoon. Se pelastaa minulta kokonaisia päiviä ja vuorokausia, pelastaa kamalalta kärsimykseltä ja toimintakyvyttömyydeltä. Se on euron arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti