Perjantai-illan helteessä söimme kahvilan terassilla lähes keskellä kävelykatua. Ruokaisien salaattien lisäksi siellä tarjoillaan macaronseja. Onneksi se on perjantaisin illallakin auki.
Katolla istuivat ensin naakat läähättäen helteessä ja sitten sepelkyyhky laihana, ja kunnan laittamien koristelyhtyjen välissä kadun päällä narulla istui varpunen, myös laiha kuumuudesta.
Uimassakin kävimme viikonloppuna, vasta viiden jälkeen iltauinnilla, koska aurinko paahtoi päivällä liikaa. Leirintäalueen lätäkölle ei pääse, koska he ovat aina juuri sulkemassa silloin kun me yritämme. Puhelimessa sanovat, että klo 20 saakka saa jäädä uimaan jos tulee ennen klo 18; mutta tiskillä sanotaan, että ”me suljetaan kyllä ihan kohta klo 18.”
Pienen automatkan päässä on hiekkaranta, joka on ilmainen ja aina auki. Siellä oli tietysti bileet, kaikenlaiset uimapatjat ja uimaeläimet ja pallopelit ja marokkolaisten vesipiiput (viime vuonna siellä oli myös puolalaisia kausityöläisiä vodkapullo kädessään kahlaamassa vedessä), ja aina se pakollinen nuorisoporukka, jonka mielestä heidän tulee viihdyttää koko rantaa soittamalla teknoa täysillä. Mutta oli ihanaa päästä veteen.
Päivällä olimme hiljaa sisällä varjossa verhot kiinni ja termostaatin näyttämä sisälämpötila kohosi 26:sta kohti 27:ää. Koko viikonlopun saimme katsoa telkkarista livekonsertteja Pinkpop-festivaalilta. Vähän kuin olisi mukana festareilla itse. Hyviä ja yllättäviä uusia tuntemattomia bändejä. Ja vanhoja tuttuja kuten Metallica. Mikä hiki siellä, aurinkoisella kentällä 33 asteen helteessä, vettä jaettiin ylimääräisesti.
Ranskassa ja Espanjassa on ollut yli 40 astetta. Työkaveri oli käväissyt Sevillassa lomalla, postaili kuvia uima-altaasta, mutta jo maanantaina ilmestyi töihin kertoen ”oli yölento ja sekin myöhästyi, olin kolmelta yöllä kotona”. Ai niinkö hän sen tekee, ehtii kipaista useammin minilomalle, jos juoksee töistä suoraan lentokoneeseen ja sieltä takaisin. ”Lentokoneesta näkyi kun Espanjan metsäpalot roihusivat”. Uh. ”Se 43 astetta oli sellainen, että olin uima-altaassa, mutta heti kun nousin sieltä, kaikki pisarat hävisivät iholta parissa sekunnissa, haihtuivat ilmaan, puff, ja olin hetkessä kuiva.”
Helteellä nukumme yön ikkuna auki kunnes joko mieheni sulkee sen klo 5 sanoen, että joku lintu laulaa täysillä, tai minä suljen sen klo 3, koska puolikuu paistaa kirkkaana suoraan naamaani.
Olen muuten siitä onnellinen, että löysin parhaan sinihomejuustoni takaisin. Suomessa oli aina Blå Castello, tanskalainen juusto, täällä oli joskus sitä matkiva Danablu ja nykyisin Arlan omistuksessa oleva Castello Creamy Blue. No sitä minä tarkoitan. Näin sen sattumalta Jan Linders -marketissa. Luulin viimeiset 2 vuotta, ettei meidän Plus-kaupasta saa sitä enää, kun se ei ollut homejuustojen joukossa. Mieheni näki online, että kyllä niillä pitäisi olla. No sitten selvisi, että se onkin eri juustokaapissa, siellä missä ovat teollisesti valmiiksi pakatut mozzarellat ja fetat. Toisella tiskillä kun on vain painon mukaan laputettuja paloja, jotka juustotiski on leikannut ja pakannut folioon paikan päällä. Plusilla on juustotuotteita 3 eri kylmähyllyssä, mikä ei ole kovin helppoa asiakkaalle hahmottaa. Ja muut maitotuotteet vielä neljännessä paikassa.
Kävimme oikein jännittävästi Albert Heijn -kaupassa yksi kerta ja ostimme kaiken, mitä saa vain sieltä. Kuten hyvät valmisquichet ja turskapihvit.
Jotenkin rasittaa, että aina pitää keksiä uutta ruokaa ja menyytä joka helkatin päivälle. Onneksi luistamme siitä välillä menemällä ravintolaan tai snäkkibaariin tai ostamalla täyseineksen. Rasittaa myös se, että joka helkatin kerta, kun on syöty jotain, seistään sen jälkeen keittiössä tiskaamassa.
Silittämisessä, pyykissä ja tiskeissä on se paskamaisuus, että hyvin pian on seuraava pino taas tehtävänä, kun on yhdestä suoriutunut. Ja minusta kokkaukseenkin menee aivan liikaa aikaa. Olet ensin 9,5 h poissa kotoa töiden merkeissä ja sitten pitää alkaa nyhrätä keittiössä paistinpannujen kanssa, kunnes jo ilta koittaakin. Mitä paskaa.
Mutta jos nämä ovat ongelmani, niin saan kai vain olla onnellinen. Kun muutoin maailma hajoaa ympäriltä. Inflaatioon, työvoimapulaan, sotimiseen, nälänhätään, pakolaiskriisiin, materiaalipulaan, ym ym ym. Sähkölaskut, kaasulaskut, bensa ja ruokalaskut kallistuvat kallistumistaan.
Jonkun verran säästää, kun osaa tehdä itse. Lyhensin viimeksi hupparin hihat, kun tajusin, että vaatetta olisi ehkä kätevämpi käyttää, jos sen hihat eivät olisi 12 cm liian pitkät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti