Pyöräretki päättyi nakkikioskil...

No nyt on lämmin. En edes tuntenut eroa kun kävin sisävaatteissa ulkona. Saako jo alkaa valittaa, että ”paahtaa niin ikävästi ja hikoilen”? Onpa ihanaa, että minulla on kevyitä kesähousuja, joita voin siirtyä käyttämään.

Oikein teki mieli illallakin vapaaehtoisesti ulos. Vaadin joko kävelyä tai pyöräretkeä. Mieheni valitsi pyöräretken. Kato, tämä on se ero talveen. Tekee mieli olla ulkona. Koska siellä on miellyttävää.

Maaseutu oli virkistävä. Västäräkkejä tiellä. Bambeja, lampaita, vuohia. Tuli poljettua. Ihanan tyyntä. Kaunis peltomaisema, erikoiset pilvet ja utu. Saksassa kerrottiin Saharan hiekasta, täällä ei, mutta siltä se ilmatila kyllä näytti taas.

Oli paljon lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä liikkeellä kunnan laitamilla peltoteillä. Kun tuli vihdoin hyvä sää.

Mieheni alko puhua jäätelöstä. Päädyttiin keskustaan. Pyöräretki päättyi nakkikioskil... eiku jäätelötiskille.

Siellähän soi musiikki. Jossain lukaalissa oikein orkesteri soitti jotain rokkänrollia livenä niin että aukio kaikui. Haettiin pehmikset kulman snäkkibaarista ja sain strösseliä päälle. Istuttiin terassilla. Aukio oli hyvin tyhjä, mutta baarin parissa ulkopöydässä istui seurue. Seuraavaksi sieltä tuli nauhalta vanha iskelmä, ja jotkut baarin ulkopöydissä alkoivat hoilata sitä mukana. Huvittavaa. Elämöintiä tyhjällä aukiolla. Olipas siellä villi ilta.

Tosi vehreät upeat puut yhdellä kadulla, ne saattavat olla lehmuksia. Ja piti pitää suu kiinni pyöräillessä, koska ilmassa oli hyönteisparvia.

Se oli kiva kun opetin työkaverille falafelin. Ruokalassa oli sämpylän välissä falafelia, salaattia ja kastiketta ja eräs vanha tuttu ihmetteli, että mikäs se on oikeastaan se falafel. Työnsin syrjään ihmetykseni siitä, että joku ei ole kohdannut falafelia vielä, vaikka sitä on nykyaikana usein tarjolla hyvin moninaisissa ruokapaikoissa. Annoin 30 sekunnin tietoiskun: ”Kikherneestä tehtyjä palleroita ja siksi taikina näyttää joskus vihertävältä. Kasvissyöjälle sopivia kasvispalleroita. Omanlaisensa mieto maku. Maukkaita jonkun hyvän kastikkeen kanssa, esim. vaikka tsatsikin.” Tiesin, että tsatsiki-kohdassa asiakas kiinnostuu, koska hänellä on kreikkalainen perhetausta. Sitten hän uskalsi ottaa falafelsämpylän.

Ennen lounastaukoa sanoin: ”mutta huivini jätän työpöydälle. Siellä on bolognesea ruokana ja huivi ui soosissa muuten.” Työkaverini lisäsi: ”Ja tarvitset myöskin huivin jälkeenpäin peittämään puseron tahrat.” No juuri se tapahtui. Minulla oli todellakin rinnalla pari roisketta kastiketta. Näkyi kivasti turkoosissa puserossa. Onneksi oli se huivi loppupäiväksi.

Yksi ilta pyöräiltiin katsomaan lampaita.

Saksalainen työkaverini oli etsinyt hyvää korjausompelijaa, kun hänen edellinen vakipaikkansa kai lopetti. Hän sai vinkin ja meni sellaisen pihavarastossa yritystä pyörittävän vanhemman rouvan pakeille. Joka oli pitkän kokemuksen omaava, ammattitaitoa huokuva alan nainen, ompelualan. Sovittiin hihojen ja lahkeiden lyhennykset ja sitten puhuttiin huonosti istuvasta hameesta, jossa oli takana vetoketju. 

”Tässä on tämä vetoketju jotenkin ommeltu väärin, kun se menee näin aalloille, katsokaahan.” -”Rouva, ei se johdu vetoketjusta, vaan Te olette liian lihava!” Tässä kohtaa paikalla oleva toinen asiakaskin purskahti nauruun. No, diagnoosi ainakin oli selkeä ja analyysi suoritettu ammattitaidolla. Ja löytyi siihen ratkaisukin. Hameen vyötärökappaletta vähän muutetaan.

Ei ole täällä vappua. Mutta sain aattona lähikaupan viimeiset kaksi donitsia meille, niin ne esittivät vappua iltateellä.

Aurinkoisena vapaapäivänä keksin kävellä keskustaan, jotta saan liikuntaa, ja oli oikeasti 25 astetta ja hameessa ja t-paidassa menin ja paljasjalkakengillä ilman sukkia. Oli hienoa kävellä auringossa koko matka.

Kävin tosi monessa vaatekaupassa, useammassa kuin olisin uskonut, ja rupesin löytämään paitoja kaupasta, jonka olemassaolosta en edes ollut tietoinen. Haaveilin vielä, että jos jossain olisi löysät puolipituiset housut tai ilmavia shortseja. En omista shortseja ollenkaan tällä hetkellä ja olen kaivannut polvihousujani siitä saakka kun ne hapertuivat ja repesivät ja hajosivat. Lopulta löysin kahdet mukavat shortsit, joiden kanssa voi elää. 

Välissä oikein tapoin aikaa istumalla keskustan penkeillä. Oli yllättävän ihanaa saada olla ihan rauhassa keskustassa katselemassa touhuja eikä kiirettä mihinkään. 

Entisen Joutsen-hotellin remontti etenee. Nyt tuli tieto, että uusi omistaja lupaa kunnostaa ja säilyttää julkisivun vanhan joutsenkoristeen. Paikallisessa Facebook-ryhmässä jopa ilmottautui joku, jonka setä on tehnyt joutsenen alun perin. Olisikohan se sittenkin puupatsas.

Joutsen rakennustelineellä.

Lopulta mieheni pääsi tulemaan terassille ja istuimme auringon paahteessa. Lierihattu suojasi, mutta pelkäsin, jos niskassa onkin kaistale ihoa paljaana puseron kaula-aukon ja lierihatun välissä, ja se palaa. En halua punoittaa, se sattuu. Muistin, miksi minulla on kesäsäällä aina mukana ohut huivi: jotta voin suojata kaulani auringonpolttamalta joka tilanteessa, ja ehkä käsivarretkin, jos niihin paistaa suoraan.

Auton mittari näytti illalla tosiaan 28 astetta. Oli hikoiluttavaa.