Aachenin joulumarkkinat

Kävimme Aachenin joulumarkkinoilla, kuten jo monena vuonna. Aachenin keskusta on aika söpö keskiaikaisine taloineen ja pikku kujineen. Lämpötila oli lähellä nollaa ja pitkät kalsarit tarpeelliset, kun kerran ulkona aikoi hengailla suuren osan aikaa.

Yksi neuvo on tärkeä: ota Saksan joulumarkkinoille mukaan käteistä. Ei siellä voi missään maksaa pankkikortilla. Edelleenkään vuonna 2022. Siellä on joko ”Maksujärjestelmä on ylikuormittunut, ei se toimi” (seli seli?) tai ”Emme hyväksy korttimaksua alle 10 euron ostoksista” tai samantien lappu tiskillä ”Vain käteismaksut”. Jopa kaupungin keskustan parkkihallin maksuautomaatti sanoo: ”Vain saksalaiset pankkikortit tai käteistä”. Saako EU:ssa edes syrjiä noin, että mitkään eurooppalaiset kortit eivät kelpaa? Meiltä kuluivat kaikki setelit, jotka olimme erikseen Saksaa varten hankkineet. Muuten emme käteistä käytä.

Vessakyltti ehkä pilaa idyllisen kuvan, mutta saa olla iloinen että vessapaikkoja on järjestetty. Saattoivat 1 euron ottaa käynnistä.

Kauniita vanhan ajan karuselleja oli kaksikin, ja kovassa käytössä.

Lauantaina tungos oli odotetusti kova. Kärsivällisyydellä hitaasti läpi. Glühweinkojuilla ja useimmilla ruokakojuilla oli sellainen massajonotus edessä, ettei tullut mieleenkään alkaa yrittää järjestäytyä siihen. 

Makkaratalot höyrysivät kylmään ilmaan ihan mielettömästi, pilvi leijui. Sauerkrautia tungettiin sämpylään.

Suurmakkara naurattaa aina.

Väljemmästä makkarapaikasta saimme ruokaa ja Flammkuchenia. Joku amerikkalainen takanani ihmetteli näkemäänsä liekkikakkua: ”Oh, I thought they have some kind of pizza...” Mutta onhan se aika pizzamainen tuote, uunissa paistettua tavaraa ohuella vehnäpohjalla. 

Kojuissa on paljon erilaista tarjontaa, tosin ne ovat vuosi vuodelta samat vanhat tutut, jos usein käy.

Halusimme myös tarkistaa Aachenin parhaat erikoiskaupat. Teekaupasta ostimme kaikki ne irtoteet, joita olen kaivannut viimeiset 4 vuotta kun emme ole käyneet juuri tuolla ostoksilla. Olen etsinyt monesta Hollannin ja Saksan kaupungista teekauppaa, joka myisi vanhoja lempilajejani, mutta ei niitä ole kuin Aachenissa: esim. Rhabarber-Sahne, Erdbeere-Sahne ja mustaherukka.

Aachenin kissakahvilassa oli riisipuuroa ruokalistalla. Vai oliko se vain Milchreis eli kylmä riisijälkkäri. Kuitenkin erikoisempi sekin. Kissakahvila oli vähäkissainen, vain 3 joista 2 veti sikeitä katonrajassa koko ajan. 1 oli kuollut vastikään eli harvaksi menee. 

Kissakahvilan kakut.

Paperikauppa ”Clou” oli edelleen olemassa. Siellä tulee hulluksi vaikkei edes ostaisi mitään. Tekee mieli askarrella heti joko huopapaloista tai väripaperista pitkiä naruja, joissa roikkuu katosta kaikissa sateenkaaren väreissä lampaita tai lentokoneita tai perhosia, koska siellä on koko joukko sellaisia. On upeita arkkeja käsin siivilöityä paksua värjättyä paperia tai hienoja kullanvärisiä lehtikuvioita älyttömän kaunin petrolinvärisessä taidepaperissa.

Cloussa myydään myös hauskoja pihakoristeita, tuulessa pyöriviä kuumailmapalloja.

Ihailimme Märklin-pienoisrautateitä ja kalliita vintage-mekaniikkaleluja parissakin näyteikkunassa. Ja suuresta Listmann-askartelukaupasta sain tarvitsemiani välineitä.

Tyypillistä saksalaista.

Äidyimme ostamaan pari kreisiä kuusenkoristetta. Olin puhunut pinkeistä donitseista ja muffinseista jo pitkään. Jos mieheni saa haluamansa oluttuopin ja punaisen glitterpallon, niin minä saan sitten macaronsit. Ja tuon cupcaken jossa on vihreä vuoka. Ja karvasiilin, jolla on joulukuusi selässä.

Edessä parsakaali (!)

Ruokakojulla outo muisto: Dampfnudeln. Söimme crepesit Nutellalla ja sama tiski myi Dampfnudelia, johon tuli vaniljakastiketta tai kuumia kirsikoita päälle. Joku sai syvän pahvilautasen, jolla oli vaalea sileä keko, puolipallo suorastaan. Mitä se olikaan, joskus Saksan-aikoinani olen noista kuullut tai ehkä kerran syönyt. Nimestään huolimatta (Nudeln, nuudelit eli pasta) se on eräänlainen makea pullea sämpylä, joka höyrytetään kypsäksi ja syödään jälkiruokana lusikalla pilkkoen. Enemmän eteläisen Saksan hommia. Pallon täytteenä saattaa olla luumuhilloa joissain tapauksissa. Täytyypä maistaa ensi kerralla.

Viimeiseksi hankimme kojulta kuorrutettuja (sensaatiomaista!) Amaretto-manteleita ja Baileys-manteleita paperituutissa.